Olen oppinut ja pohtinut muutaman päivän sisällä, että:
Ihmisen kuluttama rasva (energia) poistuu yli 80 prosenttisesti hengityksen mukana hiilidioksidina.
Toisin sanoen, oikeanlainen hengittäminen harjoitteiden aikana tehostaa rasvan polttoa(ko?). Olen entistä vakuuttuneempi joogan myönteisistä vaikutuksista.
En ymmärrä avaruudesta mitään. Hermostuttaa singulariteetti ja musta aukko ja samalla ihan kauheasti kiehtoo. Olen liian tyhmä. Katoaako informaatio aukkoon vai päteekö kvanttiteoria. Nyt vallalla on teoria, jonka mukaan informaatio säilyisi kuitenkin, mutta vielä ei tiedetä, kuinka se ongitaan takaisin. Haluan tietää, tutkikaa nopeammin!
Hiustenvärjäyksessä on ehdottomasti siirryttävä kasviväreihin. Takaisin, sillä aikoinani henna-värjäsin kyllä. Sittemmin olen vaan ajelehtinut. Testiin aion ottaa Cultivator's värin. Hienoinen ongelma on se, että en haluaisi lisää punaista, sillä omani puskee sitä jo entuudestaan.
Valtameren pohjassa on toinen avaruus. Meri ja varsinkin sen pohja on todella syvä. Siellä on hautoja, vuoria, erämaita ja ekosysteemejä. Siellä elää taivaan vanhoja kasveja ja todellisia weird-tyyppejä, kuten barreleye-kala (tynnyrisilmä). Se näkee oman kallonsa läpi. Maan päällinen on meren alaiseen verrattuna ihan noviisi.
Puhelimen taskulamppuvalikkoa pitkään painamalla saa säätää taskulampun kirkkautta.
Mietin myös sitä, että juuri minä voisin vastata tietovisan kysymykseen: Mikä sana tarkoittaa aseen "potkaisua", rekyylin sijaan rektaali.
Ja nyt seuraa vahva suositus tubettajatulokkaasta. Hän on Terttu (Rajala), joka tubettaa puutarhasta ja luonnosta. Jihuu! Olen ollut vailla Terttua, joka neuvoo minulle käytännön asioita maanläheisesti, jotta minun ei tarvitse itse kokea kaikkea kantapään kautta taikka että saan ehkäpä vahvistusta joillekin olettamuksilleni. Terttu sai tilaajia ensimmäisen vuorokauden aikana jo 90. Nautin joka hetkestä. Mene tästä suoraan sinne. (104 tilaajaa, go Terttu go!)
Täällä keskellä ei mitään huomaan, että naapurit esiintyvät ihan eri merkityksessä, kuin raja- tai seinänaapurit. Usein kyseessä on jokin konkreettinen tarve; kysellään mistä saa hiekkaa tai olisiko kellään jäänyt nurkkiin pyörimään kyselijälle tarpeellisia, mutta omistajalleen tarpeettomia työkaluja, rakennusmateriaalia tai traktorin osia. Joskus ilmoitellaan karanneista koirista, lehmistä, lampaista tai ollaan nostoapua vailla. Kysely käynnistää ketjun, joka etenee suusta suuhun, tuvasta tupaan ja tuottaa yleensä avun tarvitsevalle. Systeemin tehokkuudesta ja ehkä vähän kömpelyydestäkin kertoo se, ettei ketju suinkaan katkea siihen, kun tarvittava hyödyke on löydetty ja toimitettu asianosaiselle. Ei, koska viestin perumis- ja katkaisumenetelmät ovat manuaalisessa mallissa puutteelliset, sen kulku etenee haarautuen ja viskoen valmisteita ytimeen, jossa osinkoihin tyytyväinen osapuoli alkaa saada tarvikkeita enemmän kuin tilasi. Ovista ja ikkunoista -tyyliin. Paitsi, jos kyseessä on traktorin perälana eli levy. Niitä ei tule edes takaoven kautta.
Jutut eli juorut kulkevat kätevästi myös. Mehän emme ole vielä tutustuneet, kuin kolmen kilometrin säteellä asuviin naapureihin, eli kolmeen viiva neljään taloon, mutta itseäni vaivaavan nimien unohteluoireyhtymän vuoksi, nämä huutoetäisyydellä asuvat muuttuvat pian esittelyn jälkeen jälleen anonyymeiksi. Joskus nimet taltioituvat perheen arkistoon, jos ehdin kotiin ajoissa kertomaan. Usein nimi on unohtunut ja siksipä uutiset menettävät osan hohtoa tai ainakin joudun nolona tarkentamaan kesken tarinankerronnan, että kuka siis. Tämän virheen minussa tajuttuaan ja toisteluun kyllästyttyään, kertojat alkavat käyttää suvereenisti minun luomia tunnisteita, kuten koirasuoran talo, rojupiha, värrinjaska (ai, se taitaa olla nimi), iso lehmätila, välipiha ja niin edelleen.
