Herkät ja vähemmän herkät

Hiljaisuus.

Olisipa niin mukavaa rentoutua ja lopulta nukahtaa jonkun silittäessä päätä. Olisi mahtavaa hypätä mukaan sinfoniaorkesterin sävelten kulkuun ja kokea ravisuttavan kokonaisvaltaisesti musiikin ruumiillistuminen. Olisi suorastaan valaistumista vastaava kokemus kuunnella ylioppilaskirjoitusten kielten kuuntelu täysin intensiivisesti tarinaan eläytyen. Ja miten olisi, jos tuntisi keikalla katkeamattoman yhteyden solistiin ja magneettisen virtapiirin ympärillä vellovan yleisön kanssa. 

Olisipa niin, mutta... Kun päätä silittävä käsi liukuu lähestulkoon naurettavaa rahisevaa meteliä aiheuttaen pään pinnalla, alkaa huvittaa, mutta ei nukuttaa. Kun konsertissa viereisessä rivissä oleva teini siirtää kuudettatoista kertaa tuoliaan raakkuvasti lattiaa pitkin ja edessä oleva katsoja viikkaa hartaasti rapisevaa A4-kokoista paperilippuaan A10:ksi, tipahdan ravisuttavan herkästä  piano pianissimo -momentista omalle penkille ja tunnen epäolennaisten ärsykkeiden saasteen valtaavan mieleni forte fortissimon lailla. Tai kun meksikolais-englantilainen heppu selittää nauhalta tulevassa äänitteessä: I'm gonna travel to [NIISTOÄÄNI viereisestä pulpetista] with my [LISÄÄ NIISTOÄÄNTÄ], niin voi olla varma, että a) Alkaa ärsyttää b) Niin paljon c) Ettei kykene keskittymään d) Loppuosan kuunteluun, ja elää vääristä vastauksistaan katkeroituneena elämänsä loppuun asti. Tai kesken hurmioituneen Lana DelRay -hetken tiiviissä katsomossa toteaa epäuskoisesti joutuneensa vieressä seisoskelevien Snubben ja Killen kovaäänisen tapahtuman selvittelyn kuunteluoppilaaksi, niin, ääääh, HILJAA satans fitta! 

Meidän perheessä elää yksi voimakkaasti aistipoikkeava lapsi. Hän tarvitsee jatkuvia itse- ja muiden keksimiä stimulantteja pystyäkseen hahmottamaan oman itsensä olemassaolon ja kyetäkseen hahmottamaan pieniä rippeitä ympäristöstä. Hän heiluttaa oikeassa kädessä olevaa sukkaa jatkuvalla syötöllä koko hereilläoloajan. Tämän lisäksi hän uittaa sukan läpimäräksi suussa monenkin erilaisen aistin hakemisen toivossa ja pitää jatkuvaa pientä yrinä- ja hyminä-ääntä ollakseen itselleen ja muille läsnä. 

Haluan tällä sanoa, että on todellakin olemassa vakavasti aisteiltaan yli- ja aliherkkiä ihmisä. Tällöin ympäristöä on joskus henkilön oman turvallisuudenkin kannalta pakko muovata. Silti hänenkin on keksittävä keinoja sopeutuakseen meidän tavallisten maailmaan. Ainahan voi tietysti syyttää maailmaa ja muita ihmisiä ja hankkia diagnoosi. Toivoa, että kanssaihmiset ymmärtäisivät Facebookissa jaetun "Oletko yliherkkä" tai "Kärsitkö misofoniasta" -linkin luettuaan lopettaa herkän kaverin lähistöllä syömisen, hiusten harjaamisen, omista vaivoista puhumisen tai puhumatta jättämisen ja hengittämisen. Ja sen jälkeen mitä? Äänieristetty huone? Ihmisistä eritäytyminen? Vai, voisiko uhriutumisen sijaan miettiä, miten itse vaikuttaisi omaan mukavuuteen ja kenties siedättää itsensä joillekin ärsykkeille niin, että eläminen muiden kanssa onnistuisi. Vertaisryhmiä on ainakin paljon. 

