Onnellisten työlista

Lisään heti tähän alkuun ääniliitteen, jonka avulla voi päästä Vehkosuon tunnelmaan. *(ääniliite poistettu yleisön toivomuksesta "häiritsevänä elementtinä" 27.6.-15)

Ruisrääkkähän se siinä säestää tauotta iltoja ja öitämme. Uutta Vehkosuon faunassa, kivat sille. Se ehkä palasi kostamaan meille nimitettyämme keskimmäistä lastamme Kassea vauvana ruisrääkäksi. Totta puhuen ruisrääkän laulu on lintumaailman sinfoniaa verrattuna silloiseen koliikkiseen rääkkäämme. 

"Se on se meidän uusi vauva, 

nimeä en muista.

Se joskus karjuu niin,

et tippuu pikkulinnut puista."

(Pertti Rasikangas ja Ohilyönti – Meidän uusi vauva)

Lampaat saapuivat viikko sitten. Pilkku on meille tuttu toissakesästä ja kotiutui kahden pässikaritsansa kanssa välittömästi laitumelle. Iivarin tuloa olen siirtänyt muutaman valmennustunnin vuoksi juhannuksen jälkeiselle viikolle. 

Kasvihuoneen antura ja sokkeli (ei vielä kuvissa) on valettu. Nyt työmaa odottaa tiilenhakua.

Askartelin muutaman kalusteen puutarhaan. Grillikuopan viereen tein lavasta sohvan ja pöytäryhmän luo irrotin kahdesta tuolista kulahtaneet, homeiset verhoilut ja liitin ne kahden istuttavaksi penkiksi. 

Olen yrittänyt ratkaista juomaongelmamme tutkimalla Mauste- ja terveyskasvit luonnossa (Holmberg, Eklöf, Pedersen) -kirjaa. Viime syksyllä keitetyt viinimarjamehut on juotu ja välttyäkseni mehujen raahaamiselta ja ostamiselta kaupasta, haluaisin keksiä kesäksi juoman tai mehun, jossa ei olisi pelkkää sokeria ja jota lapset voisivat juoda aamupalalla ja janojuomaksi veden lisäksi. Kirjan kasveja hyödynnetään melkeinpä vain teen muodossa rohdoksen tapaan. Katajasta kuitenkin sanottiin, että siitä voisi saada keittämällä makeahkon juoman. 

Tulos oli hämmästyttävä. Sen vuoksi, ettei se maistunut miltään tai hitusen liotetulta puulta. Seuraavaksi keittoon menee koivun ja viinimarjapensaan lehdet. Sokeriahan sinnekin on lisättävä. Tuo kirja jää minusta hieman latteaksi. Melkein jokaisen kasvin kohdalla tulee tunne, että pitää lähteä etsimään lisää tietoa (aikuisten osasto, luonto ja luonnontiede, hylly 16.7). Eli jos joku tietää hyvän luonnonkasvikirjan, jossa on a) ohjeita b) selkeät kuvat ja c) syötäviä kasveja, suosittele. En halua siis juoda vatsakramppeja vähentäviä mauttomia kasveilla värjättyjä haaleita vesiä. Tarvitsen kirjan, jonka avulla voin paeta luontoon ja elää siellä piileskellen ja gourmet-ruokia syöden ja makunystyröitä hiveleviä juomia juoden (esim. Zombieland -tilanne).

Kepe virnistelee kuvaa ottavalle Kasselle.

Keimo katselee seinän halkeamia. On kaivettava talon kulma auki ja suojattava se roudalta. Halkeamat ovat vanhoja (jonkinlainen silikonihässäkkä siellä on paikkana), mutta vaatii silti pysäyttävän toimenpiteen. 

Keimo teki myös aloitteen ikkunoiden kunnostuksessa. Minä olen, kuten aiemmista kuvista ilmeni, tehnyt kaikkea muuta välttääkseni työn aloittamisen. Aloittaminen onkin vaikeinta siksipä remmiin on nyt helpompi astua, kun osa ikkunoita lepää irrotettuna valmiilla telineillä. Ikkunoiden tippalistoja on uusittava ja luulen tämän jäävän Keimon tehtäväksi, kun taas minä maalaan. Ikkunan sävyksi ehdotin talon betoniharkkoihin sopivaa harmaata ja tähän tuli lopullinen hyväksyntä, kun karmin reunoilta paljastui vanha alkuperäinen harmaa maali. 

