Pääsiäispäiväkirja

25.3. perjantai

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna Vehkosuolle. Kävin tallihommissa aamulla aikaisin. Kotiin tullessani pakkaukset olivat jo niin pitkällä että puuttui enää pieni lähtöriita. Tällä kertaa siitä, että mielestäni ei ollut mitään järkeä mennä kahdella autolla. Keskustelun kehityskaari oli tätä luokkaa:

– Miks?

– No ei me lähdetä sinne yhdellä autolla, sitte ollaan jumissa siellä tolla painavalla autolla.

– Ai siellä e-rä-maas-sa, älä nyt viitti, sano nyt joku oikea syy.

– No siks.

– No miks etkä vastaa siks. Sano joku oikea syy. 

– Kun nyt vaan mennään.

– Ei todellakaan mennä!

– Mennään kahdella piste.

– Ei käy.

Mentiin kahdella. Syy: tulkinnallinen. 

Mutta luottoauraaja oli hoitanut hyvin homman, vaikka varoitusaika oli lyhyt. Talo oli kolea, sen nyt arvasikin. Ensimmäiset tunnit ovat jotenkin nihkeitä, että tuleeko tästä mitään. Varsinkin Kepen lämpimänä pitäminen on kinkkistä. Hihojen kuolaaminen on nyt pallon pyörittelyä tärkeämpi juttu, minkä vuoksi kädet meinaavat kylmettyä herkemmin. Ei auta, kun lisätä untuvatakkia ja villapaitaa päälle ja usuttaa kaminan viereen lämpöä odottelemaan. 

Keittiön hella ja ruokahuoneen kamina vetivät yllätykseksi hyvin. Aloituslämpötila oli keittiössä +6°C. Jääkaappitavaroilla ei ollut kiirettä. Olimme aikaisin liikkellä, joten ennen nukkumaan menoa oli useita tärkeitä lämmitystunteja käytettävissä. Ruokakomeron hiirivahingot olivat vähäiset, alan ilmeisesti oppia. Ainoastaan yksi Italianpata-ainespussi oli nakerrettu, papanoita tietenkin ympäriinsä ja jääkaapin pohjalla pissaläikkiä. 

Koodailtiin pihaa ja metsää päällisin puolin. Yksi puu oli kaatunut liiterin takaa. Kuusen tyvilahoa tai alkavaa sellaista on löydetty joistakin kaatuneista puista, kuten tästäkin. Navetan katolta tippuneet lumet ovat rikkoneet kanatarhan taas totaalisesti. Ihan kauheaa tappiota siitä ei tullut, sellainen risukasa muutenkin. Hirven jälkiä ja papanoita oli ihan lähellä taloakin. Lähistön hakkuut ovat saattaneet muutta niiden liikkumis- ja oleskelualueita. Joku hirvi oli eksynyt laitumen sisälle, tullessaan ja mennessään rikkonut useita tolppia sekä riukuaidan pätkän. Kevväämmällä korjataan sitten. 

Huomasin, että jätin punaviinipullon kotiin. Sitä alkaa tehdä enemmän mieli kun tekisi oikeasti. Kysyin naapurin varastoja, mutta tarjolla oli vain kirkasta. Ehkä liikaa tähän hätään.

Lapset mankuivat saunaan mukaan. Ei hennottu kieltää, vaikka saunominen muuttuu siten hulluiksi päiviksi. Viimeisiä löylyjä ottaessani tajusin, että nyt voi vähän huokaista. 

Sisällä leivinuunissa oli jo pitsalle sopivaa kuumuutta. Hengitykset vielä huuruten, söimme hyvällä ruokahalulla. Kaikkia nukutti, vaikka auringon laskusta ei ollut vielä kuin hetki. Sänkyyn ja pimeyteen oli helppo vajota.

26.3. lauantai

Keimo pätki kaatuneen puun ja kaatoi muutaman polttopuita varten. Polttopuuvarastot ovat huvenneet vähiin. Tällaisia teholämmitysviikonloppuja ei voi olla enää montaa. Lähdevesikaivo oli yllättäen jäässä, kun eilen haimme vettä. Näin ei ole ollut kertaakaan. Naapurin pellon keskellä on onneksi lähteen lähde. Sieltä saa vettä "hätätapauksissa", eikä matka ole pidempi kuin omalle kaivolle.Vähän hankalakulkuisempi vain.

