Pikkuiloja ja jännitystä

Aloitimme viikonlopun juhlavasti päätöksellä hankkia petauspatja Vehkosuon talon mukana perittyjen runkopatjojen jousien päälle. Ensimmäinen vuosi tunnusteltuamme olemme pääseet rytmiin, jota jatkaessa yöpymiset Vehkosuolla kattaa noin kolmasosavuoden, on varmasti viisasta myös panostaa nukkumisen laatuun. Ulkoilusta ja ruumiillisesta työstä kuittina ja tekemisen sekä valonpuutteen vuoksi sänkyyn tulee iltaisin kaaduttuakin paljon aikaisemmin, siksi siellä käytettyyn aikaan voi hyvällä tunnolla satsata. Jyskistä löytyi "muistava" patja merkkituotetta huokeammin. Kahden nukutun yön jälkeen voin suositella. Patjasta riittää kyllä iloa pitkään.

Menneenä viikonloppuna ei tapahtunut mitään katastrofaalista, kuten hallitsemattomia avotulia tai muuta vastaavaa. Keimo työsti hirsiä halkovajaan sivujen ja yläpalkkien verran ja minä uusin kanalan alareunaa aitan alta löytämilläni ulkoverhoilulaudoilla. Kanat ja Pöpi rikkoivat kanaverkkoa yteistuumin viime kesänä useaan otteeseen. Sain aitauksen siihen malliin, että sinne voi kanat siirtää, vaikkei alareunan laudoitus vieläkään koiravarma ole. Pöpi ei kanoille tee mitään, mutta jos aitauksessa on reikiä, voi muut pedot hiippaillla sisään kanojen kauhuksi.

Molempina iltoina lämmitettiin uuni pitsaa varten. Pitsan teko on viikonlopun traditioita, mukavaa yhdessäoloa. 

Kepe viihtyi palloineen sisällä (sielläkin untuvatakki päällä), yöt ovat sujuneet ihan kivasti. Kepe tietää jo, missä on oma sänky, missä syödään ja minne pallo viimeksi jäi. Kohta pääsee trampalle jo pompottelemaan. 

Sunnuntaina lapset kävivät kylillä virpomassa, minä kävin sillävälin tallilla. Olen muuten ilmoittanut Iivarin ekoihin kisoihin pääsiäismaanantaina. Kyseessä on seurakisa ja meidän luokka harjoituskisamainen raviohjelma. 

Jänittää.