Meillä oli eilen pari vierasta ja valvottiin lepakoiden lentelyyn asti. Nuutuneena nukahdin tänään keittiön ahtaalle puusohvalle, heräsin olkapää sijoiltaan puutuneena ja löysin pöydältä työlistan. Tällaista täällä eli hauskaa.

Ole armollinen itsellesi

 'Tarkista jaksamisen tasosi', 'Opettele sanomaan ei', 'Viisitoista asiaa, joista sinun kannattaa luopua', 'Tie stressittömään työelämään', 'Oman elämäsi sankari', 'Tunnista energiansyöjäystäväsi', 'Eroon kiltin tytön (pojan) syndroomasta', 'Kuinka rikastut luopumalla materiasta', 'Uskalla jo tänään', 'Kymmenen pientä askelta mielenrauhaan'  ja 'Tie onneen'.

Tai sitten voi kunnostaa vanhat kippikärrit aurinkotuoliksi ja lakata ajattelemasta.

Ole armollinen itsellesi. 

Silence blossoms

Siitä viimekertaisesta, kun tapetit alkoivat kuplia ja vaivuin melkein koko seuraavaksi yöksi katatoonisen kaltaiseen tilaan; vannotin kaikkia kuuloetäisyydelle erehtyneitä muistamaan, jos tulevaisuudessa huurupäissäni visioin, että "tähän kivasti sopisi tapetti", niin  p a k k o p a i t a  m i n u l l e  h e t i  a s e n t a k a a. 

Niin kuin aurinko kerran ehti laskea maillensa lännen puoleisen ikkunan taa, valkeni seuraava aamu itäisen ikkunan takaa valaisten repsottavat vuodat uuden kaltaisin sätein saaden ne laulamaan kuorossa "Ken meidät uudelleen seinään kiinnittää, saa tumpelon maineensa häivyttää.".

Kelle tapettivuotakuoro olisi laulanut ellei minulle? Koska en rohjennut maineen jo muutenkin mentyä kenellekään soittaa ja aiheesta avautua, menin ja sekoitin liisterin, vispilällä, paremmin. Irrotin laulavat vuodat yksitellen, liisteröin päältä ja alta niin, että lopulta hiljenivät yksi toisensa jälkeen. Nyt hiljaa kukkii Cantores Minores. 

Tämän jälkeen hommat etenivät kaikessa hiljaisuudessa siten, että maalasin välimerellistä väriä itäiseen päätyseinään, jonka jälkeen Keimo kasasi tekemänsä kerrossängyn vaienneelle pohjoisseinälle. Eteläisen ja läntisen seinän olin jo aiemmin malannut valkoiseksi. Lopuksi minä maalasin sängyn ja vähän sipistelin huoneessa kaikenlaista. Sunnuntaina haimme kotoa vuosia oikeaa paikkaa odottaneen roskalavakirjoituspöytälöydön.

Selli

Oh my, vierashuoneen ehostus vei mukanaan pariksi päiväksi. Niin siistiä, kun näkee jo alun alkaen, miten pölyisestä, likaisesta ja muutenkin vastenmielisestä huoneesta tulee syntymään jotain paljon kivempaa. Tällaisissa likasissa hommissa motivoi eteenpäin joka vaiheen silminnähtävä muutos ja se, että voi remontoidessa koluta mielessään kaikenlaisia tarjolla olevia vaihtoehtoja sisustukseen.

Vierashuone on aittarakennukseksi kutsumassamme vanhassa hirsitalossa, joka tiettävästi on ollut alunperin kivitalon paikalla Vehkosuon ensimmäisenä asuintalona. Rakennuksesta pitää jossain vaiheessa vaihtaa hirsiä ja se täytyy samalla oikaista.

