Viikko sitten toimme lampaita, emä kahden karitsan kanssa sekä viime vuoden karitsa. Ne kotiutuivat välittömästi.
Siitä lähtien olen tunnustellut omia tunnelmia otolliseen hetkeen ratsastaa Iivari Vehkosuolle. On tehnyt mieli vielä tapailla talliporukkaa ja nauttia harrastuksen sosiaalisista puolista, antaa Iivarin laiduntaa kavereiden kanssa, nypläillä kouluratsastuksen parissa kentällä ja kiehauttaa pikakahvit tallin lämmössä sadepäivinä.
Eilen, sunnuntaina tuli yht äkkiä tunne, että tänään tai ei koskaan. Tihkusateinen ilta lupasi kyllä koleaa meininkiä kypärän lipasta tippuvine vesipisaroineen ja vähitellen läpi kastuvine ratsastushousuineen, mutta myös ötökkä- ja maantieosuuden moottoripyörävapaata ratsastusta. Lisäksi tuli tunne, että alkoi olla talliporukallakin mitta täynnä minun tyhjänpäiväisiä juttujani.
Lähdin liikkeelle vasta kahdeksalta ja 14 kilometrin matkaan sain kulumaan puolitoista tuntia. Ei osaa yksin oikein fiilistellä itse matkaa, kun vähän hermostuttaa ja on malttamaton, mutta puolesta välistä osasin jo vähän rentoutua ja höpistä kaikenlaista ääneen. Iivari kääteli päätä minun suuntaan vihjaillen etäisyyden kotitallilta jatkuvasti kasvavan. Ehdotteli sekä vasemmalle että oikealle kääntyvien tienhaarojen kohdalla, että tästä kotiin. Minä sille, että et taida olla ihan lajiisi parhaita suuntavaistoilijoita. Se oli selvästi edellisvuotta vähemmän tosissaan ja enemmän pilkettä silmäkulmassa.
 |
| Helfie (= hevonen ja minä selfie) |
 |
| Pöpin hommat lisääntyy |
 |
| Ystäviä? |
 |
| Saanko käydä matalaan majaanne? |
Iivari alkoi heti ahmia pellolta timoteita puna-apilalla höystettynä. Se kertoi ilmeellään, että kyllä minä jutun juonen tiedän. Käveli kerran tuttuun haikailunurkkaan ja hirnahti tavan vuoksi. Lampaat tuijottelivat silmät suurena hämmästyksestä. Iivari oli selvästi ilahtunut seurasta, mutta pettynyt seuralaisten arkuudesta.
Oma levottomuus on toisella kerralla esikoisreissua vähäisempää.
En ole tuijottamassa kehdon vieressä ihan jokaista sisään ja uloshengitystä.
En ole tuijottamassa kehdon vieressä ihan jokaista sisään ja uloshengitystä.
Pellot on niitetty vuokraajan toimesta. Aion mennä nyt nostelemaan märkiä heiniä seipäälle, jos osa vaikka pelastuisi hukkumakuolemalta.
*Otsikolla ja tekstillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa
Otsikko on kuitenkin vallan houkutteleva.
VastaaPoistaJotenkin tuon huomasinkin, että otsikke ei liity tähän juttuun..:D AIvan ihana kuvasarja tuo jossa heppa tulee tyttösen luokse♥
VastaaPoistaKaikki rakkaat siis koolla... Ihanaa! Minäkin vein tänään esikoisen kaverinsa kanssa lähitallille leirille ja nautiskelin tallin ja heposten tunnelmasta! Jotain kummaa niissä on...
VastaaPoistaIhanaa! Helfie ja kaikki. En kyllä usko, että kukaan on kyllästynyt enkä tyhjänpäiväisiin juttuihinkaan!!
VastaaPoistaHieno kuvasarja hevoskuiskaajasta tosiaan.
VastaaPoistaJostain syystä tämä postaus ei päivittynyt sivupalkissa, onneksi huomasin muualta että täällä on taas tapahtunut jotain. Täytyy pitää silmällä jatkossa, oliko vain Bloggerin satunnainen hairahdus vai pysyvämpi ongelma.
Ai uskalsit kuitenkin tuoda Iivarin yksin kotiin, siis ilman heppakaveria!? Superkivaa jos luonaa nyt viime kesää paremmin! Meidän hepat sai laitumen muutaman kilsan päästä, olivat siellä pari yötä ja eilen ratsastettiin kotiin lepäämään välillä, eivät saa nukuttua siellä villin luonnon helmassa reppanat... Muuten vois noin lyhyen matkan ratsastaa vaikka joka aamu ja ilta lomalla, mut maasto on paikoin huvin haastava ja matkaan menee reilu tunti. No tälleen vuorottelemalla mennään nyt, vaikka vähän huolen täyttämiä ovat ne yöt kun pojat eivät ole kotona.
VastaaPoistaAivan ihana kuvasarja Tupesta ja hevosesta...mukava nähdä myös sut itsesi, vaikka näin modernisti tietsikan ruudulta :) Me tyydytään tänä vuonna kuukauden maalaiseloon, ollaan juuri lähtökuopissa. Lykkyä pyttyyn Iivarin kotiutumiselle ja koko farmille!!!
VastaaPoista