13.8.2013

Onks pakko, jos ei haluu



Kotiuduimme eilen Vehkosuolta. 
Mitään kotiuduttu. Minä ainakaan. Harri-kissa punnersi itsensä pahvilaatikosta ajettuamme 50 metriä ja väänsi viidet kakat ja yhdet pissat autoon. Kotiin päästyämme kakassa oli auton lisäksi myös Kepen pallo ja Eva.
Kotona on liikaa tavaraa. Mitä minä teen kaikella sillä? Sähkö ärsyttää, se on tuhlausta ja tunteetonta. Vesi pikajuoksee hanasta ja valuu läpi sormien - kuin kolikoita tiputtelisi reikäiseen taskuun. Muistan vasta kohta, minne likaiset astiat laitetaan, missä säilytän pastaa ja kuinka puuro valmistuu mikrossa. 
Onks ihan pakko! 
Kodin hammasharja pistää ikenet vuotamaan verta, sänky on liian pehmeä, jouset ei muistuta olemassaolosta.

 Perseidi-parvet lentelevät taivaalla, mutten mene katsomaan, periaatteesta. Haluaisin nähdä ne Vehkosuolla, istua saunan terassilla ja kuulla. Täällä kuulen vain liikenteen.
Pyhä Lauri, hieno mies. Marttyyri minun makuuni.

Yöllä herään ja olen taas Vehkosuolla. Tuijotan ikkunasta ulos enkä ymmärrä näkyä. Menee pitkään ymmärtää, että edessäni on ovi, jonka takaa kajastaa lampun valo. 

Tämä on ollut minun paras kesä.


 
 

Kiitos kaikille Vehkosuon kesän blogivieraille. 
Ja teille, joille olen saanut neuvoa tien perille läpi kuusikon ja yli hirsisillan: 
Oli mahtava saada teidät vieraaksi ensimmäisenä kesänä. 
Teistä kaikista jäi pysyviä muistoja. 

Mutta ei ne jutut tähän lopu.



24 kommenttia:

  1. Tunnistan niin tuon tunteen! Kotona on kaikkea vähän liikaa, sekä tavaraa että menoa ja meininkiä. Mulla muhii takaraivossa sellainen suuri puhdistus täällä kaupunkikodissa. Vielä en ole uskaltanut sitä kirjata blogiini, koska silloin se on jo lupaus. Mutta pieni muutos kuitenkin kohti sitä yksinkertaisempaa elämää, mitä kesällä saa maistaa.

    Tsemppiä arkeen ja anna itsellesi armoa muutaman päivän! Kaiken ei tarvitse olla heti kunnossa, eikä kaiken tarvitse tuntua kotona samalta!

    ps. Ihanat kuvat! Olen myös nauttinut kesästäsi! =)

    VastaaPoista
  2. Ihan samaa mietin, että jotain on tehtävä. Vaikka pikkuhiljaa vaan muutosta kohti simppelimpää elämää - se selkeästi on minua varten. Tavara jotenkin tekee liian riippuvaiseksi ja kohta jo huomaat olevasi kaiken rakentamasi vanki.

    Kiva kuulla, että samansuuntaisia tunnelmia muillakin ja kiitos kun annoit pari päivää armoa palautua (onneksi viikonloppu on jo ihan kohta ja pääsen edes hetkeksi takaisin).

    Siemenet eivät lähteneetkään viime viikolla (kuten huomasit), kun en ollut postilaatikoiden lähettyvillä ja sitten unohdin ne kaiken lisäksi vielä Vehkosuolle. Olet silti toimintalistalla ajatuksissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siemenillä ei ole kiirettä, ei siis stressiä niiden suhteen! =)

      Poista
  3. Ihania kuvia. Mitä ihmettä tuossa viimeisessä kuvassa on tulossa viinimarjoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä tulee viinimarjamehua veteen keitettynä höysteenä minttua. Minttu teki hyvän lisämakeuden. Suosittelen.

      Poista
    2. Mä tein kerran viinimarjahilloa, jossa oli minttua mausteena ja siitä tuli aika jännää, minusta hyvää, perheestä ei. Sopivat hyvin yhteen minttu ja punaviinimarja. Voi haikeus, kun kesä loppuu... Mulla on kanssa tuo tavara-ahdistus. Ollaan kesällä niin paljon ulkohommissa, että sisällä räjähtää. Kun se kaikki kama on vielä epäjärjestyksessä, sitä tuntuu olevan tuplaten enemmän... huoh... ja yksvuotias kantaa kaiken irti lähtevän vielä johonkin muualle. Joka kerta kun lähdetään johonkin, jonkun kenkä, sukka, hattu, housut, jotain on hukassa.