Takaisin alkutilanteeseen. Omasta kirjoituksestani valistuneena yritän vastedes itseäni ärsyttävissä tilanteissa ajatella olevani ihminen, joka on kiinnostunut muista ihisistä ja heidän tekemisistään positiivisessa mielessä. Että ympärsitön aistimisesta on hyötyä ja tämä kyky mahdollistaa kontaktin toisiin ihmisiin ja kenties voin olla heille jotenkin hyödyllinen. Tai, voin todeta tilanteen toivottamaksi ja vaihtaa paikkaa. (Niin, tai toivoa jälleen muiden anteeksiantoa, kun Liv Tylerin hahmo Arwen intiimisti lähikuvassa sanoo huulet töröllään "Go to sleep"ja me siskon kanssa kuolemme hiljaiseen nauruun ja hytkytämme elokuvateatterin penkkirivistöä.)

Lahden Sibeliustalolla 

Sinfonia Lahden Sinfonista Beatboxausta (Felix Zenger).

Se, mitä alunperin oli tarkoitus tänne kirjata oli, että toissaviikonloppuna kävimme Vehkosuolla laittamassa paikkoja talviteloille. Oikeasti emme sen kummemmin laita mitään teloille, jottei tarvitse kirjaimellisesti lopettaa tai aloittaa mitään ja läpi talven säilyisi ajatuksissa jatkumo. Jätämme siis lakanat sänkyihin ja säilykkeitä kaappiin. Olemme silti yrittäneet vähän järkevöityä esimerkiksi vesisaavien ja juomavesiastian tyhjennyksen, talven aikana vanhenevien ruokien, työkalujen talvisäilyttämisen ja roskien sekä tyhjien pullojen suhteen. Minulla on ollut tapana tyhjentää kanala kasvimaalle sekä hevosen ja lampaiden pihattorakennuksen lannat viedä kasvihuoneeseen. Niin tein nytkin. Keväällä on intoa enemmän kaikkeen, mutta Vehkosuo-viikonloppujen aloitus sujuu hieman kevyemmin, kun vastassa on "sillä silmällä" jätetty paikka. 

Vehkosuon kupeesta on kaadettu metsää jälleen raskaalla kädellä. Kun jo ajattelimme, että enempää ei enää voi. Minä yritän olla ajattelematta enempää. Defenssimekanismi.

   

 

Saunan lämpenemistä odotellessa.

 Neulominen on nyt kovassa vauhdissa. Sain vuosi sitten aloittamani kirjoneulevillapaidan valmiiksi ja olen nyt tehnyt tässä välissä pipon ja säärystimet tilauksena. Seuraavaksi luultavasti aloitan jonkun ihan perus villapaidan. 

Tämä villapaita on nyt valmis. 

 P.S. Hei, kertokaa mikä blogi-alusta on tällä hetkellä nousussa tai on Bloggerin veroinen, mutta uudistuneempi ja enemmän tätä päivää? Mitä ominaisuuksia toinen alusta tarjoaa verrattuna Bloggeriin. Jos alusta on maksullinen, mitä vastinetta olet rahalle saanut? Tiedän, että vloggaminen ja podcastit ovat syrjäyttäneet blogit mennen tullen, mutta minä aion itsepäisesti jatkaa kirjoittamisen tiellä, mutta nyt saattaisi olla aika vaihtaa Remington modernimpaan malliin. 

Syksyn suosikit

1. Kirjoneule. Huomaan, että vuoden neulomistahti on tätä nykyä kaksi neuletta. Monesti kesäksi jää yksi neule roikkumaan ja se valmistuu vasta syysloman korvilla, kun illat alkavat olla pimeitä. Kirjoneulevillatakista puuttuu vielä osa hihaa ja lieppeet. Koska tässä vaiheessa olen jo hieman kyllästynyt puikoilla olevaan neuleeseen, motivoin itseäni ajattelemalla seuraavaa työtä.  

