Näistä olen viimeaikoina parhaani ja ajan salliessa innoittunut:
* Ohjelma tanskalaisesta Fødegordin perheestä – Omavaraista maalaiselämää viettävä perhe (Jaksot 1-2/4 löytyvät Yle Areenasta). Miten kiehtovaa ja hypnotisoivaa. Tässä on vaan jotain, mikä pitää otteessaan. Vähän kadehdinkin tähän elämäntyyliin liittyvää vapautta. Pitää vaan pitää varansa ettei oma aate muodostu rasitteeksi eikä siitä muodostu vankila.
 |
| Ensimmäinen jakso löytyy nimellä: Isä, äiti ja lapset. |
* Netflixistä Mustageista kertova dokumentti Unbranded. Tämän katsomisen jälkeen olen löytänyt aivan uuden näkökulman hankalissa maasto-olosuhteissa rämpimiseen. Olen suorastaan innoissani, mitä hankalammista paikoista selviän yhdessä luottomustagin kanssa (eli suomenhevosen).
* Toinen Netflix-dokkari Harry and the Snowman. Kertoo Harry De Leyerin hevosmiesurasta ja hevosesta, jonka hän osti 80 dollarilla teurasautosta ja voitti tällä sittemmin Amerikassa isoja estekilpailuja. Snowman osoittautui Harrylle erittäin uskolliseksi ja myös toimi luotettavana perhehevosena vuosia. Tämän dokumentin katsottuaan haluaa vain mennä talliin omaa hevosta rapsuttamaan.
* Kirja: Walden – Elämää metsässä, Henry David Thoreau. Tätä kulttikirjaa olen lukenut ja alleviivaillut. Siis alleviivaillut kyllä. Ihan pimeätä. Mutta kokolailla hämmästyttää, että 1800-luvulla eläneen tyypin ajatukset osuvat niin hyvin tähän päivään. Tämän valossa ihmiset alkavat vaikuttaa melko typeriltä.
Vehkosuolla aloitin istutukset avomaalle, ehkä hätäilin, kun tätä takatalven menoa katselee. Laitoin maahan jo porkkanaa, lanttua, punajuurta, juuripersiljaa ja palsternakkaa. Kotona tomaatit ja kurkut ovat sillä tavalla hyvällä mallilla, etteivät ole vielä liian isoja. Korjasin myös perinneaidan alkupätkää. Tolppien alaosat savimaan rajasta, maan pinnalta, on mädäntyneet. Veistin huonot pois ja iskin uudestaan maahan pareittain, niin, että osa vittaksista pysyi paikallaan.
Keimo on kaatanut uutta saunaa varten puita ja pääsi viime viikonloppuna pääsi kokeilemaan itse rakentamaansa sahalaitosta, jossa hirsiä ja lankkuja on tarkoitus sahata moottorisahallla Logosol-ohjurin avulla (olisipa joku ehtinyt purkaa paremmat kuvat koneelle, alla vain instasta kaapattu).
Lähdevesikaivo on jo kerran tyhjennetty, silti siihen sekottuu pintavettä ja se on harmaata. Olemme hakeneet vettä toisesta lähteestä läheltä.
Viikko sitten perjantaina siirsimme kanat ja kukon Vehkosuolle. Kukko oli mennyt edellisenä iltana huonoksi ja nuokkui todella sairaana. Siirsimme sen kuitenkin kanojen mukana, mutta seuraavana aamuna se löytyi kuolleena. Jää epäselväksi miksi. Ikää sillä oli nelisen vuotta. Nyt meillä on onneksi ystävältä saatu Terho-kukko, joka on satukirjan kukkotyyppiä ja vaikuttaa todella herrasmieheltä. Onko kukaan muuten nähnyt näin pitkiä kannuskynsiä ja onko kukaan tehnyt niille mitään, kun tuntuu hankaloittavan kukon liikkumista?
Sunnuntaina lähdön hetkellä kävi tyhmä juttu. Koirat olivat tiirikoineet itsensä kanalaan ruuan tähteiden perässä ja Soosoo, vielä tietämätön, miten kanojen seurassa sopii meillä käyttäytyä, iski hanpaansa vanhaan symppikseen Nahka-Anneliin. Tämä siis tapahtui meidän selän takana ja tulimme paikalle liian myöhään. Kauhean surullista ja ihan mälsää. Nyt alkaa kanoihin tutustumisprosessi miinusnumerosta.
