25.11.2012

Vittakset

  Ihan järjetöntä tähän aikaan vuodesta tehdä perinteistä riukuaitaa. Normaalit tekevät normaalisti keväällä, sillä vittaksien halkominen kuusen näreestä käy silloin notkeammin. Jos haluaa tehdä hankalasti, tekee tähän aikaan vuodesta (ilmastonmuutoksen vuoksi perinneaita tehdään tulevaisuudessa mihin aikaan vuodesta vaan -  seitsemänjalkaisille ja kaksipäisille lampaille). Todettakoon, että maa on vielä sula, että ei me ihan niin jurpoja olla, että jäiseen maahan...

Jotta talvesta kankeiset vittakset sai jotenkuten taipumaan tolppien ympärille, niitä oli pehmenneltävä kuumassa vedessä. Vittaksien halkominen on kivaa hommaa, kun pääsee vauhtiin. Ihan muuten ehdoton sankari puuperinnehommissa on Reino Halin.  Tutustumisen arvoinen kaveri. Aitaa tekemässä hän täällä.


Keimon mielestä vittaksien halkomisessa on jotain eroottisluontoista. Outo! 
Nettiopeilla riukuaitaa.  (Löiskö kirveellä päähän vai aitaan?)

Hei, me olimme jopa kaksi yötä peräkkäin V-suolla, jiihaa. Alkaa haiskahtaa kakkoskodinomaiselta. 
Jatkuvasti huomaan kaikenlaista puuttuvan, kuten vispilä (pannukakkua tehdessä), sakset (en tiedä vielä mitä, kun on puukolla onnistunut), desimitta (mennyt arpomalla) ja syviä lautasia (hankalampi juttu keittolounaalla). 
Pimentyneessä lauantai-illassa alkoi sitten tehdä mieli tehdä pitsaa. No, kun ei ollut hiivaa, ehdotin  seikkailullista reissua lähimpään kauppaan Artjärvelle. Täysin uusi tuttavuus minulle tämä Sale, mutta taatusti Salelle vielä ikimuistoisempi tuttavuus tämä meidän perhe, kun me silmiä siristellen (ne kirkkaat valot tottumattoman silmälle) rönysimme savun hajuisina ja likaisina kauppaan. Kassan kupeessa aloitimme sellaisen teatterin, että. Rooleissa muka-epäoikeudenmukaista lehtivalintaa itkukirkuen protestoiva väsynyt lapsi, toinen psykoottisesti eteenpäin tuijottava haamulta näyttävä likainen väsynyt lapsi sekä kaksi muuten vaan hukassa olevaa aikuista, joiden etukortti oli hukassa (ojensin sen ihan varmasti Keimolle ja sitten se oli taas minun taskussa).

Tilanne rauhoittui kotimatkalla ja pitsasta tuli parempaa kuin koskaan. 


Sunnuntaiaamuna kuuntelimme kännykän radiosta Yle Radio 1:sen ohjelmaa jumalanpalveluksineen kaikkineen. Vanhoja muistoja Kyllikki-mummista tuli siitä minulle mieleen. Oikea radio olisi kyllä ihan kiva olla olemassa. Saatan satsata sellaiseen tulevaisuudessa. 





Tivoli Audio PAL täyttäisi vaatimukset sähköttömässä tilassa ja äänentoisto olisi melko siedettävä.
Mutta ei halvimmasta päästä.






Sohvakin on valmis. Siitä tuli justiinsa sellainen, kuin pitikin. Joku kiva täkki voisi löytyä siihen pehmusteeksi kirppikseltä. 
Ja mausteet ovat nyt hiirisuojatuissa purkeissa. Purkit ovat sellaisia parin desin tuoremehupulloja, joita loppasuumieheni autosta löytyi yhteesä neljätoista. Sprayasin korkit mustalla ja kirjoittelin tussilla nimet kauloihin.


Minusta on kauhean kivaa metsittyä. Taidan olla sellainen helposti metsittyvä ihminen. Kotiin paluu on täynnä yhteiskunnan normivaatimuksia; liian kirkkaita valoja, haiseva astianpesukone, ylikypsä banaani, rikkinäinen mikro ja vessan peili. 




5 kommenttia:

  1. Perinteikkäältä ja tunnelmalliselta kuullostavat päivänne Vehkosuolla. Aikamoinen kaupparetki teilläkin :)

    Kaikkea Youtubesta löytyy. Täytyykin tutustua Reinon opastuksiin. Kiitti vinkistä. Hyvin näyttää riukuaidan teko teiltäkin sujuvan, vuoden ajasta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosiaan kaupparetki jäi muistoihin. Reino on aika tiukka tyyppi, vaikka pätkien toteutus kuvauksineen ja leikkauksineen on aika kehnosti toteutettu.

      Poista
  2. Tulipa mieleen, että minähän olen käynyt särentäaitakurssin. Mutta en ole tullut ajatelleeksi tehdä sellaista. Pitäisi varmaan harkita. Löytää aikaa. Meillä on muuten tuollainen samanlainen "pata" tai mikä lie teuvakeitin. Veli on tehnyt siihen peltiputkesta piipun. Tosi hyvä peli! Ja tuosta sohvasta tuli tosi hieno. Ihaillen katselen miten teillä on intoa touhuta pimeän syksyn keskellä. Itellä kaikki ihan levällään. Koko ajan touhuaa jotain, mutta tuntuu, että kaikki on loputtomasti levällään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että olet kurssin käynyt. Kädestä pitäen opit menee paremmin perille, kun netistä opiskelee, tulee yritystä ja erehdystä paljon. Nyt vaan sitten taidot käyttöön ja jakoon! Mutta tietenkään ei kannata tuollaisesta ottaa mitään suoritetta, tekemisen pitää olla kivaa.

      Mitä turhia podet huonoa omaatuntoa, kun olen lukenut mitä kaikkea olette tehneet ja paljon satoa tuottaneet. Ei ole itsestään selvyys lasten kanssa mikään. Levällään ne asiat ovat meilläkin (valokuvista saa karsittua ongelmat pois). Pitäisi yrittää ottaa asia kerrallaan kai. Opettelemista se on.

      Pata on hyvä, enimmäkseen pesuveden lämmittämiseen ollut ja varmasti joskus olemassa olleessa saunassa. Nykyiseen uuteen pikkusaunaan ei pata mahdu, mutta pihalla toimii sen verran kuin veden lämmittämiseen tarvetta. Pientä hormia tuo olisi vailla, että veto onnistuisi paremmin.

      Poista
    2. Niinpä, asia kerrallaan. Kun saisi sellaisen pään missä jokainen asia asettuisi omaan lokeroonsa sievästi omalle paikalleen. Mutta kun ei, asiaa, ajatusta, ideaa tunkee koko ajan enemmän kuin ehtii :D Pitäisi varmaankin ottaa tästä pimeästä ankeudesta ilo irti ja mennä erityisen hyvällä omalla tunnolla vaan lepäilemään ja laiskottelemaan. Tekisi vain pakolliset.

      Poista