Työ tekijäänsä kiittää

*Kurkkaa blogin lopussa linkkeihin yhteispostausaiheesta: Omavaraisuus, mitä opimme tästä vuodesta, mitä teen talvella. 

Pössis on ollut nyt kuukausitolkulla sellainen, että oksat pois. Kuormittava työ, eikä muuta lisättävää. Kehon ja pään nollaamiseen (kirjoitin ensin, että mollaamiseen - mutta sitä ei) minulla olleet hyväksi todetut keinot eivät ole riittäneet. Keho jää stressitilaan ja unet katoaa. Epämiellyttävää. Mikä sitten on kun ei keinot riitä? (Äh, sain "Mikä on kun ei taidot riitä" renkutuksen korviini ). Korvien välissä on ruuhkaa. Seuraavaksi vuorossa sananlaskuja: Keinot on kullakin, sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Kyllä hätä keinot keksii. Vanha keino on parempi, kuin pussillinen uusia. Keinoja kaihtamatta. Kainoja keihtamatta.

Arki on kuitenkin edelleen mukavaa. Kaikenlaista töiden ja kotitöiden ja perhe-elämän lisäksi: Maanantai – kaksi tuntia hiphop-tanssin opetusta, tiistai – tallille ratsastamaan, keskiviikko – tallille/ratsastus, torstai – kaksi tuntia omia tanssitreenejä (nykäri ja streetjazz), perjantai – ratsastus, lauantai – ratsastus ja sunnuntai – ratsastus. Tallipäivistä nipistän muut menot ja joogaan kotona ennen jotain ja jonkin jälkeen tai siinä välissä. Että aika mukiinmenevää. Olen saanut myös kutsuja paikkoihin ja juhlinut mukavissa niissä mukavassa seurassa. Synttäreitä, halloweenia ja saunailtaa pitkin syksyä.

Keimon yritys Keimon Ky on ollu toiminnassa elokuusta lähtien. Veitsen taontaa, valokuvausta ja raksahommia. Mutta mikä tärkeintä, pystymme jakamaan nyt jotain ”minun hommia" kuten Kepen saattamisen taksiin ja taksista. Olen vienyt hänet taksille ja vastaanottanut 13 vuoden aikana öbaut 4940 kertaa. Olen suunnattoman iloinen, etten tee sitä enää yksin.

Iivarilla menee hyvin Sepon kanssa. Kesän ja syksyn yskä on hellittänyt ja ihottumaloimi on viikko sitten laitettu kesäteloille. Iivari täyttää ensi vuonna 16 ja meillä on luvassa 10. vuosi yhdessä. 

Siitä puheenollen, vietimme Keimon kanssa 20. hääpäivää. Käväisimme Tukholmassa haistelemassa länsituulia. Siellä näytti menevän hyvin ja ”Kanelbullens dag”. Vällkommen kaikki som älskar kanelipullia. Grattis till kanelbullensdag! Ja ei tässä vielä kaikki: 2019 är ett riktigt Jubileumsår för oss – Kanelbullens dag fyller 20 år! Joten mikäs siinä oli viettää kanelipullan tuoksuisen Tukholman varjossa hääpäivää. 

Sunnuntaitraditio on käyntimaasto Elpan kanssa. 

Kanssani naimisissa 20-vuotta oleva mies Tukholmassa.

Kävin lasten kanssa ajelemassa Baltian tietä. Ajoimme kolme päivää Virosta Liettuan Kaunasiin ja takaisin yhteensä 1600km. Näimme paljon tasaista maata, merta, hiekkarantoja, yksinäisiä lehmiä, 50:n 70:n ja 90:n tuntinopeuksia, Ristikukkulan, matalalta tuntuvaa taivasta, rekan periä ja keuloja, kirkkoja, riskaabeleja ohituksia ja haikaran pesiä. Makumuistoksi jäi Essentuky-terveysvesi ja hajumuistoksi homeinen Air Bnb:n rappukäytävä. Tytöt olivat kivaa matkaseuraa.