Liikun kyläteillä usein ratsain. Ratsun selästä on helppo aloittaa keskustelu, kun on välikappale eli hevoin, johon viitata. Koirat, miehet ja lapset toimisivat yhtälailla, mutta niiden kanssa en yleensä liiku kyläteillä tai muutenkaan päivänvalossa. Ja mikäs sen mukavampaa, kun tuoda kotiintullessaan tuliaisiksi muhevia uutisia, jotka alkavat näin: Arvatkaas kenet näin. No? Pirkon (nimi muutettu tai unohdettu). Mitäs Pirkko? Ei oikein mitään (nostatetaan kuulijan mielenkiintoa). Sanoi, että isolla hiekkatiellä oli meinannut jäädä kissa auton alle. Missä? Siinä nurkassa olevan talon kohdalla. Eli luultavasti sen talon (jonka nimeä en muista) kissa (jonka nimeä en muista). Joo, mä taidan tietää, meinannut jäädä aikaisemminkin.
Ja sen tietää lapsetkin, että kulkuvälineestä viis, lapa pystyyn kylätiellä kohdatessa, tunsit tai et.
Maalla naapureiden kanssa kuuluu vaihtaa sananen, jos kohdatessa toinen tai molemmat ovat jalkaisin, pyörällä tai ratsain. Oikein merkittävissä tapauksissa voi kohtaaminen tapahtua autosta autoon niin sanotusti veivatuin ikkunoin, joka puolestaan aiheuttaa kylätielle pullonkaulan tai täyden tukoksen. Keskustelu aloitetaan yleensä säästä ja jatkuu luontevasti polttaviin uutisiin. Säähän tai muihin luonnonilmiöihin, kuten paarmoihin tai hyttysiin vedoten, on myös mahdollista jatkaa nopeasti matkaa, jos sattuu olemaan epäsosiaalisesti varautunut tunne tai ihan oikea kiire.
Ei olisi kiva tietää, mitä ne minusta kotona sanovat. Varmaan, että näin sen, joka ei ikinä muista kenenkään nimeä ja joka puhuu niin paljon, ettei siitä pääse millään ilveellä eroon.
Juhannus vietettiin osittain vanhempieni mökillä ja loput Vehkosuolla. Naapurin ansiosta eläimet tulivat hoidetuksi poissaollessamme. Se vaan on hienoa. Kikka-koira tutustui järveen, mutta suureksi yllätykseksi ei mennytkään uimaan vaan ainoastaan tyytyi ryömimään rantavedessä.
Lanko pommina.
Kotimatkan iskukohde.
Kasvihuoneen tomaatit venyvät silmissä ja munakoiso kukkii. Keimo tekee päivittäin tomaattilaskelman. Luku taitaa mennä jossain 40-50 välillä. Avomaalla on venähtänyt nyt kesäkurpitsa ja kyssäkaali, pikkuisen porkkanatkin. Lanttu näyttää tosi isolta, pohdin sen nostamista, jottei madot pääsisi taas jylläämään. Vettä tulee taivaalta säännöllisesti ja lämmintä on riittänyt. Naapuri kyllä sanoi, että tulevan viikonlopun lämmöt on sitten tämän kesän viimeisiä. Timo-perunaa on nostettu syötäväksi jo juhannuksesta asti. Ärsyttävää muuten, että mustikat ovat jo kypsiä. Enhän minä vielä saa niitä pakastimeen, kun vasta elokuussa.
Keittiön hellasta ja sen uunin toiminnasta piti vielä kirjoittaa. Olemme valmistaneet onnistuneesti pitsaa. Kysymyshän oli, saammeko uunin tarpeeksi kuumaksi. Vastaus on, saamme. Pesässä poltetaan ensin pesällinen "kovia tulia" jonka jälkeen aletaan pitää tulta yllä lisäämällä maltillisemmin puita. Lieden päällä olemme pitäneet vesikattilan tai kaksi ehkäisemässä levyn halkeamista. Kotiliesi 30:ssä ainakin meidän käytössä lämpiää ylempi uuni paremmaksi kovaa paistoa varten. Uunissa on kiva säilyttää normaalilla keittopoltollakin ruokia lämpimänä pidempään, jos ei heti ehdi syömään. Eilen valmistin puuroa hauduttamalla uunissa puolellatoista pesällisellä. Harmia on aiheuttanut ennemminkin seisova ilma, jonka vuoksi alkuvedon aikaansaaminen on tuottanut ongelmia ja keittiö savustunut muutamaan otteeseen. Täytyy sanoa, että itse hellakin on jokseenkin oikukas. Olisiko se sukupuoleltaan Pertti vai sittenkin Pirkko?
