Ysikyt

Harri mustikassa.

Sain kesälomapidennyksen oman tietämättömyyteni ansiosta. 

Luulin näet, että lapset aloittavat koulunsa 7. elokuuta, mutta koulupa alkaa vasta 13. elokuuta. 

Nyt näyttää vakavasti siltä, että ensi viikolla Keimokin lomailee. Siksipä varasin uhkarohkeasti kaksi hotelliyötä Suomemme pääkaupungista. Kepe lomailee tilapäishoitopaikassa erossa nolosti ja jatkuvalla syötöllä pussailevasta äidistään (siis hei pliis mutsi...). Tuppe ja Kasse ujuttautuvat siskoni ja serkkunsa seuraan yhdeksi yöksi, toiseksi hotelliin kanssamme. Me, Keimo ja minä, aiomme maleksia puistossa, kuhnailla kahvilassa, lorvailla terassilla, hengailla ravintolassa ja antaa ajan kulua toivoen sen pysähtyvän. Aamupalaihmisenä odotan tietysti eniten hotelliaamiaista. 

Kasvimaa ja metsä syöttävät meille ruokaa. Rikkaruohokkaasta perunamaasta löytyi meille ateria, varmasti muutama toinenkin vielä, kasvimaaltani (rikkaruohottomasta) pieniä eriä ainakin punajuurta, papuja, retiisiä, herneitä ja tomaattia. Nyt pitäisi alkaa säilöä; keittää, mehustaa, hillota, pullottaa ja purkittaa, mutta pakastamiseen ei täällä ole mahdollisuutta. Pulmallista. 

Mita mina tehda tama asia kansa? 

Tänään juhlimme Vehkosuolla iltapäiväkahvitellen isoisäni, muhan, yhdeksänkymmenvuotispäivää (90)!

m a h t a v a a

Aion tehdä sämpylöitä tonnikalaruohosipulipersiljatäytteellä ja mustikkapiirakan. Leivinuunin lämmitys alkaa olla hallussa ja muutenkin tämä sähkötön ja kantovedellinen elämä tuntuu jo enemmän normaalilta kuin epänormaalilta. Toivottavasti muha antaa luvan julkaista blogiin muutaman kuvan itsestään. 

Leijonaluonteista ei koskaan tiedä, mutta huomiosta harva kieltäytyy.

Juoni

Kesäolemukseeni tuli viime viikonvaihteen jälkeen notkahdus. Juhlimme Pioneerifestivaaleilla tuttuja

tavaten kotipihaleiriytymisineen, grillailuineen, chillailuineen ja kaikkineen. Hauskaa oli, kuten monena vuonna samaisessa tapahtumassa, mutta jälkimainingit olivat jotenkin haikeat. Jäi sellainen tunne, että viikonloppu tuli ja meni liian nopasti. Liekö asiaan vaikuttanut se, että kaikkine järjestelyine perjantai ehti pitkälle, kunnes ehdin tunnelmaan mukaan ja lasten paluu ajoittui sunnuntaina omaa ajatusta aikaisemmalle, 

ennenkuin mieli ehti palautua arkisiin ajatuksiin.

Joku käänsi kesän sivua, enkä ehtinyt lukea edellistä loppuun. Keimo ei ole vieläkään päässyt lomalle ja koulujen alku häämöttää. Silloin meidän on muutettava Vehkosuolta pois kotiin.

Olen Kepen vuoksi sidottu liikkeissäni. Kepen hoitaminen ei minua vaivaa, mutta hänen jatkuva kiukku ja ahdistus estää meitä liikkumasta. Aamu alkaa, päivä jatkuu ja loppuu hiusten repimisellä, kiljumisella ja pään hakkamisella. Annan paljon, mutta se ei riitä. Pienen pieni jännite kiristää päässäni jatkuvasti. Huoli on vähän vastaava, mutta pahempi kuin vastasyntyneen lapsen kanssa. Ja ajatus siitä, että se on ja pysyy. 