2. Keraamiset astiat kirpparilöytöinä. Raahasin Tallinnan kirppikseltä kahvimukin ja kulhoja olen löytänyt oman kylän kirppikseltä. Kahvimukista meni jo kahva rikki, mutta se on silti tällä hetkellä paras.

3. Välipalamurot banaanilla ja homogenoimattomalla täysluomumaidolla.  

Ruusu ja rosmariini hius- ja vartalosaippuat

4. Saippuat hiusten pesuun. En ole käyttänyt "kaupan" sampoita sitten helmikuun. Olen kokeillut muutamia eri saippuavalmistajia, mutta onneksi pääsin kokeilemaan Keimon sukulaisen tekemiä saippuoita. Näillä on tullut paras "nitinä" hiuksiin ja puhdas tuntuma säilyy monta päivää siksipä olen  tilannut niitä lisää. 

5. Almanakka. Pitkästä aikaa ajattelin perheen jääkaappikalenterin lisäksi kirjata ihan omia asioita kalenteriin. Vertailin kalentereita erilaisissa nettikaupoissa ja ihan fyysisesti kirjakaupassa ja päädyin tilaamaan Etsystä kalenterin, jossa on erikseen kuukausisuunnitelma ja viikkosuunnitelma sekä paljon tilaa pelkille muistiinpanoille. Paljon vaihtoehtoja löytyy hakusanalla planner.

Kalenterista puheen ollen, kaveri laittoi kuvan löytämästään Teinarista vuodelta -89–90 ja siitä huvittuneena kaivoin omani samaisilta vuosilta. Sivuilta löytyi paljon hevosmenoja ja muutamia vihjailuja poikiin, mutta sitten sieltä löytyi myös tämä: 

Kasiluokkalaisen haaveet...

6. Jooga. Yritän järjestää aikaa iltaisin ennen kuin lösähdän sohvalle. Olen kesästä lähtien käyttänyt Down Dog-appia ja annan vahvan suosituksen kaikille, jotka vääntelehtii kotioloissa. Sovellusta voi kokeilla kuukauden ilmaiseksi, sen jälkeen on mahdollista jatkaa suppealla versiolla edelleen ilmaisiksi tai maksaa vuosimaksu, joka löytyi ainakin kesällä noin 25$ hintaan. Ei paha. 

7. Elämänkertadokkarit. Vaikuttavia ovat olleet Amy Winehouse, Whitney Houston, Lady Gaga, Jane Fonda ja tietysti Avicii. Nämä löytyivät Netflixistä, HBO:lta ja Areenasta. Lisäksi olen Patti Smitihin live-keikasta vaikuttuneena lukenut viivytellen hänen kirjansa, M-juna ja juuri lukemassa toista kirjaa, Ihan kakaroita. Kirjoissa on ajan henkeä, paikkoja, ihmisiä ja tunnelmia, joista tulee kirjan lomassa tsekkailtua netistä lisää tietoa.

8. Musiikki. Kuuntelen aamulla, päivällä ja kuuntelen työmatkallakin musiikkia. Tykkään selailla Spotifyta ja bongata omalle listalle uusia biisejä. Olen yrittänyt soittaa pianoa ja rämpytellä ukulelea ja välillä viritämme Kassen kanssa mikit ja laulamme karaokea. Musiikki liittyy vahvasti tietysti tanssiharrastukseen, jossa olen onnistuneen varvasluudutuksen jälkeen taas voinut käydä. Opetan edelleen 5-13 vuotiaille kahdessa eri ryhmässä hiphopia ja käyn itse nykärissä ja rimpuilemassa breikissä. 

9. Iivari ja ratsastus. On ja pysyy harrastuksena ja rytmittää viikkoja ja päiviä. Koska viikonloput Vehkosuolla vähenevät nyt, voin jälleen osallistua valmennuksiin ja se tuo taas uutta pontta omiin treeneihin.

 10. Olen tehnyt Vehkosuon voiteita pieniä määriä säännöllisesti lisää. Kehäkukkavoidetta on nyt myös myynnissä kuusenpihkavoiteen rinnalla. 