Mitäs vielä. Uusi ja isompi invertteri oli pakko hankkia, kun edellinen kyykähti. Olisi pitänyt ostaa jo alunperin isompi. Tyhmästä päästä kärsii lompakko.
P.S. Euroviisut ovat tietenkin olleet taas katselun alla. NormaJohnille erittäin paha takaisku, ettei päässyt jatkoon. Pidin kyllä. Nyt suosikkejani ovat Belgia ja Portugali (myös mm. Norja, Bulgaria). Italiahan nämä kisat tulee varmasti voittamaan.
* Kirja: Walden – Elämää metsässä, Henry David Thoreau. Tätä kulttikirjaa olen lukenut ja alleviivaillut. Siis alleviivaillut kyllä. Ihan pimeätä. Mutta kokolailla hämmästyttää, että 1800-luvulla eläneen tyypin ajatukset osuvat niin hyvin tähän päivään. Tämän valossa ihmiset alkavat vaikuttaa melko typeriltä.
Vehkosuolla aloitin istutukset avomaalle, ehkä hätäilin, kun tätä takatalven menoa katselee. Laitoin maahan jo porkkanaa, lanttua, punajuurta, juuripersiljaa ja palsternakkaa. Kotona tomaatit ja kurkut ovat sillä tavalla hyvällä mallilla, etteivät ole vielä liian isoja. Korjasin myös perinneaidan alkupätkää. Tolppien alaosat savimaan rajasta, maan pinnalta, on mädäntyneet. Veistin huonot pois ja iskin uudestaan maahan pareittain, niin, että osa vittaksista pysyi paikallaan.
Keimo on kaatanut uutta saunaa varten puita ja pääsi viime viikonloppuna pääsi kokeilemaan itse rakentamaansa sahalaitosta, jossa hirsiä ja lankkuja on tarkoitus sahata moottorisahallla Logosol-ohjurin avulla (olisipa joku ehtinyt purkaa paremmat kuvat koneelle, alla vain instasta kaapattu).
Lähdevesikaivo on jo kerran tyhjennetty, silti siihen sekottuu pintavettä ja se on harmaata. Olemme hakeneet vettä toisesta lähteestä läheltä.
Viikko sitten perjantaina siirsimme kanat ja kukon Vehkosuolle. Kukko oli mennyt edellisenä iltana huonoksi ja nuokkui todella sairaana. Siirsimme sen kuitenkin kanojen mukana, mutta seuraavana aamuna se löytyi kuolleena. Jää epäselväksi miksi. Ikää sillä oli nelisen vuotta. Nyt meillä on onneksi ystävältä saatu Terho-kukko, joka on satukirjan kukkotyyppiä ja vaikuttaa todella herrasmieheltä. Onko kukaan muuten nähnyt näin pitkiä kannuskynsiä ja onko kukaan tehnyt niille mitään, kun tuntuu hankaloittavan kukon liikkumista?
Sunnuntaina lähdön hetkellä kävi tyhmä juttu. Koirat olivat tiirikoineet itsensä kanalaan ruuan tähteiden perässä ja Soosoo, vielä tietämätön, miten kanojen seurassa sopii meillä käyttäytyä, iski hanpaansa vanhaan symppikseen Nahka-Anneliin. Tämä siis tapahtui meidän selän takana ja tulimme paikalle liian myöhään. Kauhean surullista ja ihan mälsää. Nyt alkaa kanoihin tutustumisprosessi miinusnumerosta.
Mitäs vielä. Uusi ja isompi invertteri oli pakko hankkia, kun edellinen kyykähti. Olisi pitänyt ostaa jo alunperin isompi. Tyhmästä päästä kärsii lompakko.
P.S. Euroviisut ovat tietenkin olleet taas katselun alla. NormaJohnille erittäin paha takaisku, ettei päässyt jatkoon. Pidin kyllä. Nyt suosikkejani ovat Belgia ja Portugali (myös mm. Norja, Bulgaria). Italiahan nämä kisat tulee varmasti voittamaan.