 Oviaukko vierashuoneesta toiselle puolelle aittaa on olut välillä umpeen laudoitettu ja sitten taas avattu. Nyt huoneremontin yhteydessä löin laudat jälleen takaisin oviaukkoon. Lattian pesin reippasti vedellä ja mäntysuovalla ja sitten maalasin seinähirret kolmelta sivulta valkoisella öljymaalilla, jotta pimeään, metsän reunassa nököttävään huoneeseen tulisi hiukka valoisuutta. Huoneestä löytyi vanhat haalistuneet verhot, jotka pesin ja siirsin oviverhoiksi. Ikkunaa sekä ovea kehystävät laudat maalasin turkoosin vihreäksi. Tuttavalta saatu pesukomultti kelpasi pesun ja pöytäpellityksen irroituksen jälkeen sellaisenaan huoneeseen. 

Enää pitäisi metsästää muutama patja ja ehdottomasti haluaisin villahuopia peitoiksi. 

Sitten vain vieraille näkkileipää ja vettä, pallo jalkaan, lapio käteen ja ojan kaivuuseen!

 

Olemme muuttaneet nyt Vehkosuolle, enkä voi vaan uskoa, ettei tänään tarvitse enää pakata tavaroita. Illalla tehdään leivinuunissa pitsaa ja saunotaan. 

Tuolta ulkoa kuuluu muuten aggregaatin murina ja höylän vinkuna, kun Keimo valmistelee kerrossänkyä lastenhuoneeseen. Sinne onkin jo maalit ja tapetit katsottuna.

Palataan.

Slummien miljardööri

Ja taas me pääsimme nauttimaan pitkästä viikonlopusta vappuineen kaikkineen. Lapsilla oli koulusta vappupäivän jälkeinen perjantaivapaa ja sehän meitä riemastutti. Viikonlopun säästä nyt ei tarvitse puhua, vaikka ainahan siitä on jonnin verran jauhettava. Yleisen mielipiteen mukaan sää oli siis surkea.

Sisko ajeli Vantaalta perheineen meidän luokse Vehkosuolle. Yhteisestä vapun vietosta kuvia ja tunnelmia siskon Housuissas on -blogissa.

Istutin rohkeasti hyhmäiseen maahan lisää mustajuurta, juuripersiljan ja palsternakan. Sain nyt kasvimaan aidattua lammasverkolla, jonka hinta (myöhäisempää ihmettelyä varten) Agri-marketissa oli 100cm/50m rullasta 89 euroa. Halvemmallakin olisi voinut saada, mutta hätänen ei säästä rahassa vaan ajassa. Sain onneksi lohdutukseksi kinuttua mukaan puureunuksisen puulavan kompostoriksi. 

Sitä kasvimaata aidatessa tuli väistämättäkin sellainen olo, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä vielä isompi. Mutta ainahan voin tehdä toisen aidan viereen ja leikkiä siirtolapuutarhalaista. Tarjota Daniel Gottlieb Shreberin aatteen mukaan vähävaraisille lapsille mahdollisuuden terveelliseen kesänviettoon* 

Tein myös portin. Vinoilun ja laadunvalvonnan alaisesta paineesta huolimatta siitä tuli ihan okei. Vino kylläkin, mutta vinous kuuluu minulla takuuseen taulun asennuksesta alkaen. Käytin Frankin (tanskalainen) yksinkertaista saranaideaa, jossa saranapuolen reunapinna jätetään alapuolelta pidemmäksi joka sujautetaan maahan upotettuun peltitölkkiin ja pinnan yläreuna sidotaan aitatolpaan "yläsaranaksi". Kelpaa. Lammasaitaverkon pienin silmäkoko piti ainakin sen lihavimman ja isoimman kanan ulkopuolella. Sen, joka kävi silmieni edessä tunkemassa rintafileensä rakosista niin pitkälle, että näytti hetken enemmän hylje-eläimeltä kuin siipikarjalta. 

Sitten, jatkoimme riukuaitaa, jonka tarkoitus on päätyä pajan sivuseinään eli tulevaan eläinsuojaan. Riukuaidalta sitten poikittain halkoliiterin suuntaan aletaan kasata risuaitaa (Frankilta opittua sekin), sellaista, jossa pareittain upotettujen tolppien väliin tungetaan kaikki turhat risut ja näin päästään niistäkin kätevästi eroon ja saadaan luonnollisen naturelli maalaispiha näyttämään slummialueelta.

