14.10.2014

I ♥ Tanska



Nyt ei seuraa Vehkosuotarinoita vaan matkaläppää. Olimme Keimon kanssa Kööpenhaminassa jonne matkustamisen tekosyynä oli 15 vuotinen liittoutumisemme ja pyöreiden vuosien lähestyminen. 

Kolme yötä ja neljä päivää kävelyä, kahvia, kävelyä, katselua, kävelyä, ihmettelyä, ruokaa, kävelyä, välikuolemia hotellilla, kävelyä, ruokaa, kävelyä ja unta. Katusoittajia, hauskoja ja rentoja ihmiskohtaamisia, tuoksuja, hajuja, yllättäviä sattumia, kolottavia jalkoja, elämyksiä, ilahtumisia ja PALJON törkeän hyvän näköisiä tanskalaisia miehiä (yhdessä tämän havainnon teimme).

Tanskalaiset ovat kivoja. Välittömiä, avoimia ja ystävällisiä. Meiltä kyseltiin ja meille kerrottiin kysymättä. Useammin kysymykseen vastattiin myönteisesti "tottakai" tai "se sopii" kuin kielteisesti. Ihmiset ottavat kontaktia ja puhuvat, antavat ihan ilmaiseksi hymyjä.

Reilun tunnin kestävä lento vie nopeasti perille, samoin juna lentoasemalta kaupunkiin (lippu noin 4€). Hotellimme (Copenhagen Star Hotel) sijaitsi parinsadan metrin päässä asemalta Vesterbron kaupunginosassa. Vesterbrossa on hotelleja kuin sillejä suolassa ja alueella on selvästi kahden luokan tallaajaa; mattimeikäläisiä ja laitapuolen kulkijaa. Vesterbrossa on vierekkäin trendikkäitä ravintoloita ja seksivälinekauppoja, tatuointimestoja ja keittiötarvikeliikkeitä, kodittomien narkkien yömaja ja poliisilaitos, opiskelijoita ja huoria. Kaikki erikoisesti limittäin ja esillä. 

Yhtä ajatuksia herättävän tunteen antoi vierailu Christianian vapaakaupungissa. Vaikka tuon vapaakaupungin alkuperäinen elämänvoima ja kulttuuri on kuollutta, alueella kukkii vieläkin kaikenkarvaista kukkaa. Penkeillä maleksii lähinnä ikäloppuja, elähtäneitä, parhaat hippivuotensa nähneitä, hampaattomia pössyttelijöitä, mutta "kioskien" jonossa näkee seisoskelemassa myös ihan tavallista kansalaista. Huumekauppa on laitonta, mutta poliisin kiinnostus lain ylläpitoon vähäistä. Alueella pyörii kantaporukan seassa turisteja; perheitä lapsineen, tätejä, setiä, vanhuksia ja meidän kaltaisia hengailijoita. Tunnelma oli kuin eläintarhan avointen ovien päivänä – toisille huvia toisille vankilaa. Sisääntuloportilla viulunsoittaja kolikkohattu edessä soittaen enemmän itselleen kuin ohikulkijoille. 

Matkalla Christianshavnin kaupunginosaan ja Christianian vapaakaupunkiin törmäsimme kirkkoon nimeltä Vor Frelsers Kirke eli Church Of Our Savior, jonka erikoisuutena on ylös kärkeen asti kulkevat portaat. Alhaalla lippuja myyvä poika nauroi partaansa myydessään lippua toisensa perään ja ohjatessaan ihmisiä ylös torniin (sadaskuudeskymmenes, sadaskuudeskymmenes kjieh kjieh). Luonnollisesti tila ylöspäin mennessä vähenee, rappuset tulevat jyrkemmiksi, ahtaammiksi ja vanhemmiksi. Osa pyrkimässä ylös, osa alas, vailla minkäänmoista järjestelmällisyyttä. Mutta kyllä me ihmiset tiukan paikan tullen alamme toisiamme ymmärtää ja löydämme etenemiseen rytmin. Kiire ei voi olla kellään. Ulkona kattotasanne viistää jalkojen alla huimasti ulospäin, loppumatkan kohti kärkeä sai edetä kierreportaita pitkin. Näki pitkälle. Legendan mukaan kierreportaat suunnitellut arkkitehti hyppäsi tornista alas tajuttuaan, että tuli suunnitelleeksi portaat, toisin kuin piti, vastapäivään kiertäväksi. Omituista kyllä, suurin osa, mekin lähti hakemaan portaita kiertäen katolla myötäpäivään. Laurids de Thurah oli oikeassa – kamala virhe.

