6.5.2019

Kyy(kky)haaste



Tämä on kohti omavaraista elämäntapaa tavoittelevien bloggareiden yhteispostaus. Lisää aiheesta tekstin lopussa. 

Kolme viikonloppua takana Vehkosuolla ja o'boy, oli pari viikkoa hyvät kelit. Sehän on sanomattakin selvää, että sisälle oli taas kaikki kylmyys pakkautunut ja ulos täytyi mennä lämmittelemään. 

Pääsiäisenä fiilistelimme, saunoimme ja söimme pitkän kaavan aamupalaa. Istuimme saunan jälkeen ulkona kuuntelemassa taivaanvuohen pyrstön mäkätystä ja jousipatjamaisesti hinkkaavaa laulantaa, kurkien kajahtelevia huudahduksia ja palokärjen trrrrrrrrr-kojautuksia. 

Paikallaan oleminen saattaa aiheuttaa myös ilahduttavia luomisinnostuksia. Tekemisen tarve purkautui yllättäen samanaikaisesti meillä aikuisilla ja kohdistui kerrankin samaan projektiin. Kaikista erikoisinta tässä oli se, että viihdyimme toistemme seurassa alusta loppuun asiallisesti keskustellen, aivan, kuin järkevässä parisuhteessa kuuluukin. Eli, jos parisuhdeneuvoille tarvetta, soitelkaa. Puhelinnumero paperin alareunassa (ark. klo 9.00 – 15.30).

Tästä pöydän rakentamisesta on todistusaineistoa ja se löytyy Vehkosuon YouTube-kanavalta. Sieltä puuttuu valitettavasti se kohta, jossa Keimo huutaa: "Nyt se perkeleen lapio tänne niinkun olis jo!" Hän siis huutaa lapsille ja jatkaa: "Mikä vittu siinä on, että ei voi heti totella?" (Ilmeisesti kysymys oli retorinen.) Ja minä siitä vierestä rakentavasti: "Haaahhhahahahahahah, onneks toi sun rageeminen meni videolle."


Juurihan se lapio oli tuossa.
Kivalta näyttää, vaikka ruoka oli jo ehtinyt auttamattomasti viiletä. 

Ulkopöydän toteutukseen käytimme kaksi betonista viemäriputkea ja kaksi viime vuonna sahattua haapalankkua. Putket kaivettiin puolen metrin syvyyteen ja lankuille tehtiin tuki-/kiinnityspuut kiinnittäen ne poraten betoniputkien yläpäähän. Pöydän ääreen mahtuu jopa kymmenen ruokailijaa.  Mielestäni tulos on talon tyyliin sopiva eli askeettinen. Varjopuolena näkisin sen, että pöydän paikkaa on vähän vaikea muuttaa.

Kärräsin kakkaa istutuslaatikoihin. Olen käyttänyt hevoselle pelkkää hamppukuiviketta, joka maatuu purua paremmin ja käy täten paremmin istutuksille. Tujua se on, mutta laatikossa kasvatetut salaatit ynnä muut pikkusnacksit pärjäsivät viime vuonna, joten jos onnistuminen toistuu, voin jo sanoa tämän olevan toimiva konsepti. Istutus toteutui 22.4. ja laatikkoon meni lollo rosso sekä lehtisalaatti. Viikon päästä toinen niistä oli itänyt, toinen ei. Vaikka ilma on muutamina päivinä ollut jopa 20 astetta, maa hohkaa vielä kylmää. Taitaa olla liian aikaista. Viime vuonna kylvin laatikkoon toukokuun alkupuolella. 

Kasvimaalla ei tapahtunut vielä mitään. Viikko pääsiäisen jälkeen mietin, josko laittaisin porkkanat, mutta maltoin vielä. Kaivoin maa-artisokan mukulat maasta ja pistin niistä viitisenkymmentä pientä mukulaa takaisin. Niitä pitää vähän pitää silmällä. Kuorin kaikki mukulat kerralla, koska en ole kovin innostunut tässä vaiheessa mitään pakastimeen säilömään, kun kesäkuuksi se pitää olla tyhjä ja pois päältä. Muuta hyvää tapaa säilöä maa-artisokkaa en ole keksinyt. Tein siis niistä perulaista inkkariruokaa eli keiton suomalaisella kermalla. Keitosta tuli hyvää, mutta aamulla vahva mukula jo kertoikin, että vierailu suolistossani saa riittää ja tahto on tulla pikaisesti ulos. 

No niin.

Istutusjärjestys vuodelle 2019
Slow food zen (maa-artisokkia kuorinut, tietää miksi).

Nyhdin yrttimaalta rikkaruohot. Teen sen kerran kesässä eli hetken näyttää hienolta. Uskollisesti maasta punki lipstikka, ruohosipuli, ranskanmeirami ja rakuuna.

