Paljon onnea

Ra(s)kas Vauvapäiväkirja

Tammikuu, 2002 (15 päivää laskettuun aikaan)

Viikko siitä, kun pääsin sairaalasta. Olen käynyt viikon sisällä kaksi kertaa neuvolassa sydänääniä kuuntelemassa. Samanlaisia hidastumia tuli, kuin sairaalassakin. Luin eilen ktg-käyristä kirjastossa seuraavaa: Nopeat hidastumat, kuten meillä, ovat usein merkki napanuoran puristumisesta. Pelkään nyt ihan oikeasti, että vauvalla on joku happivaje. En osaa rauhoittua kotona yhtään. Seuraan liikkeitä ja välillä pitemmät hiljaiset jaksot pelästyttävät.

Tammikuu, 29.

Kello 3.35 syntyi tyttövauva. Mahtavaa! Napanuora osoittautui lyhyeksi ja se oli myös kaulan ympärillä. Sain vauvan rinnan päälle. Ihana tunne. Isot silmät, paksut kulmakarvat ja söpö pulloposki. Tytöllä oli jonkin verran velttoutta, jonka vuoksi hänet vietiin happikaappiin.

Huhtikuu (3 kuukautta)

Käytiin fysioterapeutilla Lahdessa kysymässä mielipidettä niskojen velttoudesta. Olet kuulemma liian mukavuudenhaluinen. Ollaan jumpattu päivittäin, mutta muutosta ei näy. Mennään jatkotutkimuksiin neurologille.

Heinäkuu (6 kuukautta)

Peukalosta on tullut pakkomielle ja välillä se vie kaiken keskittymisen. Fysioterapeutti Marjatta tuli kahden viikon lomalta ja sanoi, että liikkeet ovat vahvistuneet. Mahalleen et vielä käänny eikä pään kontrolli ole hallussa, mutta hiljaa hyvä tulee. Päristelet suulla ja huulten välistä kuuluu ”phuu”. Vaunuissa naureskelit tänään omiasi. Uusi taito on sormilla napsuttelu. Meidän pitäisi jatkuvasti keksiä uusia hauskuutuksia, koska entiset menettävät nopeasti merkityksensä. Hiukset ovat vaalentuneet ja kasvaneet pituutta.

Marraskuu, 2003 (1 vuotta 9 kuukautta)

Kaikki kokeet ovat tähän asti olleet normaaleja, mutta eilen tuli postissa tarkennetun kromosomikokeen tulokset. Siinä luki, että sinulla on harvinainen kromosomipoikkevuus (toista samanlaista ei löydy koko maailman tiedostoista!). Olen helpottunut, kun syy selvisi vihdoin. Meistä vanhemmista otetaan myös kokeet periytyvyyden selvittämiseksi.

Syyskuu, 2004 (2 vuotta 8 kuukautta)

Sateinen kesä takana. Heti kun olit noussut seisomaan juhannuksen tienoilla, aloit ottaa ensimmäisiä askeleita. Odotan sinulle pikkusisarusta. Jo puolessa välissä mennään. Anoin omaishoidon tukea.

Toukokuu, 2005 (3 vuotta 3 kuukautta)

Olet ollut pitkään kiukkuinen ja saanut paljon raivokohtauksia. Nyt taas iloinen tyttö. Katselet ihan silmiin, hymyilet ja annat märkiä pusuja. Kävely oli ihan parasta. Isi teki sinulle lelulaatikon, jonka voi aukaista vetämällä. Lempileluja ovat vain kaksi vauvahelistintä. Ääntä on tehtävä jatkuvasti suulla, leluilla tai käsillä. Sohvalla tykkäät hyppiä hyp hyp hyp. Minulle myönnettiin omaishoidontuki.

Syyskuu, 2011 (9 vuotta)

Näin unta, jossa osasit puhua. ”Lähdetäänkö?”, minä kysyin. Ja sinä vastasit omalla äänelläsi:

”Lähdetään”. Eikä mitään muuta. Meillä oli kasvot ihan lähellä toisiamme.

Tessa Leppälä, kolumni Etelä-Suomen Sanomissa vuonna 2011.

Erilainen tyttö -kuvat: Cay Leppälä

Kepe täyttää tänään 12 vuotta. Toivon, että hän tuntisi olonsa onnelliseksi.