Hengailimme perjantaina Christiansborgin linnan liepeillä ja koska olin lähtenyt tälle matkalle tietopohjan kannalta ihan soitellen sotaan, olin kovin yllättynyt yleensäkin jo linnasta, mutta eritoten siitä, että pihalla oleskelee hevosia. Siinä juuri yksi valjakko oli lähdössä kaupungille täysissä juhlavermeissä ja toinen verrytteli kentällä. Vahingossa löytyi myös kuninkaallisten tallien ovet ja ovella norkoiluni huomannut tallityöntekijä patisti minut sisälle asti. Ja voi vau miten hieno. Rakennukset eivät minussa yleensä herätä kovin suuria tunteita, mutta talli on kuitenkin rakennus jossa on hevosia. Kaksi ratsukkoa tuli hetken päästä talliin ja pääsin hieman kyselemään hevosista. Rotu on tsekkiläinen kladruber, yksi maailman vanhimpia rotuja. Tanskan kuninkaallisessa tallissa on ollut 90-luvulta tuota rotua (vanhin vielä elossa oleva hevonen oli parikymppinen). Se on helppo kouluttaa, monikäyttöinen ja halpa. (Edullisuus onkin tuon tason tallissa tärkeä ostoperuste.) Kladruber syntyy mustana ja muuttuu valkoiseksi 6-7 vuotiaana. 
Jos en olisi suomenhevosihminen, olisin kladruberihminen.

Perjantaina oli myös sattumalta onneksemme Kööpenhaminan Kulturnatten, kulttuuriohjelmaa ympäri kaupunkia. Aivan käsittämätöntä, että yksi näistä tapahtumista johti siihen, että pääsin kättelemään Frank Erichseniä (aka Tanskalainen maajussi). Aivan absurdia, lähden Tanskaan Kööpenhaminaan ja näen Tanskalaisen maajussin. Henkilön, jota olen vuosia jo ihaillut omavaraisuuteen ja yksinkertaiseen sekä luonnonmukaiseen elämäntapaan liittyvän omistautumisen ja mielenkiinnon osoittamisesta. Kyseessä oli By, Bolig och Landdistrikter Ministerietissä järjestetty keskustelutilaisuus, jossa käytiin aiheeseen liittyviä keskusteluja. Näistä yksi oli Carsten Hansenin (kaupunki-, asumis- ja maaseutuministeri) ja Frank Erichsenin sekä kolmannen osapuolen välillä käyty keskustelu omavaraisuuden kannattavuudesta. Keskustelu oli eittämättä mielenkiintoinen, mutta välillämme oli tanskalainen kielimuuri. Neljäkymmentäviisi minuuttia pinnistelyä ja saaliiksi jäi tämä: Frank sanoi, että jokaisen ei tarvitse olla yhtä fanaattisia kuin hän, pienikin läntti omaa viljeltyä maata riittä lisäämään lähiruoan määrää. Tuontiruoka on järjetöntä, mieluummin syö omia omenia, vaikka ne onkin ihan paskan makuisia, mutta ainakin ne on omia. Ministeri vaikutti nyökyttelevän vieressä. 

Mutta keskustelua edeltävinä minuutteina ehdimme käydä moikkaamassa Frankia, Keimo etunenässä esittäytymässä ja kertomassa että olemme Suomesta ja pidämme hänen stailistaan. Nappasi kuvan ja minä siihen väliin myös kättelemään ja esittäytymään. Pöljänä, kuin mikäkin nolo fani "sattumalta" paikalla. 
(Sattumasta saan kiittää Frankin vaimon Teresan instagramitiliä (@Sortillustration), jota olen hänen kivojen piirrosten vuoksi seurannut ja jossa perjantaina oli päivityskuva, jonka yhteydessä hän kertoi heidän olevan matkalla Kööpenhaminaan kulturnatteniin Frankin keskustelutapahtumaan jne.) 

Neljän päivän vaeltelu Kööpenhaminassa aiheutti monta pientä kohtaamista, joista varmasti riittää pitkäksi aikaa muistoja ja saunakeskusteluja pimeisiin iltoihin Vehkosuolla. 

