5.10.2015

Ikkunoi

Liitujauho ja pellavaöljyseoksesta kittitaikina. 

Niin, piti ja piti. 
Mutta nyt vasta se alkoi. Kyselin sormet jäässä ikkunanpieliä raaputellessani Keimolta, että miksei tätä tehty kesällä, kun oli lämmintä ja aikaa. Kun oli kaikenlaisia hevosia tuolla laitumella ja kaikkea, sain vastaukseksi. Jokaisella on selitys ja pyllynreikä.

Joissakin projekteissa se aloittaminen on ihan kauhean vaikeaa ja tämä on yksi niistä. Aloittamiseen tarvitaan myös rahaa. Ei sitä vieläkään ole tullut, mutta kittitarpeilla ja vanhan maalin lopulla pääsimme alkuun.

Vahvasti ikkunoiden työstämistä puoltava seikka on sekin, Kun lämpötilan puolesta alkaa viihtyä paremmin ulkona, kuin sisällä tai että jokainen uunillinen puita, minkä yksinkertaisten ikkunoiden takana polttaa, tuntuu haaskaukselta, on viimeistään tarkistettava "tekemättä" -listan tärkeimmät kohdat. Tosiasiassa olemme tehneet päätöksen, että olemme tyytyväisiä, jos saamme joka vuonna edes kaksi ikkunaa alusta loppuun asti valmiiksi. Ikkunoiden kunto on paikoitellen niin huono, että puuosia joutuu korjaamaan. Puuosien tekeminen puutteellisilla työkaluilla ja puutteellisissa oloissa hidastaa entisestään hommaa ja aiemman remontoijan silikonikittauksien poisto rikkoo helposti ikkunan, jolloin korvaava lasi on leikattava tilalle. Meidän työjako on muodostunut niin, että Keimo poistaa ikkunat paikoiltaan, siistii päällisin puolin, irrottaa haljenneet kitit (ja silikonit), tekee puukorjaukset ja lasikoirjaukset, maalaa kittivaon ja kittaa. Minä raappaan ikkunanpielet, hion ja maalaan (kahteen kertaan), hion ikkunat ja maalaan ne (1-3 kertaa).  

Ikkunanpielissä yritän hakea mahdollisimman lähelle talon harkkoja olevan harmaanrusehtavan sävyn. Ovet jäävät vihreäksi, kuten kattokin on.


Kerran maalatut pielet (sävy ei jää tällaiseksi).
Porkkanat on nyt varastossa, suppilovahderoita keräillään kuivattavaksi. Valio-myrsky ei tehnyt meilläpäin tuhoja eikä sähkötkään ollut kuin jonkun hetken paikoitellen poikki. Meillä ei sen suhteen ollut tietoakaan. Hyvää viikkoa kaikille.  



4 kommenttia:

  1. Jos suoraan sanon niin ikkunoiden kunnostaminen on syvältä. Yksi niistä remppapuuhista joista en pidä. Ja silti sitä on pakko tehdä kun asuu vanhassa pihapiirissa. Aitan ikkoiden kanssa tehtiin päätös että teetätään uudet pokat maksoi mitä maksoi. Toinen poka puuttui kokonaan ja toisessa ehjää puuta niin vähän ettei sitäkään voinut enää säästää. Mutta ei se tässä ikkunakonkurssissa paljoa auta. Vielä on saunan ja navetan kymmenet ikkunat jotka odottavat korjaajaansa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä on yksi pitkäpiimäisimmistä hommista. Tuntuu ettei mitään saa aikaisiksi ja sataan kertaan pitää toistaa samat vaiheet. Meilläkin on kotitkodissa teetetty uuteen osaan lämpölasivaatimuksen takia uudet pokat, mutta nekin tulivat vain pellavaöljyttynä, eli maalaamista siinäkin oli. Kyllä vieläkin löytyy ihan päteviä ikkunantekijöitä ja hintojakin kannattaa vähän kilpailuttaa, niin voi löytyä ihan järkihintainen.

      Ikkunakonkurssi on aika kuvaava tila.

      Poista
  2. Ahmein tässä monta tekstiäsi putkeen. Olen vähän pudonnut blogien seuraamisesta kärryiltä viime aikoina. Tsemppiä ikkunoiden kanssa.

    Tykkäsin eritoten postauksestasi, jossa esittelit jälkiä. Tai siis se kolahti sanoillaan just näihin hetkiini. Täällä kammiossani kirjoittelen kulttuuriperintöprosesseista, siitä kuinka kulttuuriperinnön muotoutuminen on luonteeltaan prosessi, jossa kulttuuriperintöyhteisö tunnistaa menneisyyden jälkiä kulttuuriperinnön arvoiseksi. Että mistäs sitä sitten tietää mikä tulevien yhteisöjen mielestä on tunnistamisen arvoista. *painuu takaisin kirjapinon alle*

    VastaaPoista
  3. Tämä ei todellakaan ole saivartelua, hauskuus tulee lopussa! (Tuleeko?)
    "Jokaisella on selitys ja pyllynreikä." Selitys on, mutta ei ehkä reikää - ainakin jos on uskominen erästä koiraihmistä, jonka kanssa ajelin jokin aika sitten. Hän kertoi omasta rodustaan, että niille syntyy toisinaan pentuja joilla ei ole sitä reikää...
    Mutta koko reikäjutusta tuli mieleeni siskontyttöni (jota on pienenä leikelty ja korjailtu tosi paljon) tokaisu kun kerran sanoin lapsille: "Nyt syödään niin että napa rutisee!". Hän vastasi siihen, "Mutta mulla ei ole napaa!"
    Terkkuja Tainalta :-)

    VastaaPoista