Pärnun rannalla.

Pärnu.

Ristikukkula oli mykistävä.

Tasankoa.

Kaunas.

Mitä kuuluu Vehkosuolle? 

Sadonkorjuu oli tänä vuonna laimeampi. Kaikkea tuli, mutta vähemmän. Viimeisimmäksi työksi käänsin perunamaan, mutta aarreperunoita löytyi tänä vuonna paljon vähemmän kuin viime vuonna. Tai siihen verrattuna lähes ei ollenkaan. Punajuuria mukiinmenevästi sekä porkkanoita. Tomaatteja riitti jälkikypsytyksessä syyslomaa asti. Sipuleita nada. On niistä kituliaista syöty pitkin kesää, mutta en vaivautunut loppuja edes nostamaan. Kehäkukkaa voidetta varten keräsin paljon. Härkäpavut, kuten aiemmin kerroin, näivettyivät lähes kaikki. Tämä on toistunut minulla jo useasti. Yrttejä keräsin kuivattavaksi, kurpitsaa tuli paljon, jokunen raastettuna pakastimessa, kasvihuonekurkkuja söimme muutamia kesällä. Lehtikaalia tuli kivasti ja salaattia sekä persiljaa koko kesän. Syksyllä on kerätty suppiksia ja muita oheissieniä.

Yhteenveto: Satovuosi oli kohtalainen ja kuivuus vaivasi suurimmaksi osaksi viljelyä.

Kanat haettiin talvikotiin syyslomaviikolla. Munia ei ole näkynyt vähään aikaan.

Sitä virallista viimeistä käyntiä ennen talven tuloa ei ole vielä käyty. Se pitäisi käydä. Paikkoja on syytä katsella sillä silmällä, että keväällä on kiva palata.

Mitä opin tästä vuodesta?

Että vesisäiliöitä sadeveden keruuseen pitää olla ensi kesää varten lisää. Kuutio olisi hyvä. Tomaatit on laitettava vähän miedompaan multaan.

Mitä teen talvella?

En aio tehdä mitään erityisesti toisella tavalla. Esikasvatus oli hallinnassa. Olisin ehdottomasti halunnut istuttaa tänä vuonna valkosipulia, mutta se jäi jälleen. Kevättalvella aion taas perehtyä erilaisiin teoksiin, ohjelmiin ja Youtube-materiaaliin innostuksen mukaan, kun alkaa Vehkosuo-kauden haikailu.

Harmaa torppa

Puutarhahetki

Sarin puutarhat

Palokankaan pientila

Metsäläisten elämää

Torpan tyttö

Sorakukka

Suuntana omavaraisuus

Rakkautta ja maanantimia

Caramellia

Korkeala

Riippumattomammaksi
Pienenpieni farmi
Laura eli Javis
Jovelan talopäiväkirja
Tsajut

Herkät ja vähemmän herkät

Hiljaisuus.

Olisipa niin mukavaa rentoutua ja lopulta nukahtaa jonkun silittäessä päätä. Olisi mahtavaa hypätä mukaan sinfoniaorkesterin sävelten kulkuun ja kokea ravisuttavan kokonaisvaltaisesti musiikin ruumiillistuminen. Olisi suorastaan valaistumista vastaava kokemus kuunnella ylioppilaskirjoitusten kielten kuuntelu täysin intensiivisesti tarinaan eläytyen. Ja miten olisi, jos tuntisi keikalla katkeamattoman yhteyden solistiin ja magneettisen virtapiirin ympärillä vellovan yleisön kanssa. 

