Silence blossoms

Siitä viimekertaisesta, kun tapetit alkoivat kuplia ja vaivuin melkein koko seuraavaksi yöksi katatoonisen kaltaiseen tilaan; vannotin kaikkia kuuloetäisyydelle erehtyneitä muistamaan, jos tulevaisuudessa huurupäissäni visioin, että "tähän kivasti sopisi tapetti", niin  p a k k o p a i t a  m i n u l l e  h e t i  a s e n t a k a a. 

Niin kuin aurinko kerran ehti laskea maillensa lännen puoleisen ikkunan taa, valkeni seuraava aamu itäisen ikkunan takaa valaisten repsottavat vuodat uuden kaltaisin sätein saaden ne laulamaan kuorossa "Ken meidät uudelleen seinään kiinnittää, saa tumpelon maineensa häivyttää.".

Kelle tapettivuotakuoro olisi laulanut ellei minulle? Koska en rohjennut maineen jo muutenkin mentyä kenellekään soittaa ja aiheesta avautua, menin ja sekoitin liisterin, vispilällä, paremmin. Irrotin laulavat vuodat yksitellen, liisteröin päältä ja alta niin, että lopulta hiljenivät yksi toisensa jälkeen. Nyt hiljaa kukkii Cantores Minores. 

Tämän jälkeen hommat etenivät kaikessa hiljaisuudessa siten, että maalasin välimerellistä väriä itäiseen päätyseinään, jonka jälkeen Keimo kasasi tekemänsä kerrossängyn vaienneelle pohjoisseinälle. Eteläisen ja läntisen seinän olin jo aiemmin malannut valkoiseksi. Lopuksi minä maalasin sängyn ja vähän sipistelin huoneessa kaikenlaista. Sunnuntaina haimme kotoa vuosia oikeaa paikkaa odottaneen roskalavakirjoituspöytälöydön.