Meinasi unohtua, että satsasimme toiseen isoon akkuun, jotta saimme vedettyä yläkertaan sähköpiuhat ja ihkaoikean pistorasian, jota kautta aurinko jakaa meille nyt tietsikkaan sähköä ja interwebbi-yhteyksiä. Loppui se akkujen edestakas roudaaminen. Niin sitä ihminen laiskistuu teknologian edessä.
Tallinna on meille suomalaisille luultavasti tutuin ja kotoisin ulkomaankaupunki. Meillä ei ole mannereurooppalaisten tavoin mahdollisuutta piipahtaa rajanaapureiden kaupungeissa, mutta meren hidastavasta vaikutuksestakin huolimatta, Tallinnan lähentelee vastaavia apajia.
Jo vuonna 1996, kun kävin erikoismaalariopiskelijana Tallinnassa opintomatkalla, oli restaurointi hyvässä vauhdissa. Olen ihmetellyt miten muut tekevän aina kaiken paljon paremmin, kuin me? Siis tyylillä. Meissä suomalaisissakin on visuaalisen silmän ihmisiä, mutta harvassapa kaupungissa se näkyy samanlaisena harmonisena kokonaisuutena, kuin Tallinnassa. Erityisesti tarkoitan rakennuksia. Että vanhat säilytetään, rinnalle rakennetaan uutta vanhojen ehdoilla, kokonaisuus mielessä. Harmittaa meidän suomalaisten puolesta. Virkattuine mansikkapiponemme. Vaikka miksei, jos senkin tyylillä tekisi...
Kävimme Tallinnassa yhden yön reissulla, meidän perhe (Kerttua lukuunottamatta), siskon perhe ja minun vanhemmat. Juhlimme siinä sivussa vanhempieni 40-vuotis hääpäivää. Aloitimme juhlavasti astellen siskon kanssa hotellin käytävää pitkin häämarssia laulaen, ojentaen äidille ja iskälle uudet mökin saunaan tarkoitetut kuoharilasit (heidän hassu tapa) ja kultaisen kuoharipullon.
Iskän varaama hotelli Baron oli kiva, siisti ja keskeisellä paikalla. Äiti puolestaan oli nähnyt vaivaa, tutkiskellut ravintoloita ja varannut meille pöydän Kohvik Moon (unikko) -ravintolasta. Paikallisten suosima ravintola sijaitsee vanhan kaupungin ulkopuolella, yllättävänkin rähjäisessä ympäristössä, Kalasataman tuntumassa. Ilmapiiri on kodikas ja ruoka hyvistä perusraaka-aineista valmistettua venäläisvaikutteista gourme-ruokaa, joka tavoittelee samalla tavallisuutta ja maanläheisyyttä. Pidin siitä, miten tarjoilija antaa arvokkaan "isäntämäisen" vaikutelman, kuten olisimme hänen kodissaan vieraina, huolehtii meistä rennoin ja varmoin ottein sekä tarjoili ylpein, ei anteeksiantavin elkein. Viihdyin.
Onnea 40 vuotiaalle liitolle.
Annaa ai lav juu daaling, lav foo juu änd lav foo mii, lav juu dan, lav juu man, hu ha tsatsatsaa… ap tyketö, daun tyketö, lav foo mii.
Ukki otti mäkijuoksuhaasteen vastaan.
Paras Cremé Prulée ikinä.
Tom of Tallinn
Tallinn marathon
Parhaat tuliaiset löytyvät aina sataman Norde Cetrumin ruokamarketista. Mustaa leipää, juustoa, viini, bulguria, halvaa ja uusi iso kahvimuki.
Puuvajasta tuli hieno. Kehun sen vuoksi, että osallistuin sen tekemiseen niin vähän. Hieno tarkoittaa minun näkökulmastani myös tähän ympäristöön sopivaa ja läheltä saatavien materiaalien hyödyntämistä mikä tarkoittaa myös rahan säästöä. Vajan rakentaminen eteni tästä, tähän ja tänne. Puuvajaan on tarkoitus tehdä vuosittain kotiin tarvittavat polttopuut. Vajan täyttymisasteesta voidaan arvioida vuoden menekki ja lisätä, vähentää tai toistaa tarpeen mukaan.
Minun piti ratsastaa Iivari tänään kotitalliin, sillä olemme muutaman päivän reissussa. Kävi kuitenkin niin, että loistavat naapurit sekä pari muuta ystävää lupautuivat hoitohommiin, minkä vuoksi se voi oleilla täällä koulun alkuun saakka. Iivarin pidennetystä Vehkosuolomasta ilahtuneena, Keimo halusi laajentaa toistamiseen Parhaan Ystävänsä, joksi hän on hevoseni ristinyt, laidunta takapihalle. Meillä on nyt laiduntavien kanssa yhteinen kasvisruokaravintola sillä laidun ulottuu ruokahuoneen ikkunan alle.