Olisipa niin, mutta... Kun päätä silittävä käsi liukuu lähestulkoon naurettavaa rahisevaa meteliä aiheuttaen pään pinnalla, alkaa huvittaa, mutta ei nukuttaa. Kun konsertissa viereisessä rivissä oleva teini siirtää kuudettatoista kertaa tuoliaan raakkuvasti lattiaa pitkin ja edessä oleva katsoja viikkaa hartaasti rapisevaa A4-kokoista paperilippuaan A10:ksi, tipahdan ravisuttavan herkästä  piano pianissimo -momentista omalle penkille ja tunnen epäolennaisten ärsykkeiden saasteen valtaavan mieleni forte fortissimon lailla. Tai kun meksikolais-englantilainen heppu selittää nauhalta tulevassa äänitteessä: I'm gonna travel to [NIISTOÄÄNI viereisestä pulpetista] with my [LISÄÄ NIISTOÄÄNTÄ], niin voi olla varma, että a) Alkaa ärsyttää b) Niin paljon c) Ettei kykene keskittymään d) Loppuosan kuunteluun, ja elää vääristä vastauksistaan katkeroituneena elämänsä loppuun asti. Tai kesken hurmioituneen Lana DelRay -hetken tiiviissä katsomossa toteaa epäuskoisesti joutuneensa vieressä seisoskelevien Snubben ja Killen kovaäänisen tapahtuman selvittelyn kuunteluoppilaaksi, niin, ääääh, HILJAA satans fitta! 

Meidän perheessä elää yksi voimakkaasti aistipoikkeava lapsi. Hän tarvitsee jatkuvia itse- ja muiden keksimiä stimulantteja pystyäkseen hahmottamaan oman itsensä olemassaolon ja kyetäkseen hahmottamaan pieniä rippeitä ympäristöstä. Hän heiluttaa oikeassa kädessä olevaa sukkaa jatkuvalla syötöllä koko hereilläoloajan. Tämän lisäksi hän uittaa sukan läpimäräksi suussa monenkin erilaisen aistin hakemisen toivossa ja pitää jatkuvaa pientä yrinä- ja hyminä-ääntä ollakseen itselleen ja muille läsnä. 

Haluan tällä sanoa, että on todellakin olemassa vakavasti aisteiltaan yli- ja aliherkkiä ihmisä. Tällöin ympäristöä on joskus henkilön oman turvallisuudenkin kannalta pakko muovata. Silti hänenkin on keksittävä keinoja sopeutuakseen meidän tavallisten maailmaan. Ainahan voi tietysti syyttää maailmaa ja muita ihmisiä ja hankkia diagnoosi. Toivoa, että kanssaihmiset ymmärtäisivät Facebookissa jaetun "Oletko yliherkkä" tai "Kärsitkö misofoniasta" -linkin luettuaan lopettaa herkän kaverin lähistöllä syömisen, hiusten harjaamisen, omista vaivoista puhumisen tai puhumatta jättämisen ja hengittämisen. Ja sen jälkeen mitä? Äänieristetty huone? Ihmisistä eritäytyminen? Vai, voisiko uhriutumisen sijaan miettiä, miten itse vaikuttaisi omaan mukavuuteen ja kenties siedättää itsensä joillekin ärsykkeille niin, että eläminen muiden kanssa onnistuisi. Vertaisryhmiä on ainakin paljon. 

Takaisin alkutilanteeseen. Omasta kirjoituksestani valistuneena yritän vastedes itseäni ärsyttävissä tilanteissa ajatella olevani ihminen, joka on kiinnostunut muista ihisistä ja heidän tekemisistään positiivisessa mielessä. Että ympärsitön aistimisesta on hyötyä ja tämä kyky mahdollistaa kontaktin toisiin ihmisiin ja kenties voin olla heille jotenkin hyödyllinen. Tai, voin todeta tilanteen toivottamaksi ja vaihtaa paikkaa. (Niin, tai toivoa jälleen muiden anteeksiantoa, kun Liv Tylerin hahmo Arwen intiimisti lähikuvassa sanoo huulet töröllään "Go to sleep"ja me siskon kanssa kuolemme hiljaiseen nauruun ja hytkytämme elokuvateatterin penkkirivistöä.)

Lahden Sibeliustalolla 

Sinfonia Lahden Sinfonista Beatboxausta (Felix Zenger).