Ymmärsin itseäni ja kaiken jälleen selkeämmin, kun aamu alkoi tänään rauhallisesti. Puin Kepen ja siirryimme alakertaan, molemmat hyväntuulisena. Laitoin tulet ja syötin tytön kaikessa hiljaisuudessa. Emme tarvinneet edes radion musiikkia rauhoittuaksemme. Juttelimme, Kepe hyrisi ja katsoi silmiin. Ajattelin, että tämä jo riittää minulle ja olen valmis ottamaan vastaan kohta alkavan kiukun. Kävelimme rauhallisesti nivelet kiukkukoukusta oienneena trampoliinille. Pieniä humoristia polvennotkahduksia matkalla. 

Autoin raput ylös ja Kepe melkein juoksi rakkaan pallon luokse. Iloisena. 

Kiertelin pihalla ja keräilin aamupalalle persiljaa, viinimarjoja ja vadelmia. Ajattelin, että kunpa muistaisin sitten talvella heinäsirkkojen sirityksen ja auringon lämmöstä nousevan kostean aamukasteen höyryn. Aamiainen maistui tänään eri lailla hyvältä. Pääsen ehkä sittenkin kiinni juonesta.

Omaa persiljaa, kanamunia, viinimarjoja ja vadelmia sekä Railin kurkkua. 

Viisivuotias

Kuva: Keimo

Olen siirtynyt lukemaan eilisen päivän sanomalehteä, sillä lehti tulee tänne Vehkosuolle vasta puolen päivän aikaan, enkä muuten voi lukea sitä aamulla. Olen jokseenkin sekaisin päivistä ja kaikki paikalliset tapahtumat menivät jo, kun luen niistä. 

Tupen synttärit järjestettiin kuitenkin ennakkoon. Paikalla oli Tupen toivomia läheisiä ihmisiä. Lahjatoiveykkösinä olivat discopallo, monsternukke, värikynät ja koiralehti ja melkeinpä ne kaikki toteutuivat.

Sen lisäksi lahjaksi tuli vielä vaikka ja mitä.

Synttärien järjestäminen ei ollut ihan samanlaista, kuin sähköllä varustetussa kodissa. Kellari on siinä tilassa, etten ole lämpötilaa edes uskaltanut mitata ja synttäriaamuna huomasin, että minulla ei ole täällä vispilää. Kakku jäi tekemättä, mutta onneksi se ei ole pikkujuhlijalle pettymys. Olga auttoi huimasti tuodessaan kaksi isoa termoskannullista kahvia.

Juhlat olivat mukavat, vaikka toivon kehittyväni näihin olosuhteisiin vielä vähän paremmaksi emännäksi.

Vamppupyyli

Kesävieraana tällä viikolla vierailivat siskon tyttö ja hänen isänsä. Serkukset viihtyivät taas hyvin yhdessä. Mansikoita oli paljon kerättävänä, kanat, koirat ja kissa hoidettavana ja kaikki ne hevoset (keppihevoset ja pyörät). Haukansilmä-majassa jutut riistäytyivät välillä hysteerisiksi ja ilmassa leijaili lopun iltaa kysymykset: onko mölköjä, onko kalhuja, onko kilahveja tai onko hilviöitä. 

Serkkutyttö näki ilmielävän isiliskon, mutta se paljon puhuttu vamppupyyli ilmestyi hengailemaan seinään vasta parin päivän päästä.

Draculavauva

Keimo jatkaa töiden tekoa, eikä tunnu tänä kesänä pääsevän lomalle ollenkaan. Kuuntelen aamuyöllä, kun hän kolistelee itsensä sängystä autolle ja huristelee töihin. Samoihin aikoihin kuuluu avonaisesta ikkunasta aamuvirkkujen kanojen munintakieku. On aika mahtavaa nukahtaa vielä pariksi tunniksi, vaikka tiedossa onkin usein hektinen päivä.

Hektisyydestä huolimatta ehdin kahtena päivänä tällä viikolla omenapuun varjoon aurinkotuoliin puoleksi tunniksi lueskelemaan. Lukemiseksi löysin talon edellisten omistajien jättämästä Valittujen Palojen Kirjavaliot sarjasta Sandra Brownin Hyvä Vieras -kirjan lyhennelmän. Lyhennelmää on omituista lukea, kun ei tiedä mistä ja miten sen on lyhennetty. Kovin epäilyttävää ja todella halpamaista, mutta siitä huolimatta luen. Olin kovin hämmästynyt, kun minulle selvisi, että kirja kertoo muun muassa autistisesta (savant) pojasta. Sattumaa, että sisältöihin perehtymättä valitsin kahdestatoista vaihtoehdosta tämän. 

