18.4.2016

Yksi poro kerrallaan

Korjaan aitaa.

Toissaviikonloppu tuli ja meni ja siinä rytäkässä myös viime viikonloppu. 

Olen helpottanut perjantain pakkaamisia jakamalla jokaiselle perheenjäsenelle omat vastuualueensa ikätason mukaan; lapsille ja miehelle mahdollisimman selkeät ja muuttumattomat tehtävät (roskiksen vienti, koiranruuan pakkaaminen, omat vaatteet alusvaatteista päällysvaatteisiin, kissan ja kanojen ruokinta, bioastia, unilelu, tietokone, kamera ja niin edelleen) ja enemmän logiikan tajua vaativat tehtävät itselleni (tyyliin, omat vaatteet ja puhelin). Sitten ajetaan kaupan kautta ja yritän pinnistää muistin varassa puuttuvat ruokatarvikkeet ja muut tarvittavat lasten valikoidessa hartaasti lauantaikarkkeja. Keimo suorittaa kaupassa ollessani eri kaupasta juomaostokset, työkaluihin liittyvät täydennykset, dieseli- ja öljyjutskat. 

Matkalla havainnoidaan, että puusavottaa pukkaa, pelloilla kulotetaan, jonkun hevonen on jolkotellut tiellä, naapurit on kotona, vesi laskenut, silta ehjä, tie mutainen ja talo pystyssä. 

Sitten alkaa purku eli minä kannan kolme kassia sisälle. Alan sytytellä alakerran uuneja ja purkaa kasseja sillä välin kun muut kantavat yhteensä yhden kassin tai ei yhtään ja jäävät fiilistelemään pihalle hiljaisuutta, tuoksuja, hirviä, taivaanvuohia ja mitälie poroja. Itsekin voisin mennä, mutta se (aika) menee vain siellä sisällä.  Vilkuilen ulos kateellisena ja korkeintaan tunnen, miten ne porot menevät yksi kerrallaan nenääni.

Kai se Keimokin jotain uuneja sytytelee, vettä hakee ja saunaa lämmittelee, muttei oikeasti mitään.

Nyt voisi päätellä, että tämä muija on tainnut kyllästyä koko hommaan, mutta sarkasmivapaasti sanottuna, nautin joka hetkestä.

Kaivan kaapelia maahan.

Korjasin sunnuntaina hirven rikkomaa riukuaitaa ja vaihdoin katkenneiden tolppien tilalle uusia. Todistettavasti kuva myös siitä, että kaivoin sähkökaapelin vihdoin maahan poissa silmistä, poissa mielestä -syvyyteen. Asettelin myös seinän vierustalle penkereeksi kasatuista kivistä rappuset tulevan kesän lempikahvittelupaikalle (tarkkasilmäinen havaitsee portaikon alakuvasta). 

Rappuset reunassa.
Tilda-mummonkin lempikahvipaikka?

Perunamaan siirto ja marja–hedelmätarhan projekti käynnistyi niin, että Keimo kaivoi kahdeksan viinimarjapensasta tulevalta perunamaalta ja istutti ne entiselle perunamaalle, josta on tuleva hedelmätarha. Jos siis savimaalla mikään koskaan menestyy. Tuleva perunamaa on heinämaata, joten sen kääntäminen olisi seuraavaksi vuorossa. Nyt meni lapio katkimäsäksi.


Lempikahvipaikka, josta voi tarkkailla jatkossa perunan kukkimista.
Marjapensaiden uusi savikoti (taustalla korjattua riukuaitaa!).
Ghetto. Slummi. Hökkeli.

Meidän ulkokanatarha sortui taas katolta tulleen lumen alla ja jälleen se aiottiin korjata kerralla hyvin, kunnolla ja kestäväksi. Ja miten kävi? (No kun metsästä saa paljon halvemmalla. Ei ehkä hyvää, kunnollista ja kestävää, mutta kertakesäkäyttöistä.) 

Keimo korjasi kanalan, teki puitakin taas, lanasi tietä uudella perälevyllä, mutta sen lisäksi ajeli myös motocrossia pellolla. Muka ei jännitä ensi lauantain kisoja. 


Nuffield ja sen kaveri. (Minä olen menossa korjaamaan aitaa!)


Silloin kun toissaviikonloppuna oli lämmin sunnuntai, lapset kävivät keräämässä sammalta. Väärää sammalta, sanoin minä ja sitten korjasin (liian myöhään), että anteeksi huono ohjeistus, mutta siinä vaiheessa teini meni sisälle lukemaan Aku Ankkoja kiukkuisena. Toisen hakureissun suoritti Keimo nuorimmaisen kanssa ja toi samalla vähän tuohtakin tullessaan. Sammaleilla on tarkoitus tilkitä kasvihuoneen hirren rakosia. Vähän myöhemmin pehmitin teinin tekemään kanssani tikkupullataikinaa. Paistelimme sitten siinä verkkaisesti pullat sämpylöiksi ja söimme edellisen päivän kastikkeen kera. Pannussa kahvivedet valmiina. Semmoinen hyvä hetki. 