Tänä vuonna olin vähän varautuneempi, kun kiven kolojen lähettyvillä rikkaruohoja nypin, koska...




...edellisenä päivänä tyttöjen kanssa rintarinnan pihan poikki astellessamme, edestämme, kuin suojatielle oiketetusti astahdellen, luikerteli täysikasvuinen tätikyy. Ei onneksi kenkään jalat letkun pätkään osuneet vaikka läheltä piti. Huusin kovaa ja ytimekkäästi Keimolle (joka veisteli kaikessa rauhassa hirsiä): "Kyy, kyy, KYY!" Viimeinen karjaisten kovaa, koska hän ei näyttänyt ymmärtävän, että pitää juosta naisihmisiä auttamaan. Ehkä ajatteli minulle tulleen jonkinlainen änkytyskohtaus ja jäi odottamaan maltillisesti loppua -lä, -nel, -ti tai -ninen. 

Pyydystimme vähän kohmeloisen kyymamman haaviin ja annoimme hänelle ilmaisen autokyydin parin kilsan päähän metsikköön (naapuri-info: kauas teidänkin pihasta) ja toivotimme hänelle hyviä ruokahaluja jyrsijärintamalla. Pihallamme ei aiemmin ole kyitä esiintynyt tai ne ovat osanneet pysyä piilossa, joten tämänkin luulemme olleen yksittäinen havainto. 

Ymmärrätte varmaan siis, että koin haasteellisena kyykkimisen kyykyssä ryytipensaiden juuressa ja sen, miksi jouduin kyyditsemään kyyniset tunteeni kyykkyviinin kera varpaitani tiukasti kyyläten. Kyyhkyset siellä puussa. Kyynel.



Keimo lämmitteli saunan parissa kahden hirren verran. Me rakensimme Kassen kanssa uuden pöydän ympärille triangelipergolan, jonka kattokankaaksi viritimme varjoksi purjekankaisen kolmion. Varjoksi ja varjoksi. Ennemminkin varjohkoksi ja vain kello 10.30 – 12.30 välisenä aikana. Liitteenä ei ole kuvaa. Täällä ei ole mitään katsottavaa, menkää pois!

Kolmas viikonloppu oli kylmä. Meille ei tullut lunta, kuten moneen muuhun pitäjään kuvista päätellen oli tullut. Lämpötila laski silti lähelle nollaa ja palelua piti jälleen sietää. Siihen ei meinannut enää riittää ymmärrystä. Tämän lisäksi olemista häiritsi edellisen viikonlopun pergolariehumisesta kostautunut kyynärpään limapussin tulehdus, jonka hoito on tulehduskipulääkkeet, kylmäys ja LEPO, jota en osaisi. Koskaan ei ole tehnyt näin paljon mieli kaivaa maata. 




Kanat pääsivät viimein Vehkosuolle. Se tietää nyt muutaman viikon ajan hoitoreissuja arkipäivinä. Meillä on ollut murheita viime syksyn kukkopoikien kanssa. Ne päättivät alkaa kukkoilla patriarkka Terholle, joka yksi toisensa jälkeen jäi aina alakynteen ja jouduttiin eristämään ulos kanalasta pienempään häkkiin. Päätimme lopettaa kaksi kärkkäimmin käyttäytynyttä toivoen, että kolmas löytäisi Vehkosuolla isommassa tilassa Terhon kanssa yhteisen linjan. Mutta ei. Taas tuli Terholle takaraivoon iskua, eikä yrityksistä huolimatta onnistunut Terho kuninkuutta voittamaan. Äänestyksessä Terho sai kuitenkin enemmistön 4/4 äänet henkiinjäämisen puolesta ja poika sai lähteä. Tällaisen "turhan" kuoleman yhteydessä herää kysymys, olisiko lihan syöminen järkevää, muuttaisiko se tappamisen eettisemmäksi, kun liha saataisi käyttöön. Koirien vatsat ei tunnu kestävän tällaista yksittäistä liha-ateriaa, mutta kestäisikö oma(t)? 

Keimo hinasi metsästä yhden sinne jääneen rungon ja sahasi muutaman hirren saunaa varten. Veitsitilaukset (@keimolepi) ovat pitäneet hänet kiireisenä, mutta kesän tullen taitaa saunan rakennus taas täyttää vapaa-ajat.  


U.H:n viimeinen matka. 


