5.11.2012

Uunikuningas


Raikkaasta blogista päivää. Voisin tulevien ja aikaisempien kirjoitusten perusteella haastaa erään Finlandia-palkitun, sillä viikonlopun keskiössä oli jälleen uunit. Kuten Hyrynkin palkitussa teoksessa, V-suon oleilussa ei tapahtunut dramaattisia juonenkäänteitä.

Matalapainetta oli sen verran ilmassa, että huonosti vetävä liesi ei vetänyt edes huonosti. Ja jos polttaa pari pesällistä puita niin, ettei savua mene pihaustakaan oikeasta osoitteesta ulos, tulos on silminnähtävissä kaikilla pinnoilla sisällä. Lisämausteena miellyttävä savuaromi kaikissa tekstiileissä ja tunne siitä, että savu on yksi sisäänrakennettu ominaisuuteni, jonka ansiosta kykenen haistamaan vain ja ainoastaan palaneen käryä.

"Työtä tehdessään Pietari samalla tarkkailee ikkunan ulkopuolella elävää luontoa..."

Illan mittaan ryömimme lattiatasossa ikkunaan haukkaamaan happea, juoksimme ulos nauttimaan happirikkaasta ilmasta ja kiipesimme katolle piipun juureen ihailemaan tummuvaa taivasta.
Tuntien taistelu piti sisällään myös antoisia keskustelutuokioita:


Keimo: –Ei hel**tti tästä tule yhtään mitään.
–Älä nyt keuhkoa siinä, rauhotu.
–Rauhotu ite, sinähän se siinä huudat.

tai

Minä: –Ne puut pitää laittaa ihan lähelle sitä aukkoa.
–Luuletsä olevas joku uunikuningas vai mikä?

tai

Keimo: –Pakko kai jättää tää nyt kesken ja mennä kotiin.
–Kai? Sano nyt mitä sä haluat. Lapset jo melkein nukkuu tuolla.
–Mä menen vielä tonne katolle.
–No mut aletaaks tässä nyt pakkaamaan porukkaa autoon vai ei.
–No ei ihan vielä.
–Vielä?

tai

Keimo: –Mä laitoin nyt saunan tulille, onhan tuolla toisessa huoneessa lämmin, eikä kauheesti savua.
–Eli me jäädään yöks.
–Joo, eihän tässä mitään hätää ole. Katotaan aamulla sitte uudestaan, kun piippu on lämmenny.

Aamulla sitten kävimme uusin voimin taistoon, mutta tulos oli sama. Vetoa vain sisälle taloon. Urhoollisesti keitin puurot ja kahvivedet "avotulella" keittiössä, vedin savua keuhkoihin kuin korsteeni (keuhkoahtaumaliitto here I come)  ja katselin epätoivoa täynnä uutta nokikerrosta ympärilläni.

"Teoksen päättää uunin valmistuminen ja ensimmäinen leivänpaisto: ”Ilmassa oli tuoksu, kuin kesän, tai vasta alkavan elämän."

Tässä vaiheessa kamppailua me alamme sitten tosissamme harkita nuohoojaa. Siis vain harkita, sillä Keimo, ilmeisesti häkämyrkytyksen harhauttamana, nousi uuteen optimismiin löydettyään hormin käänteistä mitä ilmeisimmin syyn.
Poistettuaan ämpärikaupalla rapautunutta laastia ja muuta sakkaa, uuni alkoi todella toimia.

 Lämpenikö piippu lopulta ja avautuiko ilmalukko sen seurauksena, vai oliko Keimon putsauksella positiivinen vaikutus syyhyn?

To be continued.


Lainaukset: Yle-Uutiset: Hyry sai Finlandia palkinnon



Happea!


Kiitos vielä kaikille edelliseen postaukseen liittyneeseen "tehtävään" osallistuneille. Pääsin täysin tämän johdosta eroon vaivasta, mutta näyttää pahasti siltä, että tartutin sen useaan. Hups.


6 kommenttia:

  1. Ihan pakko oli (yleisellä paikalla) nauraa ääneen noille dialogeille. :D
    Hyvä jos uuni alkoi vetää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakentavaa keskustelua ennenkaikkea. Heh (lakonisella äänellä).

      Poista
  2. HEH! teidän dialogi oli ihan paras! :D ja jotenkin tutun kuuloinen. meillähän kikkailtiin myös matalapaineen ja vedottoman tulisijan kanssa juuri muuton yhteydessä kun mies sai päähänsä hävittää vanhoja laskuja yms polttamalla. parin päivän savutuksen jälkeen niitä penteleitä siirryttiin käristämään pallogrillissä pihalle, heikoin tuloksin. mikäs pahan tappaisi :)

    dialogien odotetaan kuumentuvan myös meillä, keittiöstä paljastui vuotanut putki tai mahdollisesti edellisen asukkaan tiskikone...jengiä odotellaan kaivamaan pois kostunutta lattiaa ja keittiö menee uusiksi samantien, eikä vasta ensi kesänä kuten suunniteltiin. yritän kiskoa intoa ajatuksesta että pääseepä heti vaikuttamaan keittiönkin ulkonäköön ja toimivuuteen, mutta voi miten laiskottaisi... :)

    t. Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, lattian kuivaus on mukavaa hommaa. Meillä on tiskikoneen putki vuotanut aikoinaan myös. Toista kuukautta sitten puhallinta ja avolattiaa keittiössä katseltiin, Keimo tyhjensi 20 jätesäkillistä märkää purua sujahtaen ninjan lailla neliön kolosta puolen metrin korkuiseen välipohjaan, kun vaadin vanhan lautalattian säilyttämistä. Urhea mies. Meillä tehtiin tämä niin päin, että ensin uusittii keittiö ja sitten kasteltiin lattia. Tällaisissa remonteissa pitää pariskunnan olla ihan olla eri aikaan paikalla, muuten ei tu mitään.

      Poista
    2. Noniin, tulossa on siis Unelmien Joulu... keittiön lattia auki, puhallin hurisee yötä päivää, keittiö pois käytöstä, vieraita miehiä kaivamassa maata meidän alta... Siinäpä koetellaan meidän jouluhengen löytämistä. Onneks ei silti riidellä (yeah, right)! Voin sitt kohta perustaa dialogiblogin, materiaalia alkaa kertyä :D

      Poista
  3. Kuulostaapa tutulta. Me lämmitettiin hormi tohinalla, kun veto ei asettunut (sekä hella, että leivinuuni). Sama juttu joka kerta, kun tultiin mökille. Nyt kun ollaan täällä vakkaristi, niin aina kesän jälkeen sama juttu, jos ei uunia ja hellaa käytetä. Talvella ei ongelmia, kun uuni "päällä" joka päivä. Tsemppiä - ja kuvia puita!

    VastaaPoista