Se, mitä alunperin oli tarkoitus tänne kirjata oli, että toissaviikonloppuna kävimme Vehkosuolla laittamassa paikkoja talviteloille. Oikeasti emme sen kummemmin laita mitään teloille, jottei tarvitse kirjaimellisesti lopettaa tai aloittaa mitään ja läpi talven säilyisi ajatuksissa jatkumo. Jätämme siis lakanat sänkyihin ja säilykkeitä kaappiin. Olemme silti yrittäneet vähän järkevöityä esimerkiksi vesisaavien ja juomavesiastian tyhjennyksen, talven aikana vanhenevien ruokien, työkalujen talvisäilyttämisen ja roskien sekä tyhjien pullojen suhteen. Minulla on ollut tapana tyhjentää kanala kasvimaalle sekä hevosen ja lampaiden pihattorakennuksen lannat viedä kasvihuoneeseen. Niin tein nytkin. Keväällä on intoa enemmän kaikkeen, mutta Vehkosuo-viikonloppujen aloitus sujuu hieman kevyemmin, kun vastassa on "sillä silmällä" jätetty paikka. 

Vehkosuon kupeesta on kaadettu metsää jälleen raskaalla kädellä. Kun jo ajattelimme, että enempää ei enää voi. Minä yritän olla ajattelematta enempää. Defenssimekanismi.

   

 

Saunan lämpenemistä odotellessa.

 Neulominen on nyt kovassa vauhdissa. Sain vuosi sitten aloittamani kirjoneulevillapaidan valmiiksi ja olen nyt tehnyt tässä välissä pipon ja säärystimet tilauksena. Seuraavaksi luultavasti aloitan jonkun ihan perus villapaidan. 

Tämä villapaita on nyt valmis. 

 P.S. Hei, kertokaa mikä blogi-alusta on tällä hetkellä nousussa tai on Bloggerin veroinen, mutta uudistuneempi ja enemmän tätä päivää? Mitä ominaisuuksia toinen alusta tarjoaa verrattuna Bloggeriin. Jos alusta on maksullinen, mitä vastinetta olet rahalle saanut? Tiedän, että vloggaminen ja podcastit ovat syrjäyttäneet blogit mennen tullen, mutta minä aion itsepäisesti jatkaa kirjoittamisen tiellä, mutta nyt saattaisi olla aika vaihtaa Remington modernimpaan malliin. 

Tynnyri (kun en muutakaan keksinyt)

Enpä ole sitten toukokuun harmitellut sitä, että sisällä on kylmempi, kuin ulkona. Enkä harmitellut nytkään. Tai harmittelin, että sisällä oli kylmä, mutta astuessani ulos, tuntui aiemmin viileähkö ulkoilma mukavan lämpöiseltä. Vanha kunnon "lyö vasaralla varpaaseen" -metodi. 

Tynnyrit olivat täynnä vettä. Vettä tulee oikeastaan yli äyräiden. Harvemmin tulee käytettyä sanaa äyräs. "Laitapa se kuuppa roikkumaan siihen tynnyrin äyrääseen!" Saunavetenä käytämme tynnyrivettä. Kaivon vettä saa odottaa kevääseen.

Avasin ulkovessassa istuessani puhelimesta vahingossa etukameran. Miten voi alakulmasta kurkistava kaksoisleukainen minäkuva nolottaa yksinäistä itseä niin paljon, että silmät muualle suunnattuna yrittää poistua sovelluksesta. 

Vessapaperi oli muuttunut kosteuspyyhkeeksi. Se olisi ollut miellyttävää käyttää, jos siinä olisi lukenut kosteuspyyhe, mutta nyt se vain oli kosteaa vessapaperia. Pyyhin ristiriitaisin mielin. 

Lounaan ainekset.