      Poista
    3. Kiva maku tuli tosiaan, mutta huomasin, että pidemmän päälle minttu alkaa vähän tökkiä, joten en nyt sitten laittanut loppuihin mehuihin ollenkaan. Meillä kävi ikävästi niin, että kotoa oli rastaat vienyt kaikki marjat (ensimmäistä kertaa), kun ei ole ollut koiria ajamassa pois. Niistä kolmesta pensaasta ollaan saatu melkein koko talven mehut. Vehkosuolta tuli vain puollitoista ämpärillistä. Täytyy lähteä varmasti puolukkametsään mehua hakemaan.

      Poista
  4. Huh...pelätyinkin jo, että juttusi loppuvat...:)
    Ihania kesäkuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pelästyit, tai siis että jaksat lukea.

      Terkkuja Ruusukumpuun!

      Poista
  5. Varmasti karua palata arkeen, kun kesä on ollu noin erilainen ja ihana. Kesällä tuollainen "vanhanaikainen elämä" onnistuukin hyvin, luulen että talvella on moni asia helpommin kun on sähkö ja juokseva vesi. Onneksi kuitenkin tulee ensi kesä!

    Mä ymmärrän tuon tunteen, että haluaa yksinkertaistaa elämää ja karsia tavaraa yms turhaa. Tekis hyvää ihan jokaiselle miettiä, mitä ihminen oikeesti tarvitsee ollakseen onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Ei varmasti ainakaan niin kauheesti tavaraa mitä nykyihminen omistaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tottahan se on, että talvella kaikki tuolla Vehkosuolla on hankalampaa. Osaan todella arvostaa kaikkea ylellisyyttä kotona nyt. Hauskin asia tähän mennessä on ollut käden ulottuvilla oleva jääkaappi. Ruokaa saa vähän liian nopeasti toisaalta...

      Kyllä tässä on joku ryhtiliike tehtävä tavaroiden kanssa.

      Poista
  6. Tsemppiä! On ollut mukava seurata kesäeloanne Vehkosuolla.

    Ymmärrän niin tuon tavarapaljousahdistuksen. Vaikka en ole edes ollut missään yksinkertaisemmissa oloissa. Mutta nyt kun arki palasi, tulee oltua enemmän sisällä, tuntuu nin ahdistavalta joutua väistelemään niitä tavaroita. Sohvaankin löin jalkani niin, että polvessa on hirveä rupi nyt.

    Meidän postilaatikossa oli tänään lappu: "Hei! Kolmihenkinen perheemme etsii kotia (väh. 3h+k) tältä asuinalueelta. Jos olet suunnitellut kotisi myyntiä, ota yhteyttä. " Melkein jo näen ilmassa suuria merkkejä muutoksesta elämässäni :D En tiedä riittääkö meillä vielä roskeus ottaa yhteyttä viestin lähettäjään. Eikä meillä tosin olisi mitään muuta paikkaakaan nyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!

      Mä olen jopa luullut, ettei meillä ole paljon tavaraa. Ei meillä olekaan varmasti keskiverto viisihenkiseen perheeseen verrattuna, mutta liikaa silti kaiken maailman epämääräistä "varmaan tätä vielä tarvitsee" -rojua. Ja kaiken maailman työkalunraatoja, joille en osaa tehdä edes mitään ja sehän vasta sapettaakin.

      Kuulostaa niin kohtalolta tuo, että ostajaehdokkaat ovat jo teidän ovella. Voi kunpa te löytäisitte jonkun kivan talon jostain kivalta paikalta kivaan hintaan. Haluaisin kovasti seurata sitäkin projektia.

      Poista
  7. Hei Tessa,

    Mie löysin Vehkosuon ja teidän perheen viime viikolla jonkun blogilinkin kautta. Tykästyin kovin kirjoituksiisi, valokuviinne... siis kaikkeen mistä kerrot... Useampana iltana olen iPadin kanssa peiton alla lukenut blogiasi ja menipä yksi yö vähillä unilla kun oman meneillään olevan olkkarirempan lisäksi "makustelin" kaikkea lukemaani ja näkemääni. Ihailen tavoitettanne elää yksinkertaisemmin.

    Ylimääräisestä tavarasta luopumista olen itsekin sinnikkäästi harjoitellut, viime vuosi taisi olla siinä asiassa ns teemavuosi, mutta ei siltä näytä täällä kotona, ainakaan nyt remppakaaoksessa. No hiljakseen, hiljakseen...

    Jään lukijaksesi ja ilolla odotan uusia postauksia! Tsemppiä kotiarkeen!

    Toivotan Mie ite eli Kirsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi sie ite Kirsi!