P.S. Se pitää vielä sanoa, että kauppahallien (Torvehallerne) kupeessa oli elämäni paras julkisen vessan kokemus. Vessa oli ilmainen ja siellä oli henkilökuntaa opastamassa koppiin, siivoamassa ja toivottamassa hyvää päivänjatkoa. 
 Tanska


 
 

Kuvat © Keimo

28 kommenttia:

  1. hienoja kuvia! Nostattaa matkakuumetta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen riski matkakertomusten lukemisessa on. Tarttuva tauti :)

      Poista
  2. Taatusti ihana reissu teillä. Köpis on ihana kaupunki, jossa on (etenkin naisilla) ihania kenkiä, varsinkin kumisaappaita :). Saitte muutamassa päivässä paljon irti reissusta! Ja voin vain kuvitella tunnettasi, kun pääsit "lähelle" maajussia... T: J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiva kaupunki kyllä. Ja erityisesti ihmiset siellä.
      Vieläkin ihan epätodellista koko sattuma tanskiksen kanssa.

      Poista
  3. Oj vad jag blev avundsjuk Maajussi är min idol. Skulle vilja intervjua honom på alla hans självförsörjnings hemligheter. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Det var otroligt. Jag skulle vilja också lyssna på honom och hans kunskap om sjävförsörjnig. Vet du at han har skrivit två böckerna om självförsörjning?

      Poista
  4. Wau, kuulostaapa loistoreissulta! Ja ihanat kuvat, kiitokset isännälle! Itse olen monena vuonna reissannut Köpiksessä, ja osin samoja asioita kokenut kuin sinäkin, mutta onpa hauska, miten uusiakin puolia löytyy.

    Vinkkinä seuraavalle reissullenne, että ottakaapa pyörät alle niin pääsette reilusti pidemmälle... Köpiksessä on kiva seikkailla pyörillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyöräily on tullut tutuksi useammalta Amsterdamin matkalta. Toisaalta, jos on aikaa eikä erityistä päämäärää, kuten meillä nyt, kävellen ehtii huomata enemmän asioita ja pysähtyy herkemmin niitä ihmettelemään. Haluaisin toisaalta kokea Tanskan maaseutua autolla ajellen. Olen ollut aika nuori, kun siellä ajeltiin. Nyt kiinnostaisi vähän eri jutut, kuin silloin.

      Poista
  5. Mä en kestä!! Sä kättelit Frankkia! Nyt mun on päästävä kätteleen sua! :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää varmasti järjestää kättelytilaisuus. :D Voin kertoa, että kädenpuristus oli luja ja kämmen karhea, työmiehen käsi.

      Poista
  6. Ooooooh, onpas ollu makee reissu!
    Oot tohon ylös kirjoittanu vastauksen ruotsiksi, kyllähän sulla sitte on edellytytkset saada jotain tolkkua tosta mahdottomasta tanskankielestä (kokeiltu on).
    Totta se kuitenkin on, et tanskalaiset on aika erilaisia ihmisiä meikäläisiin verrattuna (sillai hyvässä mielessä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ruotsinkielen taito on sekin välttävä, tanska on varsinkin puhuttuna hepreaa. Harmittaa kun ei osaa. Voisi katsoa kaikki Tanskiksetkin melkein tuoreeltaan. Tai siis, olenhan mä katsonutkin, mutten ymmärrä paljoakaan.

      Tanskalaisissa on oma rento staili.

      Poista
  7. Mä katselin tuota viulu-ukkoa ja sen koiraystäviä, niin hieno kuva, etten pääse eroon siitä. Siinäkö ne vaan kököttivät ne koiraotukset? Onnea kättelytilanteesta! Ja heti oli mentävä katsomaan, että ai onko Tessakin instagramissa ja löysinhän minä sinut sieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin löysin sut :) Sen viulistin koirat todella hengailivat siinä ihan vieressä vapaana. Näitkö punaruutupaitaisen miehen koiran? Se oli ja symppis. Kuten aina Euroopassa saa todeta, koiranpito, varsinkin kiinnipito on paljon rennompaa ja koirat käyttäytyy hyvin lojaalisti omistajia kohtaan.