11. Olen yrittänyt etsiä epätoivoisesti kirppikseltä uutta hupparia. Olen hupparin tarpeessa. 

Mitähän kivaa muilla on juuri nyt menossa?

Rati riti rämmin tuli kesä lämmin

Meillä muilla, paitsi Keimolla, oli lomaa torstaista asti, mutta Vehkosuolle menimme vasta perjantaina. Pakkailu sujuu jo rutiinilla ja kohta onkin jo aika muuttaa kokoaikaisesti asumaan, kun lasten lomat alkaa. Sitä ennen pitää syödä pakastin tyhjäksi. Mustikkaa ja papua pääasiassa. Papu palkoineen tuntuu olevan pakastettuna minulle vähän vaikea. Kun en ihan kympillä tykkää, niin se meinaa jäädä käyttämättä. Siksi tänä vuonna istutan korkeintaan pari salkopapua. 

Istuttaminen tosiaan. Laitoin nyt sitten lämpimien kelien yllyttämänä lisää maahan siemeniä. Punajuuri, keltajuuri, sokeriherne, pinaatti, juuripersilja ja kehäkukka. Kotoa toin esikasvatetun parsakaalin ja soijapavun. Edellisenä viikonloppuna istuttamistani persiljoista oli puolet kuivunut, kuten pelkäsin. Harmaan torpan emäntä kommentoikin, että onhan noita pidemmän välin kastelukeinoja (esim. pullot alassuin), mutta tajusinko, no en. Nyt onneksi Keimo ajelee töistä kotiin eri suunnasta ja voi tullessaan käydä kastelukeikalla, kuin myös kanoja hoitamassa, koska nekin pääsivät kesäkotiin vihdoinkin. 

Keimo sai traktorin käyntiin ja tasoitteli tietä sekä haki metsästä kaadettuja runkoja uuden saunan hirsipuiksi. Lapset halusivat muuttaa aittaan ja heillä riitti siinä puuhasteltavaa. Minä siivosin rehuhuoneen ja löysin todella hyvin kuivuneet villiyrtit. Hevonen saa ne mutustella.

Lauantaina katsoimme illalla läppäriltä Euroviisut tiiviisti vieretysten sohvalla istuen. Onneksi on lisäkaiutin, jolla saadaan tunnelmaa, vaikka kuva onkin pieni. Israel voitti, mikä ei yllättänyt. Kyprostakin vähän veikkailin, vaikka oma suosikki monien muiden joukossa oli Bulgaria. Viisuilut on kyllä hauskaksi perinteeksi muodostunut meidän perheessä. "Lämmittelyihin" kuuluu kaikki katselmukset UMK:sta Ruotsin Melodifestivaleneihin. Viisulista tehdään spotifyhin ja  kappaleita lauleskellaan pari viikkoa ennen kisoja ja tentataan toisiltamme pistokoetyylisesti: "Miten menee Slovakian biisi?".  Hyvää syömistä tehdään jo semifinaaleihin ja finaalipäivänä käydään hyvissä ajoin saunassa. Niin, että oisko pikkusen nyt mennyt liian vakavaksi. Tällaisista ne traumat tulee lapsille. Aina niitä saakelin Euroviisuja, ikinä ei lätkää. 

Onneksi minä sain sunnuntaiaamuna paikata univelkaa, kun Keimo ja tytöt tekivät aamupalaa. Molempina päivinä söimme aamupalaa ulkona. Muutos on uskomaton edellisiin viikonloppuihin verrattuna, jolloin olemme vielä pukeutuneet villapaitoihin ja villasukkiin ja silti vilu on tullut paikallaan ollessa. 

Metsä meni, mutta toi mennessään aitan toisen puolen.

Lämpöä riitti iltapäivälläkin, kun ystävät pyörähtivät äitienpäiväajelullaan meillä käymään. Myöemmin omat vanhemmat sekä sisko perheineen tulivat grillaamaan. Avotuligrillillä ei tarvinut näillä keleillä paljon sormia lämmitellä. 

