Selli

Oh my, vierashuoneen ehostus vei mukanaan pariksi päiväksi. Niin siistiä, kun näkee jo alun alkaen, miten pölyisestä, likaisesta ja muutenkin vastenmielisestä huoneesta tulee syntymään jotain paljon kivempaa. Tällaisissa likasissa hommissa motivoi eteenpäin joka vaiheen silminnähtävä muutos ja se, että voi remontoidessa koluta mielessään kaikenlaisia tarjolla olevia vaihtoehtoja sisustukseen.

Vierashuone on aittarakennukseksi kutsumassamme vanhassa hirsitalossa, joka tiettävästi on ollut alunperin kivitalon paikalla Vehkosuon ensimmäisenä asuintalona. Rakennuksesta pitää jossain vaiheessa vaihtaa hirsiä ja se täytyy samalla oikaista.

 Oviaukko vierashuoneesta toiselle puolelle aittaa on olut välillä umpeen laudoitettu ja sitten taas avattu. Nyt huoneremontin yhteydessä löin laudat jälleen takaisin oviaukkoon. Lattian pesin reippasti vedellä ja mäntysuovalla ja sitten maalasin seinähirret kolmelta sivulta valkoisella öljymaalilla, jotta pimeään, metsän reunassa nököttävään huoneeseen tulisi hiukka valoisuutta. Huoneestä löytyi vanhat haalistuneet verhot, jotka pesin ja siirsin oviverhoiksi. Ikkunaa sekä ovea kehystävät laudat maalasin turkoosin vihreäksi. Tuttavalta saatu pesukomultti kelpasi pesun ja pöytäpellityksen irroituksen jälkeen sellaisenaan huoneeseen. 

Enää pitäisi metsästää muutama patja ja ehdottomasti haluaisin villahuopia peitoiksi. 

Sitten vain vieraille näkkileipää ja vettä, pallo jalkaan, lapio käteen ja ojan kaivuuseen!

 

Olemme muuttaneet nyt Vehkosuolle, enkä voi vaan uskoa, ettei tänään tarvitse enää pakata tavaroita. Illalla tehdään leivinuunissa pitsaa ja saunotaan. 

Tuolta ulkoa kuuluu muuten aggregaatin murina ja höylän vinkuna, kun Keimo valmistelee kerrossänkyä lastenhuoneeseen. Sinne onkin jo maalit ja tapetit katsottuna.

Palataan.