Esikasvatusten kanssa menee yllä olevan kuvan lailla. Nyt on laitettu tomaattien, persiljan ja öljykurpitsan kaveriksi neljä tainta kurkkua ja lehtikaalia. En tajua tuota öljykurpitsaa. Sen siemenpussissa sanotaan, että vaatii pitkän esikasvatuksen maaliskuusta lähtien. Siinä on nyt pienet kukat, eli sen pitäisi olla nyt ulkona 25 asteen lämmössä. Menin googleen ja löysin toisen tiedon: Esikasvatus toukokuussa. Eli minulla on väärään aikaan syntyneitä öljykurpitsoja nyt.  

Tämän yhteispostauksen aiheena oli maanparannus ja kasvimaan aitaaminen. Kerron maanparannuksesta lyhyesti, koska olen siinä hunsvotti ja optimisti. 

1. Käytän maata, joka minulla jo on (ja onni on, että maa on multavaa). 
2. Kavimaa on perustettu lapiolla kääntäen perinteisellä metodilla eli: pintamaa juurineen lohkona ylös, maa-aineksen poisto vähintään lapion lavan syvyydeltä, juurimaa ylösalaisin kuopan pohjalle ja maa-aines päälle. Tämä säilyttää ravinteet parhaiten. 
3. Vuosittain omien eläinten kakkaa (ja hamppukuiviketta).
4. Nokkosvettä ravinteeksi kesän aikana sekä 
5. Ruohokatetta
6. Esikasvatukseen ostan viiden litran säkin kylvömultaa 
7. Koulimisvaiheessa lisään ravinteikasta bioastian multaa.
8. Viljelen maata kiertäen eli vaihdan typpeä tuottavien ja ravintoimureiden paikkoja. 

Aitaamisesta sen verran, että kasvimaa on aidattu lammasaidalla alapäästä noettujen kuusitolppien varaan. Uhkana ovat koirat, kanat, hevonen, lampaat ja metsän villieläimet. 






34 kommenttia:

  1. Olipa viihdyttävä postaus, kiitos tästä! ='D

    VastaaPoista
  2. Voi niitä kukkopoikia! Mitä teidän koirat sitten syö kun mietit kestäisikö niiden vatsat lihaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne syö kuivamuonaa eli siinä muodossa kyllä kestää. Kaikki poikkeukset aiheuttaa löysää vatsaa. Varmasti ajan kanssa korjaantuisi, jos siedettäisi, mutta tällainen liha omasta takaa on meillä
      niin harvinaista. Jos totta puhutaan, niin nämä olivat ensimmäiset ”lihat” seitsemään vuoteen.

      Poista
  3. Hauskasti kirjoitettu! Meillä syyskylvöt ovat jo itäneet. Lisäksi kylvin tänään porkkanaa, mustajuurta ja juuripersiljaa, loput kylvän myöhemmin kelien lämmettyä lisää. Aurinkoista toukokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskylvöt, siinä jotain mitä en vaan saa aikaiseksi enää kaiken sadonkorjuu jälkeen. Se kyllä kannattaisi tässä vaiheessa vuotta. Saapa nähdä miten minun käsi kestää, kun pitäisi jo kohta tehdä jotain. Tai pitäisi ja pitäisi. Myöhemminkin ehtii. Kivaa toukokuuta!

      Poista
  4. Ihana siemenpussilaatikkosi. Onko puolisiso tekemä vai ostettu? Näyttää todella käytännölliseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule et ikinä arvaa mistä se on peräisin. Se on siskon koulun puutyössä tekemä c-kasettiteline. Ei ole enää ollut alkuperäistä käyttöä sillä. :D

      Poista
  5. Tutun kuuloista menoa tuollaiset äkilliset yhteiset luomisvimmat. Meillä ei tosin ole vielä tähän päivään mennessä siihen pisteeseen, että saisimme saatettua projektit yhdessä kunnialla loppuun aikuismaisesti keskustellen. Täytyykin katsastaa tuo Youtube-video ja tehdä muistiinpanoja!

    Minä taannoin kokeilin kukkopoikien syöttämistä koirille, mutta herkkävatsaisen pappakoiran kohdalla se kostautui ja tietysti yöaikaan. Isoimmalla paimenkoirasekoituksella ei kukkoateria luineen päivineen tuntunut missään, mutta sillä onkin vuohen maha. Se kiskoo kitusiinsa ilman minkäänlaista närästystä pöydälle unohtuneet ruokajämäiset paistolastat ja biojäteastian sisällön, jos valvonta hetkeksikin herkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on välillä kova ikävä Eva-lagottoa, jolla oli niin rautainen maha ettei kellään. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että kaikille koirille sopii hyvin Jahti&Vahti, jota syötön.

      Tämä meidän yhteisprojekti onnistui ehkä tuon videoinnin ansiosta paremmin. Että ei muuta kuin kamera pyörimään. Lol.