Tänään piti olla risunpolttopäivä, mutta on vielä liian kosteaa ja osa peratun ojan oksista on vielä lumen peitossa. Niin ei sitten. Kävin tallilla ja tulin sieltä ruokaa tekemään (kainalossa Olgalta saatu punkku). Ruuan päälle juotiin kahvit. Kahvihetkien merkitys korostuu, kun on paljon ulkona. Vaikka murukahvia sitten vain. Aamuisin kyllä juomme pressosta paremmat kahvit.

Toinen talon vieressä olevista sadevesisaaveista on ilmeisesti halki. Pohja jään pullistama. Tyhjensin ne kertaalleen myöhään syksyllä, mutta jätin tyhmyyksissäni täyttymään, kun satoi vaan ja satoi.  Saunan hanasaavissa oli kuitenkin jo paljon sulaa vettä pesuvedeksi. Ja kaivokin on taas täyttynyt.

Lapset touhusivat keppareiden kanssa aamusta iltaan. Kisoja, ilta- ja aamutallia, traileriin lastausta ja laitumelle vientiä. Tein pienen kisavideon instaan. 

Kävimme illemmalla vielä Artjärven kaupassa, kiukkukaupassa siis. Sen nimen se sai, kun siellä kerran tuli lapselle tolkuton kiukku. 

Keittiön lämpötila saatiin iltaan mennessä jo +16°C:een. 

Saunoimme kahdestaan ja joimme pohjasta pullistuneet tölkkioluet.

Hiljainen eläinkansa

27.3. sunnuntai

Meidän perheen perinteen mukaan kukko munii koriin tai hattuun jonnekkin piiloon pääsiäispäivänä sunnuntaina. Lapset tietenkin heräävät aikaisin pesää etsimään, mutta melkein aina tässä kohtaa tilanne kriisiytyy, koska a) ei ensin malteta etsiä b) etsinnöistä huolimatta ei pesää löydy. Näiden vaiheiden välillä unemme on jo useasti keskeytetty. Tällä kertaa kriisin aiheutti kuitenkin c) hiiri, joka oli syönyt lähes kaksi kinderiä, kokonaisen suklaamunapussin ja paljon pieniä hedelmämunia. Minä sovittelin tilannetta unenpöpperössä ensin rauhallisesti ja sitten jo vähän voimakkaammilla sanoilla, mutta ken Keimon unta häiritsee... "SE ON SITTEN VIIMEINEN KERTA KUN MIKÄÄN KUKKO MITÄÄN MINNEKKÄÄN MUNII!" 

Olihan se vähän surkeaa, mutta yllättävän toipuvia ovat nuo lapsukaiset. 

Tänään näkyi aurinko ja lumi suli kohisten. Kyllä se vaan aina piristää ja sitten ihmetyttää, miten hulluja me olemme, kun jaksamme näitä synkkiä ja kylmiä talvia.

Keimo vaihtoi keskeneräiseksi jääneen kasvihuoneen ikkunoihin ehjiä ruutuja ja teki puuttuvaan rakoon pikkuikkunan. Päätykolmioista puuttuu vielä lasit. Menin häiriköimään häntä punaviinilasillinen kourassa. Ehkä vähän fiilistelin.

Illalla teimme päivällisretken Pukarolle Köyhän miehen Veturiin (no niin). Ja saunoimme kahdestaan.

 

28.3. maanantai

Lähdön päivä. On hieno ilma jo aamusta. Käyn Pöpin kanssa pellolla kävelemässä, kun vielä hanki kantaa. Ehdin vielä aamupalan jälkeen kävellä Tupen kanssa lähteelle hakemaan lisää juomavettä ennenkuin aurinko lämmittää hangen upottavan pehmeäksi.

Pöpillä ei oikein ole tekemistä, kun kanat ovat vielä kotikodissa. Se käy naapurin pellolle ajetussa lantakasassa piehtaroimassa ja oksentaa syömänsä aarteet myöhemmin pihalle. Evan poissaolo näkyy siinä. Se on arempi ja vaisumpi. Masentuneen oloinen. Odotamme uutta koiraa Viipurin koirista, mutta tarhalla olevan lievän sairastelun vuoksi odotusaika on nyt pidentynyt. Kunpa Pöpi vain ottaisi ainoana koirana olemisesta ilon irti. Mutta ei se oikein osaa, kun on aina omistanut koirakaverin. Ja mitä enemmän me yritämme sitä huomioida, sen epäilevämmäksi se muuttuu.

Viikonlopusta jäi mukava tunne. Että on kiva tulla uudestaan. Sitä alkaa epäillä kaiken järkevyyttä, mutta jälleennäkeminen vahvisti positiivisia ajatuksia. Tekemättömien töiden taakka keveni ajatuksissa ja lopulta olikin jo intoa tehdä suunnitelmia tulevalle kesälle.