Sunnuntaina veimme peräkärrillisen rautaromua avolavalle, jonka bongasin lähikylällä pari viikkoa sitten. Tuollaisen kierrätyspisteessä nykyisin niin harvinaislaatuisen avoimen rautaromulavan menestys ja tulevaisuus onkin sitten toinen asia, sillä kaikki se jäte, mitä minä siellä näin, ei ollut kyllä rautaa nähnytkään. 

Herää siis ihminen, eläinkunnan kruunu! 

Vanha PC ei ole rautaa, vaikka mielestäsi se onkin peräisin "jostain niinku rauta-ajalta". 

Sieltä lavan vierestä otin mukaan vanhan hyljätyn vihreän, pyörivän ja keinuvan 70-luvun tv-nojatuolin (rautaa?).  

Samalla reissulla kävimme Orimattilassa kylässä siskosten, Irinan ja Kirsikan, boheemin persoonallisessa kodissa kahvilla ja kuppikakuilla Ja mikä parasta, kotimatkalle kyytiin lähti vanha sohva, jonka tyylisestä olen haaveillut Vehkosuolle. 

(Sohvasta ja  tyttöjen kodista kuvia vielä myöhemmin.)

* Vähävarainen kaupunkilainen perhe, maatilkku ja työkaluvaja 1800-luvun Saksassa. Perhe viljeli leivän jatketta ja vietti yhteistä aikaa raittiissa ilmassa. Perheen isät pysyivät poissa maallisten ilojen ja paheiden ääreltä.

Lanko vapun keppiheppaestekisailussa voittoasemissa. 

Kasse kouluttaa pikkusiskoa ja serkkua. Istu!

Ajorata navetassa.

Uusi kangas hapertuneen tilalle painoreunukseen tynnyrin päälle.

Pono virtti.

Aita ja koko komeus.

Perinneaitaan jatkoa.

Mies työssä ja adoptoitu vihreä nojatuoli (takana).

Rautaisia hermoja kaikille!

Pikkuiloja ja jännitystä

Aloitimme viikonlopun juhlavasti päätöksellä hankkia petauspatja Vehkosuon talon mukana perittyjen runkopatjojen jousien päälle. Ensimmäinen vuosi tunnusteltuamme olemme pääseet rytmiin, jota jatkaessa yöpymiset Vehkosuolla kattaa noin kolmasosavuoden, on varmasti viisasta myös panostaa nukkumisen laatuun. Ulkoilusta ja ruumiillisesta työstä kuittina ja tekemisen sekä valonpuutteen vuoksi sänkyyn tulee iltaisin kaaduttuakin paljon aikaisemmin, siksi siellä käytettyyn aikaan voi hyvällä tunnolla satsata. Jyskistä löytyi "muistava" patja merkkituotetta huokeammin. Kahden nukutun yön jälkeen voin suositella. Patjasta riittää kyllä iloa pitkään.

Menneenä viikonloppuna ei tapahtunut mitään katastrofaalista, kuten hallitsemattomia avotulia tai muuta vastaavaa. Keimo työsti hirsiä halkovajaan sivujen ja yläpalkkien verran ja minä uusin kanalan alareunaa aitan alta löytämilläni ulkoverhoilulaudoilla. Kanat ja Pöpi rikkoivat kanaverkkoa yteistuumin viime kesänä useaan otteeseen. Sain aitauksen siihen malliin, että sinne voi kanat siirtää, vaikkei alareunan laudoitus vieläkään koiravarma ole. Pöpi ei kanoille tee mitään, mutta jos aitauksessa on reikiä, voi muut pedot hiippaillla sisään kanojen kauhuksi.

Molempina iltoina lämmitettiin uuni pitsaa varten. Pitsan teko on viikonlopun traditioita, mukavaa yhdessäoloa. 

Kepe viihtyi palloineen sisällä (sielläkin untuvatakki päällä), yöt ovat sujuneet ihan kivasti. Kepe tietää jo, missä on oma sänky, missä syödään ja minne pallo viimeksi jäi. Kohta pääsee trampalle jo pompottelemaan. 

Sunnuntaina lapset kävivät kylillä virpomassa, minä kävin sillävälin tallilla. Olen muuten ilmoittanut Iivarin ekoihin kisoihin pääsiäismaanantaina. Kyseessä on seurakisa ja meidän luokka harjoituskisamainen raviohjelma. 

Jänittää.