Kahdella lapsellamme kolmesta on erityisiä synnynnäisiä ominaisuuksia ehkä voisi sanoa jopa häiriöitä. Olemme kuitenkin oppineet näiden kanssa elämään kutakuinkin normaalia elämää. Onneksi kolmannen kanssa asiat ovat lutviutuneet kutakuinkin vaivattomasti. Muutta mutta, miten ihmeessä suhtaudun siihen, ettei hän syö sieniä? Kammottava epäkohta. Toiveekkaana aloin lukea Vauva.fi:stä löytämän otsikon "8-vuotias tyttäreni ei suostu syömään sieniä" alla olevia vastauksia, mutta pian sain järkytyksekseni todeta, kuinka vihamielisesti toiset äidit suhtautuivat "8-vuotias tyttäreni ei suostu syömään sieniä" -kirjoittajaan. "Älä pakota, relaa, aiheutat syömishäiriön, älä tee numeroa, itsekään et syö varmasti kaikkea, tyrkyttäminen aiheuttaa syömishäiriöitä, kammo tulee varmasti." 

Voi voi, sääliksi käy aloittajaa. 

Olin varma, että parsa kuoli kuivuuteen. Nyt se pistää kuitenkin pikkuista parsaa tulemaan.

Leikki sikseen. 

En löytänyt oikeasti kuin viisikymmentä puolukkaa. Varmasta puolukkapaikasta en yhtään. Mihnä ne meni? Nyt ei ole puolukkaa eikä mustikkaa. Mutta sieniä on ja tulee olemaan. Kasvimaalla odottavat puna- ja keltajuuret sekä porkkanat, että saisin kellarin siivottua entisistä. Teen kaikkea muuta, jotta ei tarvitsisi alkaa siivota. Odotan sopivaa hetkeä kiristää lapsia tekemään työn puolestani. 

 

Sovitaan, että sä syöt mun sienet. 

Hyvää viikon jatkoa!

🖤

Tilinpäätös

Himmeästä (ei niinku sillee himmee) kuvasta alla voinen vetää jonkinlaisen satokauden ynnäyksen ja tehdä päätelmiä kunkin maahan upotetun siemenen menestyksestä ja menetyksestä. Himmeähköstä kuvasta voinen päätellä myös sen, että myöhemmät kylvöt ovat jääneet merkitsemättä. Liekö vajaavaiseksi jääneet merkinnät huolimattomuutta, saamattomuutta vai ajan puutetta, jäänee arvoitukseksi asianomaisen puutteellisen itsekritiikin ja ulkopuolisen painostuksen puutteen vuoksi. Määrät olen arvioinut hatariin muistikuviin perustaen 10 litran ämpärimitoissa. 

Avomaa:

Punajuuri: Laatu ok, mutta kokovaihtelua paljon. Kylvin lisää myöhemmin itämättömäksi jääneen palsternakan ja pinaatin tilalle. Kellariin 2 ämpärillistä (osa maassa vielä).

Lanttu: Laatu hyvä, mutta juuressa kaalikärpäsen toukkia. Leikkasin huonot osat radikaalisti pois kuten viime vuonna sopivaksi menetelmäksi totesin. Kellariin 3 ämpärillistä.

Juuripersilja: Pitkin kesää syömme lehtiosia ruuassa ja leivän päällä, pilkon juuret pieniksi ja kuivaan maustesuolan sekaan, sekä säilön keittojuurekseksi. 1/2 ämpärillistä.

Palsternakka: Ei itänyt.

Porkkana: Hyviä ja isoja keltaisia porkkanoita, säilyvyys niissä hyvä. Osa porkkanoista kuitenkin monihaaroittunut "sumppuja" tai lyhyeksi jääneitä. Kellariin 4 ämpäriä (osa maassa vielä).

Kyssäkaali: Hyvä sato, syöty kuitenkin vähänlaisesti raakana (saamattomuutta). Kellariin 3 ämpärillistä (osa maassa vielä).

Parsasalaatti: Satoa koko kesän. Kun muutettiin pois, aloin ottaa nippuja juurineen ruukkuun viikolla syötäväksi. Lehdet pysyivät hyvänä ja mieli hyvänä, kun saimme omaa salaattia pidemmälle.