Päivän kruunasi tallikäynti, sielläkin ystävä ja ihan kivasti onnistunut treeni Iivari kanssa. 

 Vehkosuo tubettaa viikonlopusta jälleen tällä viikolla. Tsekkaa se myös. 

Mukavaa viikkoa!

P.S. Hevoselle haussa käytetyt koppakärryt! Saa tarjota. 

Vapusta vappuun

 Kirppislöytö. 

Helou helou helou.

Kauhea paniikki, kun emme ole vielä ehtineet katsoa kaikkia Euroviisukappaleita ja vajaan viikon päästä pitäisi olla kipaleet hallinnassa. En jostain syystä löytänyt katselmuksia, mutta my dier old friend Olga sanoi, että on ne siellä. No on ne siellä ja eilen on hiki otsalla katsottu 2/5 Euroviisaita. Lista on jaoteltu "hyvät" ja "ehkät", mutta en voi vielä kertoa kesken katselmusten. Tänä vuonna kannusta kyllä Suomea, kuten aina, mutta lippu ei ihan hirveän korkealla ole.

Mutta vappua vietimme Vehkosuolla aivan kuin mitään tällaista tietämättömyyden uhkaa ei olisikaan.  Kepe oli sunnuntaihin asti mukana touhuissa ja pääsi sitten lämmittelemään tuttuun hoitokotiin loppulomaksi. Kylmä oli muutoin, paitsi saunassa ja kaksi minuuttia lauantaina ennen kuin alkoi taas sataa. Vieraita kävi oikein kahtena päivänä ja me yhtenä toisaalla. Oikein kivaa.

Nautin, vaikka väkisin.

Jugurtit jäässä aamupalalla.

 Keimo investoi akkukäyttöiseen kulmahiomakoneeseen ja rakensi saunaan uuden alaporrasjakkaran, joka on varmasti englanniksi an understepstool. Tuppe sai myös testattavaksi vetosahan, joka toimi vallan mainiosti pikkunikkaroijan ja vähän isommankin kädessä. Onneksi kouluihin ei tajuta hankkia tuollaisia sahoja, oppisivat oppilaat vielä, että sahaaminen voi olla helppoa ja kivaakin. 

Puuhommat on kovvoo hommoo. 

Se tilaamani vedensuodatin tuli jo! Tosi nopsaa oli toimitus Hollannista. Suodatin oli käytössä nyt Vapun ajan ja toimi moitteettomasti. Lähdevesi oli kirkastunut sitten viime näkemän, mutta kuten aiemmin mainitsin, emme ole sitä testanneet missään ja vedessä voi hyvinkin olla jotain epäsuotuisaa. Suodattaminen kesti aluksi kauemmin, mutta prosessi nopeutui, kun suodattimet täyttyivät vedellä. Suodattaminen loppui, läsäiliössä oli jäljellä enää litra ja jatkui vasta, kun lisäsi uutta vettä. Eli tulkitsin sen niin, että vain yhden litran suodattaminen ei onnistu. Vesi maistui suodatuksen jälkeen yhtä hyvältä kuin aiemminkin eli hyvältä tai ei miltään. Vaikka kyseinen suodatin on muihin painovoimalla toimiviin "kannusuodatinjärjestelmiin" verrattuna tehokkaimmaksi todettu, se ei listan mukaan poista esimerkiksi nitraattia tai nitriittiä. Tuli tarkistettua tämä, koska törmäsin julkaisuun, jossa kerrottiin avohakkuiden aiheuttavan useiksi vuosiksi nitraattikuormituksia lähipohjavesiin. No tietenkin. Ei auta, kun sulkea silmät ja lopettaa liika ajattelu. Voisi muuten ajatella, että kalliin merkkiämpäritornin voisi korvata askartelemalla itse kahdesta ruostumattomasta teräspönikästä ja hanasta vastaavan ja ostaa settiin reilun satasen maksavan suodatinparin. 

