Vesi ja virtaa

Monennes sadepäivä.

Se menee niin, että kun on ruohon leikannut, rikkaruohot kitkenyt, aidan aluset niittänyt, kellarin kosteuden häivyttänyt, auton pessyt (hypoteettisesti), nauranut partaansa hyttysten aurinkopaolle niin jo kertoo luonto kuka määrää. Paitsi sen, että vastapestyt tynnyrit täyttyvät puhtaalla vedellä. Vaikka kyllä on käynyt nyt näiden hanojen kanssa samalla tavalla, kuin taannoin minulle tietämättömälle kauranhakureissulla naapurin kuivurilla: Nykäsin paksua rautalankaa apuna käyttäen siilon aukon auki, enkä ihan niin nopeasti kiinni, kuin olisi pitänyt. Isäntä huuteli hekotuksensa takaa, että voi sulkea jo kun minä paniikin vallassa väännän ja kampean jumittunutta luukkua kauran valuessa paineella lytistyneen pussin ohi lattialle. Tapahtumasta toivuttuani nostin anteeksiantoa pyydellen kaurasäkin autoon ja läymäytin oven kiinni niin eikös kyljellään olevan säkin sulkinaru auennut ja huvi jatkui kauran valuessa ropinalla auton joka kolkkaan. Nolona ja hyvät naurut tarjonneena ajelin kauralaarillani kotiin, jossa kanat odottelivatkin jo jonossa nälkäisinä kaura-auton tuloa.

 

Edward A. Murphyn mukaan onnettomuudet estää parhaiten siten, että varmistaa, ettei mikään mene pieleen. 

Eli, kun asentaa aurinkopaneelin, niin tulee varmistaa, ettei sada. Vai?

Ei voi paneelimyyjäkään poutaa luvata, joten sääilmiöt jäävät ostajan vastuulle. Mutta ei siinä, aurinko on nyt paneloitu ja se pilvenkin takaa imeytyvä energia talllettuu ja mikä mukavinta, kaikki kotiinpäin. Tällä pienellä järjestelmällä me lataamme akut, joilla ylläpidämme ainakin tietokoneen, puhelimen, akkuporakoneen, sähköpaimenen ja radion akut. 

Aurinkopaneeli 90W Woima

Latausyksikkö Woima 20A

Siitä se lähtee.

Ostin muuten Helsingin reissulta tuliaisiksi Keimolle kirjan suurin odotuksin.

Virtaa ja veistoja odotellessa.