Aivan petturimainen olo, kun en ole kivimysteeristä voinut raportoida uutta. Riistakamera on ollut asennettuna nyt viikon ja tyhjin käsin olemme rikospaikalta poistuneet uusien johtolankojen puuttuessa. Virhe tapahtui ilmeisesti siinä vaiheessa, kun siirsimme syötit eli kivet sängyn ympäristöstä ja vaikeutimme näin tekijän mahdollisuuksia rikoksen uusintaan.
Voiko edes rikoksesta puhua, kun emme tunne tekijän maailmassa vallitsevia rikosoikeudellisia periaatteita. Tuskin rotan tai hillerin yhteiskunnassa kotirauhan rikkominen on kriminalisoitu ja täten rangaistava teko. Minkä maan lakia ja rangaistuksia toteutamme siinä tapauksessa, jos tekijä saadaan kiinni. Meidän vai heidän? En edes uskalla kuvitella kuinka vahingolliseksi ja haitalliseksi rottayhteisön lainsäädäntö katsoo talvisäilöön (kivijemmaan) kajoamisen. Ja minkälainen rangasitusjärjestelmä heillä on? Rottayhdyskuntapalvelu vai pimeään ruokakomeroon viritetty ihmisgiljotiini?
Voin kuitenkin kertoa, että vietimme isänpäivää tavallisin menoin. Laulua, lahjoja ja aamupalaa sänkyyn ja juhlallisesti tarjoiltu (kynttilä) lounas morocross-ajelun päälle.
Halloweenina tytöt pukeutuivat kirjaston pukupartyihin, minun maskeerauksella ja Keimon tekemän kaksiteräisen kirveen voimalla ja voittivat parhaan puvun palkinnon. Julman näköisiä lapsia minulla.
Kävin pyhäinmiestenpäivänä kouluratsastuskisoissa Iivarin kanssa suorittamassa saman raviluokan (Piaffe), joka päätyi keväällä ulosratsastukseen ja hylkyyn. Tavoite pysyä aitojen sisällä täyttyi ja ylittyi sijoituttuamme toiseksi. Avain pärjäämiseen ei ollut puhtaasti omista tai hevosen taidoista vaan vastustajien oikeanlaisesta valinnasta johtuvaa. Sijoituksestamme johtuen tuntuisi väärältä palata aloitteleville ratsukoille suunnattuun raviluokkaan, mutta taasen helppoon C:hen on hevoselleni, jolla on hankala rakenne ja hermosto, pitkä matka. Näistä ajatuksista johtuen en oikein osannut ihan täysin rinnoin riemuita saavutuksistamme. Iloinen olin kyllä melko helposta lastauksesta ja Iivarin muutenkin asianmukaisesta käytöksestä. Parhaimpia hetkiä ovat ne, kun voin luottaa hevosen pysyvän kiirehtimättä minun kanssa.
 |
| Rakas mäyrähevonen. |
Mukavaa viikonloppua!
En tiedä hevosista mitään, mutta pakko lausua tämä pinnallinen komentti: nuo hevosen otsahiukset ovat niin söpöt! Hän näyttää ihan 70-luvun teiniltä.
VastaaPoistaHarmi, ettei riistakamera ole tarjonnut paljastuksia kiviasiaan.
Nauratti 70-luvun teini. En saa enää mielestä sitä, mutta ei se haittaa. Omistan mielelläni hippihevosen.
PoistaToisaalta ihan hyvä, ettei vierailijoita ole näkynyt, vaikka olisi kiva ollut tietää, mikä se oli.
Naurattaa, kun noista samaisista julmista lapsosista on tuossa sivupalkissa tuollainen söpö seppelekuva.
VastaaPoistaVarmaan siksi itsekin vähän säpsähdin. Kohta ne alkaa pukeutua arkenakin noin. :)
PoistaMinäkin jään seuraamaan kivien arvoitusta, ihan vain että pysyisin coolisti sitten kun oman mökkini tyynyn alta tippuu kiviä. Siellä tulee kans luonto aika lähelle ja voisin hyvin kuvitella jotain vastaavaa sinne. En kyllä keksi mikä kiviä voisi kantaa sänkyyn ja miks. Meillä oli muutama kesä sitten mökillä kesy kettu. Ei se sisälle asti tullut, mutta varasti terassilta tiskiin meneviä astioita, pyykkejä ja sen sellasta. Roskapussia ei voinut jättää ulos odottelemaan hetkeksikään, tai kettu levitteli sen pitkin pöpelikköä.
VastaaPoistaOho, aika metka kettu. Luonnon eläimet osaa kyllä hyötyä myös ihmisestä, vaikka harva ihminen sitä sietää. Kuinkahan paljon meidän ihmisten tekemiset on eläinten eloa haitannut? Paljon.
PoistaVoi, Iivari näyttää ihan siltä, että se on tehnyt oikeesti töitä :)
VastaaPoistaOn se ainakin omasta mielestä tehnyt. Ja kuljetusjännitys päälle. :)
Poista