Olen haaveillut ukulelesta vuosia, mutta siirtänyt sen hankkimista, ikäänkuin palkintoa säästelläkseni, tuonnemmaksi. Myös, koska en tiedä niistä mitään. Olen kyllä ajoittain katsellut musiikkikauppojen ikkunoita ja selaillut nettikauppoja sekä yrittänyt saada nettikeskusteluista tolkkua, että minkälainen sen nyt pitäisi sitten olla. Sitten tuli vain päivä, jolloin huomasin tilanneeni sen, ukulelen. Ostin sen (täältä) Se on keskinkertainen ja kokoluokissaan pienin (sopraano).
Kirjoitan tätä siis kovettuneilla ja aroilla sormenpäillä sillä olen Uken saapumisen jälkeen kuluttanut sormenpäitä ja ilahduttanut perhettäni loppumattomilla trupaduurisoinneilla. Musisoidessani en edes huomaa, mitä ympärilläni tapahtuu ja se on vähän outoa. Monta kertaa olen havahtunut vasta siihen, kun kaikki ovat lähteneet menemään.
Mutta yllätys yllätys, ukulelen(kaan) soittamista ei opi ihan itsestään. Tunneskaala on jo ehtinyt seilata innostuksesta masennukseen. Piskuisen kitarani hajoittamiseen en ole kuitenkaan vielä suutuspäissäni sortunut (säästösyistä).
Mutta se, mitä halusin jakaa kaikille, on sointusivusto, jonka löysin ukuleleotteita etsiessäni: Ja se on Riffstation, joka "laskee" soinnut, pianolle, kitaralle sekä ukulelelle sovittaen ne Youtube videoihin ja havainnollistaen soinnut reaaliajassa toivomallesi instrumentille. Kirjautuminen vaaditaan, mutta systeemi on maksuton (?). Käytettävissä on siis juutuubillisen verran kappaleita, joiden tahdissa voi htapailla ja kuvitella jammailevansa mukana ihan pro:na. Itsetunnon kohottua voi hakea sanat ja soinnut (vaikkapa haulla lyrics tabs ukulele ja daadirlandirlandaa) ja kohdata virtuoosittomuutensa. Mutta minä sain tämän ohjelman myötä ihan uutta potkua pianonkin pimputteluun ja pistin pitkästä aikaa myös kitaran vireeseen. Toistaiseksi säestäminen on vielä säestäjän eiku eikuttelun armoilla, mutta aika-ajoin joku innostuu jo yhtymään lurittelemaan mukana.
Tällä hetkellä innostaa myös:
Televisiosta: Silta, Vallan linnake, Yökylässä Maria Veitola, Tanskalainen maajussi (ei liene yllätys), Mustamaalattu (tulossa)
Työssä: Alakoulun erityisryhmässä avustajan sijaisuudet.
Harrastuksessa: Jatkuva konkreettinen ja teoreettinen tasapainon haku ja vaakakupin keikahtelut.
Käsitöissä: Pipot ja villapaita.
Kotona: Kanat tulivat kotiin. Kohta viedään viimeisiä viikonloppuja Vehkosuolla. En ole innostunut, mutta sopeutunut. Toimiminen kotona tuntuu helpolta.
Ravinto: Volgan-sienestä tehty kombucha.
P.S. Meni hehkulamppu keittiön kattovalaisimesta rikki ja ostin epähuomiossa halogeenilampun tilalle. Karmeaa. Saan varmasti kohta jonkun kohtauksen.
Ukulelen soittaminen on kyllä hauskan kuuloinen harrastus tai siis tietenkin elämäntapa!
VastaaPoistaHuomaan, että en koskaan itse saa aloitettua mitään harrastusta... Ellei filosofista mietiskelyä sohvan nurkassa lasketa sellaiseksi. Se ei kyllä ole uusi harrastus.
Minusta filosofointi sohvannurkassa on harrastus. Luultavasti hyvinkin vahvasti nousussa oleva sellainen. Ylpeästi voit sitten sanoa olevasi alan pioneeri. Voit nyt jatkaa esimerkiksi ukulelen soittamisesta filosoimista.
PoistaKiitos linkkivinkistä! Itse lainasin eilen kirjastosta jonkun "ekat painohitit" kirjan, missä on säestyskompit mukana - enää ei siis tarvitse, kun oppia soittamaan. Totesin, että helpointa lienee aloittaa jostain hi-taas-ta kappaleesta tyyliin Lapin kesä. Perhe ei sitä kyllä vielä tunnistanut.
VastaaPoistaOlehyvä, hyvä jos oli hyötyä. Hi-taat on parhaita ja korkeintaan kolmen soinnun vaihtelulla. Ongelmaksi kun muodostuu myös se, että vaikka soinnut sujuisi, laulaminen mukana sanoja seuraten voi olla jo liian vaativaa. Harjoittelu taitaa olla avainsana.
PoistaUuuh, ukulelessa on jotain erityistä vetovoimaa! Mun mielikuvissa siihen liittyy deep south, farkkulappuhaalarit, keinutuoli ulkokuistilla, heinänkorsi suupielessä ja haulikko talon nurkkaa vasten. (Vai oliko se banjo?) No samapa tuo :) Tsemppiä soitantaan!