      Onpa jotenkin omituista ajatella, että sain sinun yöunetkin menemään. Olen pahoillani ja samalla hykertelen kivasta palautteesta ja kiva tietää, että jäät seuraamaan. Tänään olen jo tehnyt pientä alustavaa kartoitusta, että mitä lähtee. Vaatteet on niin loppuun käytettyjä, ettei kirppikselle ole enää järkeä viedä, lumpuiksi sitten vaan. Suurin osa tavaroista, joista haluaisin luopua onkin jo niin vanhaa ja romua, ettei enää mihinkään kelpaa ja vaikea kierrättääkään, siksi ne jää pyörimään. Roskiinkaan en haluaisi tunkea. Lapsillakin on kumma vimma talletella mitä ihmeellisimpiä aarteita nurkkiin.

      Huh, kai se on vaan tämä ulkokauden loppumiskriisi minulla.

      Poista
    2. Älä suotta ole pahoillasi :) hihi, ei siis ollenkaan ollut haitallista se yöunien vähäisyys, sitä sattuu muutenkin silloin tällöin ja milloin mistäkin syystä! Ja mitäs vahtasin ruutua ennen nukkumaanmenoa, eihän se ole terveellistä! (vaikka melkein joka ilta olenkin läppärillä, niin ehkä se iPad sängyssä oli jo liikaa ;) )

      Poista
  8. Ihana juttu teistä Kotivinkissä!

    Lallu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, mä en ole nähnyt sitä vielä. Kääks! Mutta kiitos, rohkaistun ehkä katsomaan jonnekin.

      Poista
  9. Olen jo jonkun aikaa lukenut blogiasi. Ihana paikka teillä! Pidän yksinkertaisesta elämästä. Me (viisi ihmistä ja kaksi koiraa) elämme välimuotoa, pienen kylän toimivan koulun yläkerrassa pieni asunto. Ympärillä on metsää ja vettä. Yritämme elää luonnon anteliaisuuden mukaan vuoden kiertoa mukaillen. Nyt on hyvät ajat, sieniä, marjoja ja kasvimaan tuotoksia.
    Juttujasi on mukava lukea. Nykyisin oletetaan ihmisten asettuvan aina samaan muottiin ja on virkistävää löytää muitakin yksinkertaisuuden puolestapuhujia.
    Täytyy lähteä kantamaan kirppiskuorma autoon, on tyhjennys käynnissä.

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja on aina niin mukava saada uusi lukija!

      Minusta tuo koulun yläkerran asunto kuulostaa ihan mielettömän kivalta ja ympäristö ihan täydeliseltä. Omaa elämäntyyliä voi kyllä toteuttaa missä vaan, mutta huomaamattaan hektinen ympäristö vetää mukanaan. Metsässä on ihmisen hyvä olla :D

      Kateeksi käy, olet saanut kirppiskuorman aikaisiksi. Onnea siitä!

      Poista
  10. Sitä oltiin päästy ihan palstoille! ;)
    Ihanat te.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihanasta en tiedä. Mä en oikein tiedä miksi me ollaan tuolla lehdessä, mutta siellä nyt vaan ollaan. Puhuin toimittajalle kolme tuntia putkeen mitä sylki suuhun toi (Kemon mielestä jonkun verran liikaa), ihme että se sai noinkin järkevän jutun kursittua siitä kaikesta. :)

      Poista
  11. Voi jee, miten kiva blogi sulla on! Melkeen jo jään kyydistä, kun pitäisi Jovelasta suunnata nykykotia kohti ja mä vaan täällä surffailen sun blogissa ;D

    Oliko sulla jossain joku kiteytetty stoori mistä kaikki lähti ja mitä on ajatuksena Vehkosuon kanssa? Ihan en ole vielä kartalla kun luin juttuja sieltä ja täältä, joten palaan uudemman kerran lukemaan kaiken ;D Nyt pitää pistää tossut kohti autoa, että isäntä ehtii vielä illalla yövuoroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, hienoa, kun tulit tänne ja pidit näkemästäsi, sillä minullakin meni paljon aikaa, kun perehdyin teidän projektiin.Tykkäsin kovasti. Olen puolestanne innoissani ja hieman kateellinen, kun te joskus muutatte. Meidän käytännönjärjestelyt ei anna myöten alkaa rakentaa elämää Vehkosuolle. Mutta olen silti niin iloinen, kun saadaan elää rinnakkain näin. Eläintenpidon kannalta tämä kahden paikan asuttaminen on vain hankalaa (lähinnä tuotantoeläinten). Ja eipä silti, meidän nykykotikin on vanha puilla lämmitettävä kellareineen ja pihasaunoineen, ettei tilanne ole hullumpi.

      Kirjoitin keväällä maaliskuussa katsauksen Vehkosuosta. Löytyy täältä http://vehkosuo.blogspot.fi/2013/03/kevat-koittaa-vehkosuolle.html?m=0

      Poista