Sokeriherne: Luotettava sato, mutta laiskat syöjät. Sato on niin aikaisin, etten säilö mitenkään.

Kesäkurpitsa: Vähensin kylvettäviä siemeniä puoleen, mutta satoa oli vieläkin liikaa. Suorakylvö maahan toimi jälleen hyvin, kun vaan malttaa odottaa maan lämpenemistä. Säilötty vain muutama raastepussi pakastimeen.

Sipuli: Ostin alekorista istukkaat ja sain kiitettävästi satoa. 1 1/2 ämpärillistä.

Leikkopapu: Valmistui aika myöhään. Käytin arviolta noin 3 litraa ja säilöin siemeniksi desin papuja.

Salkopapu: Täysin hoitamatta jääneenä sain litran syötäväksi.

Härkäpapu, jätti: Jokin kärpänen riivasi näitä. Ei hyvä. Vain muutama onnistunut palko.

Jättikurpitsa: Liian myöhään. Viimeksi kun näin, niin kurpitsa oli tennispallon kokoinen. 

Herne: Suoraan syötäväksi 2 – 3 litraa.

Peruna: ämpäritolkulla. Myös säilötty kaksi ämpärillistä kellariin. 

Kasvihuone:

Tomaatti:  Eri lajeja n. 12 – 15 tainta, omia kasvatteja ja saatuja taimia. 4 ämpärillistä. Vihreistä pimeäkypsytettynä loput 1/2 ämpärillistä.

Kasvihuonekurkku: 1 1/2 ämpärillistä.

Basilika: Nypittäväksi 

Kurpitsa: Joku laji, jonka luulin olevan kasvihuoneeseen kasvoikin jalkapallon kokoiseksi pyöreäksi. Koristeena pihalla.

Munakoiso: Jotain uupui tai oli liikaa, koska kukista kehittyneet alut mätänivät pois.

Metsä:

Kanttarelleja: 3 – 4 ämpärillistä. Syöty, pari litraa pakastettu.

Suppilovahveroita ja mustatorvisieniä: Kuivattuna 5 litraa.

Mustikoita: 1 1/2 ämpärillistä pakastettuna.

 Villivadelmia: 5 litraa pakastettuna.

Kotipiha:

Punaviinimarjamehu: 15 litraa pakastettuna/kellarissa.

Kriikunamehu: 4 litraa kellarissa.

Omenahillo: 4 litraa lasipurkeissa kellarissa.

Tähän meidän omalla painollaan etenevään TuValliseen elämäntapaan eli tuottavaan- ja varastoivaan elämäntapaan (Harmaan torpan emännän blogista pihistämäni termi) voidaan liittää myös kesäkuun lopusta elokuun puoleen väliin pellolta niitetty tuore ja kuiva heinä hevoselle, ruuan valmistukseen ja sittemmin myös lämmitykseen käytetyt polttopuut, lähdevesi juotuna ja kaivovesi pesuun sekä aurinkoenergia jääkaappiin ja pikkuelektroniikkaan (poikkeuksena kesän aikana pyykin pesu kerran viikossa koneellisen verran).

 

 

Ei ilmekään (rä)värähtänyt

 

Oli tosi kiva, ihan jättekivaa viikonloppu ihan meidän kesken kahdestaan. Juhlisteltiin vähän niin kuin hääpäivää, kuudettatoista vuotta. Ihan rauhassa omaan ja toistemme napaan tuijotellen saunoimme, analysoimme maailman menoa pitkään ja hartaasti, joimme kuohujuomaa ja mussutimme karkkia peiton alla, katsoimme elokuvaa tietokoneelta nuokkuen sen äärellä ja kysellen juonen kulkua vuoroin. Meillä oli aikaa kuunnella ja kertoa omia ajatuksia. Sain esimerkiksi kuulla käyttäneeni suvereeni -sanaa väärin eikä ilmekään rävähtänyt kun minua oikaistiin sen olevan värähtänyt. Monta väärinkäsitystä oikaistui.