Kävin keräämässä (ontuen) kuusenpihkaa. Olenhan tämän saanut aikaisemmin ulkoistettua Keimolle, mutta nyt hän vain puita kantoi ja pilkkoi, eikä muka ehtinyt. Itse piti. Sehän on kivaa se metsässä samoilu, kuten aina, mutta ensimmäisten ahnaiden löytöjen jälkeen aloin kuulla, kun ne puhui. Puut. Whaat! Keskustelin niiden (puiden) kanssa niiden kokemista kolhuista ja se niiden älytön hyvyys ja pyytettömyys alkoi rasittaa omaatuntoa. Jonka vuoksi jouduin tietenkin ottamaan pihkaa paljon hellävaraisemmin. Ne puut väläytti minulle sellaista Men In Black unohdustikkua, koska tarinoden sisältöä en enää muistanut metsästä poistuttuani. Purkitettuja salaisuuksia on siis luvassa kohta lisää Vehkosuon kuusenpihkvoiteen muodossa.

Siellä se suodatin komeilee.

Saunajakkarasta tuli muuten hieno (vaikka en tietysti tekijälle ääneen sitä sanonut, hyvänen aika).  Uusi V-logitus eli Vehkosuon Tubetus (Tuhkosuon Vebetus) TÄÄLLÄ, josta voi omin silmin todeta sen jakkaran hienous ja miten minä selvisin vedensuodattimen kasaamisesta. Bonusraidalla  arkistojen pölyistä löytynyt olkkarin remppa, jossa saattaa olla hieman vääristeltyä totuutta. 

Hei sitten!

Kauheasti on ihmisellä kaikkea

 Näistä olen viimeaikoina parhaani ja ajan salliessa innoittunut: 

* Ohjelma tanskalaisesta Fødegordin perheestä – Omavaraista maalaiselämää viettävä perhe (Jaksot 1-2/4 löytyvät Yle Areenasta). Miten kiehtovaa ja hypnotisoivaa. Tässä on vaan jotain, mikä pitää otteessaan. Vähän kadehdinkin tähän elämäntyyliin liittyvää vapautta. Pitää vaan pitää varansa ettei oma aate muodostu rasitteeksi eikä siitä muodostu vankila.

Ensimmäinen jakso löytyy nimellä: Isä, äiti ja lapset.

* Netflixistä Mustageista kertova dokumentti Unbranded. Tämän katsomisen jälkeen olen löytänyt aivan uuden näkökulman hankalissa maasto-olosuhteissa rämpimiseen. Olen suorastaan innoissani, mitä hankalammista paikoista selviän yhdessä luottomustagin kanssa (eli suomenhevosen).

* Toinen Netflix-dokkari Harry and the Snowman. Kertoo Harry De Leyerin hevosmiesurasta ja hevosesta, jonka hän osti 80 dollarilla teurasautosta ja voitti tällä sittemmin Amerikassa isoja estekilpailuja. Snowman osoittautui Harrylle erittäin uskolliseksi ja myös toimi luotettavana perhehevosena vuosia. Tämän dokumentin katsottuaan haluaa vain mennä talliin omaa hevosta rapsuttamaan.

* Kirja: Walden – Elämää metsässä, Henry David Thoreau. Tätä kulttikirjaa olen lukenut ja alleviivaillut. Siis alleviivaillut kyllä. Ihan pimeätä. Mutta kokolailla hämmästyttää, että 1800-luvulla eläneen tyypin ajatukset osuvat niin hyvin tähän päivään. Tämän valossa ihmiset alkavat vaikuttaa melko typeriltä.




Vehkosuolla aloitin istutukset avomaalle, ehkä hätäilin, kun tätä takatalven menoa katselee. Laitoin maahan jo porkkanaa, lanttua, punajuurta, juuripersiljaa ja palsternakkaa. Kotona tomaatit ja kurkut ovat sillä tavalla hyvällä mallilla, etteivät ole vielä liian isoja. Korjasin myös perinneaidan alkupätkää. Tolppien alaosat savimaan rajasta, maan pinnalta, on mädäntyneet. Veistin huonot pois ja iskin uudestaan maahan pareittain, niin, että osa vittaksista pysyi paikallaan.





