Olgan kirja uunista ulos

Emilia Ikäheimon kuvat sekä Päivi Häikiön graafinen suunnittelu ja taitto ravitsee näköhermoja.

Vuohenputkipiirakka on lempireseptini, tietenkin.

Ihana päivä takana.

Olimme tiistaina Olgan kasvisruokakirjan julkkareissa Helsingissä. Julkistamistilaisuutta edelsi meidän ja Olgan perheen hotellissa hyvin erilailla nukuttu yö ja aamupäivä mukana haastatteluissa vauvanhoitajana (miehet loppukatraan kanssa hotellissa). 

Normaalista maanantaista poiketen oli jännää lähteä vielä illalla hip hop-tuntien jälkeen ajelemaan helsinkiin. 

Ihan kuin olisi alkanut uusi päivä. 

Hotellissa yöpymistä voi harvoin kuvailla rentouttavaksi, mutta on se kivaa vaihtelua. Lapset kamppailevat hyvien tapojen mukaisen käyttäytymisen ja mielettömän innostuksen välisen sisäisen ristiriidan kanssa. Sitten he kotiutuvat ja riisuvat kenkänsä juoksennellakseen sukkasillaan pitkin kokolattiamattokäytäviä hiljaisia kiljahduksia päästellen. Välillä mietitään ankarasti, kenen vuoro olikaan painaa hissinnappia. 

Kirja on niin kiva, kuin vain voi olla. Katson sitä tietenkin eri silmin – kuin katselisi hyvän ystävän valokuva-albumia –  mutta tiedän, että se on vähintään yhtä ihastuttava ulkopuolisenkin silmissä. Takaan jälleen kerran, että kaikki reseptit ovat erittäin käyttökelpoisia ja maanläheisiä muutenkin kuin raaka-aineiden osalta. Viimeistään tämän kirjan myötä kasvisruoka muuttuu tavalliseksi ruuaksi. Ehkä jopa vähän paremmaksi.

 Vauva kainalossa.         Kasse odottaa tilaisuuden alkua.    Fanit jonossa signeerausta odottelemassa.

Reissuun tuli lisämaustetta, kun Olgan auto lakkasi tiistaiaamuna toimimasta. Kotimatkalla autossamme oli varsin rattoisa ja hyperyliväsynyt meininki parilla lisälapsella höystettynä. Junnaavia juttuja, raikuvaa naurua ja pissataukoja kuun valossa, niistä on paluumatkat tehty.

Täytyy muistaa, että huomanna 28.3. torstaina alkaa Olgan kotona ohjelma. 

Ensimmäisessä jaksossa minäkin vilahtelen ja Keimo kuikkii kameran takaa.