Paikka!

Aika saa nyt pysähtyä. Vuorokausi saa pyöriä ympäri ja vuodenajat vaihtua, mutta ei enää vanhenemista, pyydän.

 Nyt on paras minulle.

 Kaikkein paras on jo meneillään. "Sitten kun" tapahtuu parhaillaan. En haaveile omasta ajasta taikka Fuengirolasta. Enemmästä rahasta, urasta tai omaisuudesta. Tieto ja taito saa lisääntyä minussa, 

mutta sen ei pidä viedä minua mihinkään. 

 Poljen paikallaan jalkaa, enkä tahtoisi antaa minkään muuttua. 

Lapset ovat vielä minun ja minä heidän, heitä varten. Olen tarpeellinen. Minun sylissäni ei ole tyhjää. Vielä hetken minussa voisi kasvaa lapsi. Minulla on parhaita ystäviä jotka sallivat minun olla niinkuin minä olen. Minä viihdyn. Mieheni pitää minua käyttökelpoisena, katsoo kohti. Hänellä on minulle sanottavaa, olen kiinnostunut hänestä. Minä voin juosta, tanssia, ratsastaa, pystyn tekemään kärrinpyörän ja seisoa päällä. Ruumiini on pärjännyt kohtalaisesti taistelussa aikaa ja maan vetovoimaa vastaan. Vanhempani ovat olemassa, heillä on mukavaa ja heidän kanssaan on mukavaa. Minulla on kokemusta ja tietoa riittävästi ollakseni luova. Useammin tiedän kuin en tiedä.

Istun kelkassa ja ehdin tähän junaan. 

Ei saa mennä pois.

Kuvat: Keimo