Keimo on kaatanut uutta saunaa varten puita ja pääsi viime viikonloppuna pääsi kokeilemaan itse rakentamaansa sahalaitosta, jossa hirsiä ja lankkuja on tarkoitus sahata moottorisahallla Logosol-ohjurin avulla (olisipa joku ehtinyt purkaa paremmat kuvat koneelle, alla vain instasta kaapattu).





Lähdevesikaivo on jo kerran tyhjennetty, silti siihen sekottuu pintavettä ja se on harmaata. Olemme hakeneet vettä toisesta lähteestä läheltä.

Viikko sitten perjantaina siirsimme kanat ja kukon Vehkosuolle. Kukko oli mennyt edellisenä iltana huonoksi ja nuokkui todella sairaana. Siirsimme sen kuitenkin kanojen mukana, mutta seuraavana aamuna se löytyi kuolleena. Jää epäselväksi miksi. Ikää sillä oli nelisen vuotta. Nyt meillä on onneksi ystävältä saatu Terho-kukko, joka on satukirjan kukkotyyppiä ja vaikuttaa todella herrasmieheltä. Onko kukaan muuten nähnyt näin pitkiä kannuskynsiä ja onko kukaan tehnyt niille mitään, kun tuntuu hankaloittavan kukon liikkumista?
Sunnuntaina lähdön hetkellä kävi tyhmä juttu. Koirat olivat tiirikoineet itsensä kanalaan ruuan tähteiden perässä ja Soosoo, vielä tietämätön, miten kanojen seurassa sopii meillä käyttäytyä, iski hanpaansa vanhaan symppikseen Nahka-Anneliin. Tämä siis tapahtui meidän selän takana ja tulimme paikalle liian myöhään. Kauhean surullista ja ihan mälsää. Nyt alkaa kanoihin tutustumisprosessi miinusnumerosta.

Mitäs vielä. Uusi ja isompi invertteri oli pakko hankkia, kun edellinen kyykähti. Olisi pitänyt ostaa jo alunperin isompi. Tyhmästä päästä kärsii lompakko.

P.S. Euroviisut ovat tietenkin olleet taas katselun alla. NormaJohnille erittäin paha takaisku, ettei päässyt jatkoon. Pidin kyllä. Nyt suosikkejani ovat Belgia ja Portugali (myös mm. Norja, Bulgaria). Italiahan nämä kisat tulee varmasti voittamaan.

Homman nimi on se

Että:

Loppui loma

tuli kova

arki.

Kauhea hoppu

ihan loppu

järki.

Väärässä valossa

juoksee talossa 

vesi.

Kaikki tässä

langanpäässä

heti.

Sykkii rytmi

siihen pyri

sekaan.

Riistetty vapaus

tulevasta lupaus

mukaan.

  

Onneksi oli viime viikonloppuna Flow-festivaalit. Sai siirtää ajatusta ja jättää miettimiset muille. 

Nyt tuli mieleen kuitenkin yksi kesän kohokohdista; retki autolla kolikkoa heitellen. 

Kolikonheittoretki:

1. Tarvikkeet: auto (tai muu menopeli), kuski (mies tai vaimo tai ystävä), repsikka eli kolikonheittäjä (vaimo tai mies tai ystävä), matkustajat (lapsia tai muita äänekkäitä), kolikko (kaikki valuutat käy). 

2. Säännöt: Heitä kolikkoa joka risteyksessä. Kuvapuoli – vasen, numeropuoli – oikea.

3. Lisäohjeet: Liittymät tai muut vastaavat; kuvalla suoraan ja numerolla liittymään. Liikenneympyrä: kolikolla selvitetään, jos ehditään, ENNEN ympyrää vastaavasti kuin liittymissä; kuva jatkaa, numero poistuu, kunnes saadaan poistumahaara selville. Jo aiemmin käytyyn paikkakuntaan ei palata vaan otetaan uusintaheitto tai ohitetaan risteys/liittymä.