Mietin myös, että kärpäset ovat kyllä ärsyttäviä vätystelijäpummeja. Niillä ei tunnu olevan mihinkään kiire eikä minkään näköistä määränpäätä. Ne vain häiriköivät. Toista se on ampiaisten, kimalaisten ja mehiläisten kohdalla. Ne lentävät paikasta a paikkaan b tai kukasta kukkaan, mutta mikä tärkeintä; minun ohi.  Paarmat ovat lorvaileville kärpäsille sukua, mutta ne sentä ovat rehellisesti ilkeitä. 

Tidättekö sen legendaarisen jutun lomamatkasta ja kamerasta, jonka filmille imestyi kuvia vieraasta ihmisestä kameranomistajan hammasharja takapuolessa. Niin, minulle tuli hieman samanlainen fiilis, kun kävin tätä postausta varten kameralle tallenettuja kuvia läpi. 

Tuon ihmisen kyllä tunnistan.

Kuvan otti: Tuntematon

Vessapläkäri

Kesäloma-arki on lähtenyt mukavasti sujumaan Vehkosuolla. Moderni maailma ei ota helposti poistuakseen, jäljet ovat syvässä. Esiemerkiksi vessassa käynnin päätyttyä sisäinen koneiso käskee kääntymään ja vetämään vessan eikä edes visuaalinen informaatio heti ohjaa oikeaan, vaan aivot tekevät oikosulun, jonka aikana ruumiin osat viuhtovat omiaan, kunnes ympäristöön soveltuva kaavio löytää kanavansa ulos ja aktivoituu toiminnaksi eli tässä tapauksessa kuivikkeen koukkimiseksi sammiosta pönttöön. Voisin kuitenkin tästä päätellä, etten millään lailla jännitä ulkovessassa käyntiä tai pidä sitä normaalista poikkeavana, jos pystyn olemaan siellä käydessäni niin hajamielinen, että liikemuisti jyrää soveltavan ja spontaanin toiminnan. Joissain yhteyksissä tilaa kutsutaan blackoutiksi.

 Minulla on vessapläkäreitä.

Olen jo oppinut tekemään asioita lyhyemmillä kaavoilla. Aamut vaativat keskittymistä. Laitan ensisijassa tulet hellaan, liedelle vettä pannuun kahvia ja puuroa varten ja kattilaan kanamunille. Seuraavaksi menen ulos ja tyhjennän termospullon edellisestä kahvista ja pesen suodattimen. Samalla menen puskapissalle ja saunalle aamupesulle. Siirryn takaisin sisälle, mittaan kahvit ja kun vesi kiehuu, laitan kanamunat kiehumaan sekä kaadan vettä kahvisuodattimen kautta termariin. Kun kanamunat ovat valmiit, siirrän ne pois kattilasta ja kaadan tilalle pannusta jääneet vedet ja puurohiutaleita ja jätän hautumaan sivuun. Nyt voi hakea kellarista voin, juuston, maidon ja jugurttia. Koska Keimo ei ole vielä lomalla, me tytöt syömme yhdessä aamiaisen ja lopuksi syötän Kepelle puuron. 

Näin se menee, jos kaikki sujuu. 

Sitten on niitä aamuja, jolloin uuni ei vedä ja ilma seisoo, keittiössä tuhat astetta lämmintä ja kuusitoistatuhatta kärpästä, Kepellä on kiukku ja ahdistus, koira napsii leivän pöydän reunalta, juomavesi on loppu, juusto on homeessa ja juustohöylä hukassa. 

 

Piha on selkeästi suunniteltu kukkimaan läpi kesän. Se sopii vallan mainiosti. Akilleijojen ja unikkojen väistyttyä vuorossa ovat nyt liljat, malvat ja ruusut. 

Mikä tämä on ja tuo?