Enpä olisi ratsastanut senkään vuoksi, että sain toissailtana kenkää Iivarilta. Tapahtuma oli monen sattuman summa, koira pyöri jaloissa, Keimo otti riimua pois samalla kun minä livahdin hevosen taakse tarttuen yllättäen häntään hoitotoimenpiteitä varten. Niin… koira jaloissa, livahdin ja yllättäen. Ehdin vetäytyä ja suojautua sen verran, että vauriona ainoastaan nimettömän nivelen kohdan ammottava haava sekä pikkurillin ja käsivarren ruhje. Muistus taas siitä, että eläin, se luotettavinkin, toimii vaistonsa varassa, kun tilanne sen vaatii.
Sattumia on ollut muitakin. Kasse on ollut viimeaikoina normaaliakin levottomampi unieläjä. Monena yönä seurasimme sängyssä säheltämistä ja teilasimme takaisin vaakatasoon ties mistä asennoista, siitä mitenkään viisastumatta sillä viime lauantaiyönä hän sitten lopulta "onnistui" könyämään ja loikkaamaan unissaan yläsängystä päälleen lattialle. Tömähdykseen heräämistä en unohda ikinä enkä yöllisiä hetkiä unesta sekavan lapsen todellisen sekavuuden tilan ja vaurioiden arvioimisen parissa. Kaiken keskellä minäkin aloin voida todella huonosti (luultavasti nestehukka) ja keräilin itseäni sohvalla Keimon hoitaessa koko porukkaa. Kassen poskiluun ympärille nousi heti turvotusta, mutta koska oksentamista, sekavuutta tai päänsärkyä ei ollut, seurailimme kotona läpi yön. Aamulla kuitenkin oksentelu alkoi, joten kävimme päivystävän kautta lääkärissä. Kaikki näytti lääkärin mielestä hyvältä ja lopulta alkoi jätskikin maistua.
Keimo teki "meille" keppariesteet.
Täällä Vehkosuolla olo maistuu sattumista huolimatta hyvältä. Eilen oli ukkosen vuoksi pitkään nettiyhteydet poissa eikä puhelin sallinut kuin hätäpuhelut. Onneksi saimme naapurista iltakahviseuraa korvaamaan ne illan viimeiset tunnit, jolloin katselemme läppäriltä sarjoja. Vertailimme veiraiden kanssa erityisesti lähiseuduilla näkemiämme ja kuulemiamme eläinhavaintoja.
Mä kohta karkaan täältä. Sillee, ettei ne huomais. Ei jaksais tehdä niit tehtävii ja palveluksii eikä muutakaan. Mä haluaisin nukkua ja leikkiä.
-Tuppe 5v.
Tää tiskaaminen on niin rankkaa, kun äidit vaan syö ja syö. Sitten ne vaan pilettää. Kohta mä tungen tän tiskiharjan jonkun hanuriin.
Mansku 4v.
Ihailen naisia. Tiskaamalla näytän, että mä välitän. Kyllä mut vielä huomataan. Sinä päivänä saan katsoa telkkaria jonkun olan yli.
Mat 62v.
No mä pesen tässä perunoita, katselen taivasta ja unelmoin. Joskus mustakin tulee nainen. Sitten kun musta tulee nainen, joku kakskytviisvuotias, niin sitten mä alistan ainakin kaikki ja pääsen pesulle.
Kasse 9v.
Siis että miehet palvelevat naisia? Ihan väärin. Jos mä pääsen orjuudesta, niin mä haluaisin omistaa oman grillin jossa paistan kerralla ainakin kilon sisäfilettä.
Willie 36v.
Kauankohan ruuassa vielä kestää. Alkaa lonkka puutua ja päätä särkeä, kun joutuu miettimään.
Mrs. Tiana 35v.
Ota anna oikealta, tarjoa vasemmalta!
Mrs. Tellu 38v.
Mitä ihmettä ne valittaa. On lämpöä ja villasukat annettu ja kaikkee.
Mrs. Camomilla 63v.
Saatiin oma juhannuspöytä. Sanovat meitä apinoiks. Syödään mielikuvitusruokaa.
Tuppe, Kasse ja Mansku
Mä vaan nopeesti kokeilin, miltä tuntuu istua salin puolella.
Mat
Tää on sellaista hiljaista protestointia. Rauha vaan.
Keimo 39v
Me vielä noustaan. Niinku Feeniks.
Keimo
Tyttäreni, katso kuinka tuli valaisee.
Mrs. Camomilla
Mutta äiti, tuli on liian kuumaa. Se polttaa kasvojani.