4. Pysähtymiset (omat tavoitteet): Jäätelökioski, uimaranta, nähtävyydet (saa poiketa kohtuudella reitistä, mutta reitille palataan poikkeamisen jälkeen) sekä ravintola.

5. Päättyminen: Sovitaan kellonaika tai kilometrit, esim. etäisyys kotoa. 

Kartassa punaisella menomatka, jossa ei näy kaikki pienimmät käännökset. Vihreällä merkitty paluumatka tultiin suorinta tietä. Kotimatkalla päätettiin lähteä vielä Nastola Cruisingia katsomaan. 

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että suunnan valitseminen kolikolla on hauskaa, kun siihen avoimin mielin heittäytyy. Jokainen risteys on uusi seikkailu. Aluksi omat ennakko-odotukset meinaavat painaa päälle ja vastakkaiset valinnat tuottavat pettymyksiä. Loppujen lopuksi tulee tehdyksi valintoja, joihin ei päätyisi kuin sattumalta. Loviisassa tulisi käytyä muutenkin. 

Kouvola, Käyrälampi   

Verla, vanha tehdasalue.

Jaala, Kelopirtti.

Nastola, Nastola Cruising

Vehkosuolla me vain olimme. Keimo vaihtoi yläkerran ulko-oven toiseen vanhempaan. Kettu vei yhden kanan, Tamaran. Kävi pihasta nappaamassa, senkin. Edellisenä päivänä ihan neniemme edessä näyttäytyi ja seuraavana päivänä palasi poissaollessamme. Se hinta vapaudesta oli kai maksettava. 

Sitten oli syntymäpäivät. Keimo teki lahjaksi wokkia vieraille. Oli kivaa, paitsi että vieraat lähtivät liian aikaisin, kuin lastensynttäreiltä. Suhtauduin siihen, kuin lapsi (nyyh). Kävi sukuakin. Pelasimme krokettia ja purkkista. Ei tullut kuin kaksi haavaa ja yksi epäselvä nyrjähdys. Sen se tekee. 

Sitten oli Helsingin reissu. Yksi yö ja paljon kävelyä. Hietsun kautta K-kauppaan ja hotellin suihkuun. Nenä meni tukkoon ilmastoinnista, mutta en valita. Maanantaina museoiden aukioloajat tarkoittivat suljettua. Kerrankin kun olisi ollut Kiasma-tunne. Ostin kuitenkin täydelliset äiti-farkut Levikseltä. Ratsastan muodin harjalla hetken ja kun ne lakkaavat olemasta, ratsastan ne muuten vaan loppuun. Kun köyhä käyttää rahansa kalliiseen, ne loppuu. (Vehkosuolainen sananlasku.)

Sitten kasvimaalta ja -huoneesta kaikkea. Kurkkuu, tomaattii, punajuurta, perunaa, salaattii, yrttei, kesäkurpisaa, persiljaa, herneit, sipulii. Kasse tienasi mustikoilla kesärahaa. Kahdeksan ämpärillistä  putsattua marjaa ja palkka puhtaana käteen. Kyllä olin vähän ymmyrkäisenä. 

Iivarista tuli kesän aikana pihahevosmaskotti. Tuli aamiaispöytään niin, että piti vähän ojentaa. Ja vähän nauraa. Sen kanssa oli myös paljon maastolenkkejä. Nyt Iivari on Usvalaaksossa, jossa tunnelma on vallan luksus. Maneesissa saa peilailla. 

Kesätöissä.

Se vanha ovi.

Jollain "muullakin" on jano.

Aamuheinät ja asuvalinta.

Hietsu

Kiasma, kiinni

Vuosaari, Aurinkolahden uimaranta

 

Täytin (itseäni).

Tiimipeli

Uudet puitteet

Tämänkin kuvan otti Keimo.

Lähdettävä pois

jotta palata vois

koskaan.

Runo on mun.