Kyllä nyt vähän jännittää. Jos kaikki menee putkeen, Pöpillä loppuu keskiviikkona singlekoiran ajat. Palaan asiaan!















13 kommenttia:

  1. Ihana postaus, arkista, kivaa tekemistä ja fiilistä. Juuri tätä varten tällaiset paikat ovat. Ah, milloin minäkin saisin inspiraation kaivaa sähkökaapelin maahan…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :), kiitos. Se kaapelin kaivaminen olikin aika ärsyttäväää hommaa. Kiviä, juuria, hikeä... Mutta pikkuhiljaa se sinne upposi.

      Poista
  2. Touhukasta elämää... niin parasta! Ja nuotio kuuluu asiaan! Onnea uuden kauden alusta, meillä se vielä on korkkaamatta!

    VastaaPoista
  3. Mulla on niin outo kevät. En ole tehnyt yhtään pihahommia, koska en mahani takia kykene ja tuntuu ihan kummalliselta lukea muiden blogeista, että te muut elätte ihan normaalia kevättä! Tulee sellainen pieni häilyvä polte kevättöihin, mutta toisaalta... täällä kuplassa on ihan kivaa :)

    Toivottavasti uuden koiran kanssa tärppää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kyllä kun Tuppea odotin juuri tähän aikaan vuodesta isomahaisena ja yritin tehdä voitavani. Tuntui niin pitkältä se odotus, mutta jälkikäteen sitä aina haikailee. Ihana kupla ja onnea siitä!

      Huomenna pitäisi koittaa H-hetki koiruuden osalta. Saa nähdä millainen tyyppi meidän elämän sekoittaa.

      Poista
  4. Voi miksei siitä peltocrossista ole videota, tai edes kuvia? vai aavistitteko minun taas tulevan kateelliseksi ja jätitte kuva-aineiston siksi pois.. oikein aavistettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, olihan ajosta videopätkä, mutta ajattelin, ettei ketään kiinnosta. Video löytyy kyllä. Laitan linkin toiseen kommenttiin, niin voit käydä ihailemassa :D Ja sitten ensi lauantaina katsomaan cross country kisoja (Panssari CC).

      Poista
    2. Täältä https://vimeo.com/163166343

      Poista
  5. Oon seurannut juttujasi jo pitkään ja teidän elämä on "kuin toisesta maailmasta". Ihannoin vanhoja hyviä aikoja, ja jokainen julkaisusi on kuin paluu sinne. Ja mukavaa vaihtelua niihin kiiltokuvamuotiblogeihin. Hyvin harvoin jaksan kommentoida.
    Marjapensaiden siirrosta vielä, onko antaa hyviä vinkkejä siihen? Meillä sama edessä tänä keväänä. Kuinkahan isot juuret niissä on, että kuinka isolta alueelta pitää kaivaa :)

    Ihanaa kevättä/kesää sinne! Ankku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Ankku Ankkulasta. Huomasin sinun tulleen lukijaksi silloin joskus ja olen sinunkin blogissa vieraillut. Ja se teidän ateljee, jossa kadehdittavat kaveri-iltamat... Oijoi.

      Että nyt jaksoit kommentoida ja olet jaksanut jutuissa mukana roikkua. Kiitos siitä. Meille tuo toisessa rinnakkaisessa elämänmuodossa eläminen on iso juttu. Henkireikä tähän älyttömään maailmanmenoon. Tiedän itsekin, että jo toisten kirjoituksia ja kokemuksia lukemalla on mahdollista hetkeksi hypätä toiseen maailmaan. Hyvä, jos sellaisen hetken voi toisillekin tarjota.

      Marjapensaat oli melko hyvässä maassa, josta kaivaminen onnistui suht helposti. Noin niinkun vierestä seurattuna. Mutta itsellä olisi voinut tulla hankaluuksia irrotuksen ja nostamisen kanssa. Tuleva kesä näyttää, mutta uskoakseni mitä isomman paakun saa irti juuria tuhoamatta, sen parempi. Nyt voisi sanoa, että paakku oli noin puoli metriä kantiltaan. Kostea kuoppa ja hyvää multaa on varmasti myös plussaa. Vanha pensas voi olla isokin juuristoltaan, en tiedä olisiko hyvä vaikka leikata alas ennen kaivuuta. Jaa-a.

      Poista
  6. Voi, minäkin haluaisin maalaiskotiin riukuaitaa <3 Mutta siinä varmaan pitää olla tietynlaiset riuùtkin ja mistä niitäkin saisi. Ihanan tunnelmallinen kahvihetki työn lomassa <3 Ja mikä ihana tuohikasa <3

    VastaaPoista
  7. Heippa! Tulin pitkästä aikaa sanomaan että mulla on ilmeisesti sun siskon tekemä keittokirja! :D Sun nimi alkaa löytyä jo aika monen keittokirjan kiitosteksteistä ;) Samalla huomasin, voi surku Eva...! :`/ Mutta ihanaa että uusi perheenjäsen on jo tulossa, ilmeisesti nyt jo teillä??? :) Odotan innolla kuvia!

    VastaaPoista