Aika saa nyt pysähtyä. Vuorokausi saa pyöriä ympäri ja vuodenajat vaihtua, mutta ei enää vanhenemista, pyydän.
Nyt on paras minulle.
Kaikkein paras on jo meneillään. "Sitten kun" tapahtuu parhaillaan. En haaveile omasta ajasta taikka Fuengirolasta. Enemmästä rahasta, urasta tai omaisuudesta. Tieto ja taito saa lisääntyä minussa,
mutta sen ei pidä viedä minua mihinkään.
Poljen paikallaan jalkaa, enkä tahtoisi antaa minkään muuttua.
Lapset ovat vielä minun ja minä heidän, heitä varten. Olen tarpeellinen. Minun sylissäni ei ole tyhjää. Vielä hetken minussa voisi kasvaa lapsi. Minulla on parhaita ystäviä jotka sallivat minun olla niinkuin minä olen. Minä viihdyn. Mieheni pitää minua käyttökelpoisena, katsoo kohti. Hänellä on minulle sanottavaa, olen kiinnostunut hänestä. Minä voin juosta, tanssia, ratsastaa, pystyn tekemään kärrinpyörän ja seisoa päällä. Ruumiini on pärjännyt kohtalaisesti taistelussa aikaa ja maan vetovoimaa vastaan. Vanhempani ovat olemassa, heillä on mukavaa ja heidän kanssaan on mukavaa. Minulla on kokemusta ja tietoa riittävästi ollakseni luova. Useammin tiedän kuin en tiedä.
Istun kelkassa ja ehdin tähän junaan.
Ei saa mennä pois.
Kuvat: Keimo |
Kiitos.
VastaaPoistaKiitos ja ole hyvä!
PoistaAi että mikä teksti! Niin ihana aloitus maanantaille! Kiitos minultakin! Aurinkoa päivääsi!
VastaaPoistaSamoin, paljon!
PoistaKunpa voisimmekin pysäyttää ajan tähän hetkeen...:)
VastaaPoistaAurinkoista alkanutta viikkoa sinulle♥
Auringolla täytyy olla osansa näihin ajatuksiin. Kiitos samoin.
PoistaVau mitä tekstiä!
VastaaPoistaAnu
Punastun, kiitos.
PoistaKiitos tästä ♥
VastaaPoistaKiitos. Laittaisin sydämen, mutten osaa. Ai, osaan tämän <3
PoistaIhana teksti, just noin. Ajattelen jokseenkin samalla tavalla, vaikka en osaa heittää kärrynpyörää enkä seiso enää päälläni (mutta osaan olla jalat ilmassa) ja kolmen sijasta syliin suostuu enää vain kaksi, ysiluokkalainen esikoinen sanoi kuitenkin eilen illalla, että saan halata niin kuin sillai kaukaa, etten osu häneen, ;)
VastaaPoistaKiitos, olen otettu. Lohdullista, että kontakti on säilynyt vielä teineihinkin. Pieniä rakoiluja alan jo nähdä yhdeksänvuotiaassakin. Se on karmivaa.
PoistaKoskettava teksti! Voi aika,.. aika kummallinen.
VastaaPoistaSinulla on ihan todella vaikuttava ja liikuttava profiilikuva. Sopii tunnelmaan. Kiitos.
PoistaLöysin vahingossa blogisi ja viikonlopun aikana luin koko blogin läpi. Ja jäin odottamaan lisää...kannatti odottaa :) Ihana blogi ja ihana teksti! Ja taas jään odottamaan :)
VastaaPoistaOlen todella iloinen, kun näin kävi ja kiva, kun pysyt. Minulle lisää potkua persuksille. Kiitos.
PoistaAamen. :)
VastaaPoistaKiitos! Oli niin ihana teksti ja juuri minullekin tähän hetkeen sopiva. Joskus sitä miettii omaa tarpeellisuuttaan, koska on vain kotona. Pitäisi olla maailmalla ja joka paikassa kokemassa jotain suurta ja ihmeellistä... Olen otettu kun olet noin tarkkanäköinen :)
VastaaPoistaSe on totta, että pitäisi olla jotain muuta ainakin muiden mielestä. Luulen, että minua jopa hieman säälitään, kun olen joutunut olosuhteiden pakosta kotioloihin, mikä aiheuttaa ajoittain suunnatonta itsesääliä. Mutta ei, en ole onneton. Päin vastoin, vaikka olemassaoloni tarpeellisuus onkin lasten tarpeista riippuvainen. Jos niin voi sanoa, niin onneksi ainakin Kepe takaa minun tarpeellisuuden hamaan loppuun asti.
PoistaOnnellinen se, joka huomaa onnellisen hetken silloin kun se on eikä vasta jälkeenpäin!
VastaaPoistaOlet oikeassa, niin sen täytyy olla.
PoistaNiinpä!!
VastaaPoistaNii-in. Hienoa saada sinut lukijaksi.
Poista