VastaaPoistaTaitaa olla banjo tai joku vastaava enempi hillbillien juttu, mutta mä kyllä olen samoilla mielikuvilla mennyt. Hippihameita ja lauleskelevaa nuotiopiiriä ja sen semmoista. Soittimet on vaan niin paljon muutakin kuin soittimia.
PoistaKiitos, parantelen tässä sormenpäitä.
Kiitos. Sun kirjoitukset herättävät aina ajatuksia. Tälläkin kertaa ainakin kaksi. Ensimmäisenä "soittakaa Paranoid" ja toisena mieleen jäi kummittelemaan että jos tässä taustalla soisi ukulele ja "eiku"?
VastaaPoistaParanoid on ikuinen ajatusten herättäjä. Ei ole paranoid helppo. Unissani vaan soitan sitä.
PoistaMitäs jos tulisinkin siihen sulle kotisoittajaksi harjoittelemaan paranoidia. Eiku.
Oi, ja paljon kahvia! Tervetuloa!
PoistaKiitos!
PoistaUkulele on ihan paras soitin, niin sielukas jotenkin.
VastaaPoistaNiin on. Ja samalla vähän hassu myös.
PoistaHello darling :) Mahtavaa; Ukulele, onnea reenaamiseen. Usein kun mun pitäs siivota, niin huomaan soittavani pianoa, täysin palkein (koskettimin?) ja hoilaan mukana...meidän pitäs varmaan perustaa duo? (Perustelen pianon soiton siivoomisen sijasta olevan hyödyllistä harjoittelua).
VastaaPoistaJos lamppujutusta positiivista etsii, niin halogeeni säästää ehkä energiaa hehkulamppua enemmän.
Kyllä. Ja mulla on myös niin, että mä vaan "ihan vähän" soitan ja sitten menikin kaksi tuntia ihan että viuuh.
PoistaVarmasti noita halogeeneja löytyis vähän himmeämpänäkin, mutta tähän hätään ei lähikaupasta löytynyt.
Piti vielä sanomani, että eikö oo ärsyttävää kun Silta ja Vallan linnake tulee samaan aikaan?!! Meillä on digiboxin tallennus rikki. Olen huono katsomaan areenasta yms. pitää nähdä reaaliajassa.
VastaaPoistaOn se kyllä vähän ärsyttävää. Me toisaalta ollaan katsottu Vallan linnake jo alun alkaenkin koneelta (Vehkosuolla), mutta nyt kun olemme palanneet telkkarin ääreen, se vähän ahdistaa, kun ei meinaa ehtiä katsoa molempia isommalta ruudulta.
PoistaYhtenä iltana puhuttiin siitä, kuinka katkera olenkaan, kun ei Puukenkä opetellut soittamaan huuliharppua, vaikka sille sellaisen hirmuisen kalliin joskus joululahjaksi ostinkin (ei oikeasti varmaan ollut kallis, mutta ehkä opiskelijasta tuntui siltä).
VastaaPoistaSitten seuraavana vuonna ostinkin sille äänettömän pianon ja siihen olen ollut tyytyväinen, ei eikuttelua, vaan mielenrauhaa ja lukuisia käyttökertoja, selvästi siis hyödyllinen. (Oikeasti se on sellainen tietokoneeseen laitettava koskettimisto, jolla voi musiikkiohjelman avulla sitten sävellellä omiaan. Huomaatko, olen asiantuntija.)
Toinen ihminen rakastaa rauhaa ja hiljaisuutta, inhoaa viheltelyä, kovaäänistä laulelua väärillä sanoilla ja sitä, että kirppikselläkin on aina pakko soittaa kaikkia vastaantulevia soittimia tai soivia leluja, vaikka ei olisikaan aikeissa ostaa niitä. Yleensä pyrin piilottamaan ne, heitän äkkiä jonkun takin päälle tai heittäydyn itse siihen kirppispöydälle lelupianon päälle makaamaan ja toivon, että se Puukenkä kävelisi ohi. Koston hengessä ukulele tuntuisi hyvältä ajatukselta, että ihan kiusallaan eikuttaisi menemään, kun toinen viheltää jo ties monennettako kuukautta kikapoa.
Jotenkin hymyilytti koko juttu. Mulla on pikkusen samanlaisia oireita, vaikka musiikista tykkäänkin yli kaiken. Keimolla on tapana jäädä jankkaamaan jotain lyhyttä laulupätkää. Se myös ottaa tosi hyvin kopin, jos itse laulaa jotain, mutta usein siis lyhyempänä pätkänä ja tosi tiuhalla repeatilla. Sitä ei huomaa ihan heti vaan siinä vaiheessa kun pää meinaa räjähtää yleisen älämölön vuoksi. Kuitenkin sitten taas pitkillä automatkoilla se jatkuva äänentoisto on ihan turvallista ja kodikasta.
PoistaMä olen myös ihan kauhean huono kestämään lasten musisointia. Menee ihan hermo (kun ne ei osaa). Pinnistellen yritän sietää ja kärsivällisesti opettaa. En kyllä nauto. Kauhea olen. Ne on kyllä tosi urheita, kun antaa mun rämpyttää. Tai sitten he vaan katsovat tilaisuutensa tulleen tehdä ihan mitä huvittaa.