Keimo duunaili hakmoon ittetehdyn äeksen, joka toimi niinkuin itsetehty toimii. Peltopläntistä tuli  oikein monikakkupäältäkaunis, sisälle kakkaa ja päälle kalkkia.  

Minä otin loput kasvimaalta ylös. Se käsitti porkkanat, palsternakat, juuripersiljat, lehtikaalit, sipulit ja ruusukaalit. 

 

Jollain tavalla lasten poissaolo tuntuu. Huomaa, että on saattanut olla vähän kireä, tahtomattaan, ja kaiken rentoudenkin taustalla melko hapero perustus. Huomaa myös, että Kepen läsnäolo muodostaa ison palan arkea ja vasta poissaollessaan herättää siitä epänormaaliuden kuplasta.

 

 

 

Vuosi 1999

  

 

Maanantaiterkuin,

Tessa

Kasvimaa 2015

Niin, mitä juontaja- ja selostustöihin tulee, yhteydenotot sähköpostiin.

Tee sinäkin oma esittelyvideo kasvimaastasi ja vinkkaa kommenttiin. 

Ja kiitos ideasta Sininen tupa. 

P.S. Aion silti pysyä kirjoittamisessa.

Kvaak kvaak

Tuossa kuvassa lapset ajavat pyörillä ympyrää taskulamppujen kera. Eivät uskalla olla talossa sillä välin, kun saunomme vaan katsovat parhaaksi oleskella lähistöllä. (Saunaan mahtuu vain tietyssä mielenhäiriössä koko perhe.)

Olen muuten havainnut, että jos pitää pimeässä haparoiden liikkua tai tehdä jotain, kannattaa laittaa silmät kiinni ja pelata muilla aisteilla sen sijaan, että yrittää heikkoa näköhavaintoa hyödyntäen edetä. Otan usein pimeässä vesisäiliöstä vettä lasiin niin, että pidän sormea lasin sisäpuolella hieman reunaa alempana. Usein onnistun. Pimeässä on muutenkin mielenkiintoista tehdä kaikkea; etsiä omaa oikeaa ja vasenta kenkää kenkäläjästä, tunnustella tulitikun raapaisupäätä, löytää lasi yöpöydältä kaatamatta sitä, haparoida kännykkää yöpöydältä ja muistaa, että se lasi oli edessä, miettiä, miten päin paita laitetaan päälle oikeinpäin, kävellä raput laskien viiteentoista, ottaa viidennentoista askeleen turhaan, kun rappuja oli vain neljätoista, huudella koiraa ovelta ja pohtia mikä sieltä läähättäen lähestyy tai kokeilla sormella silmää, onko se auki vai kiinni. 

Inhottaa, jos joku tulee silloin sohimaan taskulampulla omiaan. 

Tirsk, koivu vuodattaa.

Perunamaalla kukkii taas optimismi.

Slaavi tutustumassa suomalaiseen polttopuuperinteeseen.

Huomio!

Jos kärsit ornitofobiasta eli lintufobiasta, älä katso kuvia alla. Jos et kärsi ornitofobiasta, mutta haluaisit, katso Hitchcockin Linnut (The Birds) elokuva. Jos et vielä sittenkään kärsi lintufobiasta tai aina pahempi, mistään fobiasta, saatat olla hypofobiafobikko eli pelkäät sitä, ettet pelkää. Ei ehkä kannata siinäkään tapauksessa katsoa, jos on ornitomania. Menee överiksi linnut. Minulla taitaa olla vain onomatomania ja fobialistamania. Vaikeahoitoisia nekin.

En ymmärrä linnuista paljoakaan. Nämä ovat valkoposkihanhia. Jokasyksyinen ilmiö täälläpäin tämä joukkoihin kutsunta. Viikkotolkulla yllämme lihakatto (kiitos E sanonnasta ja mielikuvasta).

Näistä voisi tehdä tapettia.

NYMUTAV WTVT… Ne osaa kirjoittaa.