      Poista
  8. Voih, mä olen niin kateellinen tuosta The Maajussin tapaamisesta! Ja Tanska on ihana - siinä on jotain etelämaalaista rentoutta, verrattuna esimerkiksi säntillisiin ruotsalaisiin. Hieno oli myös lihakatto ja voi herranjestas noita teidän kotivideon tekijöitä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis olihan se tommonen once in a lifetime opportunity.
      Itsekin pitkään haaveillut pääseväni Tanskaan vähän paremmalla ajalla. Amsterdam on aika läpi koluttu ja siitäkin tykätty. Vieroksun vähän liian isoja kaupunkeja, ne on jotenkin vaikeampia saada haltuun, ahdistaa runsaus.

      Kiva, jos tykkäsit kotivideosta :)

      Poista
  9. Wau, mitä kuvia! Aivan upeita. Ja toi kuninkaallinen hevostalli....en kestä. Ihan mieletön :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tykkään kovasti myös kuvista. Ja talli oli kyllä hieno.

      Poista
  10. oiiiii!!!! itse maajussi!!!! mikä oli tunteiden skaala tapaamisessa? :D
    ihania koiruuksia myös, se on hauska miten rennosti joissain maissa suhtaudutaan kiinnipitoon ja miten hyvin se tuntuu toimivan - sosiaalisesti koirien kesken, ja kun koirat kipittävät omistajansa kintereillä jopa ruokakaupoissa jne, ihan parasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olin kuin pikkutyttö jonkun staran edessä. Jännitti ihan kauheasti ja olisi tehnyt mieli sanoa vaikka mitä, mutta ihan puihin menin. Samalla olin onneissani, että uskalsin edes käydä moikkaamassa ja samalla harmitti, että jätin varmaan ihan pöljän kuvan. Mutta ei kai sillä niin väliä.

      Koiria todellakin näki taas vaikka missä ja usein irti. Luottamus on molemminpuoleinen.

      Poista
  11. Onnea teille! Ja vau - tapasitte Tanskalaisen maajussin! Kiitos matkakertomuksesta, sen sanoista ja kuvista. Upealta vaikuttaa Kööpenhamina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, taas yksi vuosi sujahti. Toivottavasti sain edes osan fiiliksistä välitettyä, kuvat ainakin kertoo paljon. Itse en nyt lukenut yhtään vinkkejä ihan tarkoituksella etukäteen, jotta olisin mahdollisimman avoin. Toimi kyllä hyvin minulle tällä kertaa, koska pidän sellaisesta spontaanista menosta.

      Poista
  12. Voi vitsi, teillä on ollut ihan yltiöpäisen onnistunut matka!! :) Siis eihän noin voi käydä, että tapaa tosta noin vaan tanskalaisen maajussin. En ole ikinä ennen ajatellut, että Tanskaankin voisi tosiaan mennä turistiksi. Mutta voisin mennä sinne ihan pelkästään jo ton tallin ja hevosten takia. Maajussista on turha enää haaveilla, siinä kohtaa mulla ei vois olla hyvä tuuri :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eiko! Mene ihmeessä turistiksi Tankaan. Sinne vois kyllä mennä ihan asumaankin… Kyllä se Frankin vaimo ainakin on edustamassa omia kirjojaan eri paikoissa, joten kärkkymään vaan. :)

      Poista
  13. Tänään 21.10. alkaa YLE Femmalla tanskalaisen Maajussin uudet jaksot klo 19 - koskahan ne on filmattu? 2013?

    kysyitkö häneltä, onko edelleenkin jatkoa tulossa ohjelmalle - on tosi hyvä!

    hannah

    VastaaPoista
  14. siis tänään 22.10.

    sama kuin edellä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkkauksesta. Tanskalaisen muistin katsoa. Näyttää siltä, että uudet jaksot ovat aikalailla Tanskan jaksojen kanssa ajantasalla.
      Olisin halunnut kysyä ja sanoa vaikka mitä, mutta en sanonut sitten paljon mitään. Ihan puihin menin. Sellaista se on, tosifanin elämä.

      Poista
  15. Voi vitsit miten ilahduin tuosta kuvasta, missä on nuo koirat - taitavat nimittäin olla omien koirieni rotua eli tanskalais-ruotsalaisia pihakoiria! ♥ Mahtavaa nähdä niitä tuolla lailla ihan omassa alkuperäisessä kotimaassaan! Ja että satuittekin niistä kuvan ottamaan - KIITOS!

    VastaaPoista