      Poista
  6. Johan teillä on tapahtumarikasta! Tuo pöytä on kyllä hieno! Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
  7. Ihanan näköisiä kuvia. Tuo pöytä on hieno. Mekin taidamme tarvita isomman pöydän pihalle ja tuon tyyppinen on ollut mielessä. Tosin haluaisin sellaisen siirrettävissä olevan mallin.

    VastaaPoista
  8. Kyy-kohtaaminen ei ole miellyttävä. Ovat upeita ja tarpeellisia, mutta silti pelottavia. Mukavaa toukokuuta!psst, teillä näyttää ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiitos. Kyllä on katse valppaampana tuon kohtaamisen jälkeen taas hetken. Kiehtova eläin kyllä silti.

      Poista
  9. Tuli teidän kyykyilystä mieleen alkuperäinen tuhkimotarina, jossa kyyhkyt kujersivat prinssille tämän viedessä linnaan tuhkimon ilkeää sisarpuolta. "Ky-kykerikää, ky-kykerikää! Kas, verta kenkään jää! Se liian pieni on, sait väärän morsion"

    Samaistun tuohon kauheaan touhottamiseen. Kokoajan tekemässä jotakin ja sitten ollaan kipeänä. Ei vain voi uskoa. Minulla se liikkuminen tosin pysähtyy kuin seinään kun tarpeeksi tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muistanutkaan noita kyyhkysiä tuossa tarinassa. Hah, naurattaa jotenkin toi yhtäläisyys.

      Kyynärpää on edelleen kipeä, tavallaan vasta lyhyt aika on mennyt tämän kanssa, mutta nyt olisi paljon tehtävää. Koitetaan nyt vähän malttaa.

      Poista
  10. Pääsiäisenä oli täälläkin niin mahtavat kelit, että kuviteltiin jo kesän tulleen, kirmattiin hihattomissa paidoissa pitkin metsää puuhommissa ja hiki lensi. Viikon päästä olikin sitten vilu talvitakista huolimatta. Sinulla on niin siistit suunnitelmat kirjattuna ja siemenille oma lokerikko, pitäisi ottaa oppia näistä hienoista ideoista, mitä muiden blogeista aina löytää. Hyvää kevään jatkoa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Samoin olen ihaillut ja inspiroitunut muitten blogeista.

      Minusta ne lämpimät olikin niin omituisen uskomattomia, että nyt tuntuu melkein oikeammalta. Vaikkei jaksaisi enää palella yhtään. Mukavaa toukokuuta!

      Poista
  11. HAHAHAH :D Mä en kestä näitä sun postauksia, eikä näitä koskaan pitäisi lukea kahvimuki kourassa.

    Ja tosi hieno pöytä tuo on, toivottavasti ei tartte siirtää. Jos tarvitsee, haluan laatusanoilla kuorrutetun kuvauksen siirrosta ja mielellään lapsia ohjastavan videon siitä milloin, miten ja mistä kanki haetaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhheh! Sitä kai Keimo kauhulla odottaa, kun muijalle tulee päähänpisto. Onneksi en ole kovin vaihtelunhaluinen.
      Kiitos ja muksuu toukokuuta!

      Poista
  12. Mulla on noiden kurpitsoiden kanssa aina se ongelma, että vaikka laitan vasta toukokuussa, ne kasvavat kuitenkin sen kokoisiksi että napsahtavat poikki aivan järkyn helposti. Toisaalta ei haluaisi kalliita siemeniä haaskata ja laittaa liikaa taimia, toisaalta pitää kuitenkin aina varautua siihen että osa katkeaa. Suurempina ne ovat jotenkin vahvempia kuin taimivaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Olen ottanut vähän vahingossa tavaksi laittaa muut kurpitsat suoraan maahan ja tulos on ollut hyvä jo monena vuonna. Tässä tapahtui joku erhe. :)

      Poista
  13. Tosi komeat pöydänkansilankut. Kevättyöt on kovasti edistyneet.

    VastaaPoista
  14. Voi kuinka ilahduin lauseestasi: kitken yrttimaan kerran vuodessa <3 Aamen.. ja juuri silloin mä otan kuvat ja ensi vuonna sitten uudestaan :D

    VastaaPoista
  15. Olipa mukava postaus lukea! Olen itse samanlainen KYY! huutaja, ihan kuin mieheni osaisi asialle juuri sen enempää siinä hetkessä tehdä :D

    VastaaPoista
  16. Meillä ei voisi Isännän sisältäviä videoita tehdä ollenkaan juuri kielenkäytön ja lyhyiden hermojen vuoksi. Siinä olisi paheksuvat kukkahattutädit ovella heti seuraavana päivänä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten vaan koettaisi kotoisia tunteita. Joten miten, jos kuitenkin.

      Poista