Hiiriä ja ihmisiä

Orpo hiirulaispentu, laatikkoon loukuttunut (pääsi vapauteen).

Mennään niinkin kauas, kuin kahden viikon taakse. Perjantaina vieraana Keimon mummo ja täti kaiken maailman tuliaisineen. Voiko emäntää helpommalla päästääkään, jos tarjoilut tulevat vieraiden puolesta kuppeja ja lautasia myöten. Ei meille aina ole näin tultava kylään, mutta kiitollisna antimista olimme tietenkin. Mummokin jaksaa vuodesta toiseen niin reippaana kuunnella ja osallistua. Saimme lasten toimesta sirkusesitystä seurata ja pelata tuliais pihajazzia. Piti Kikalta kieltää, kun säännöt olivat liian vaikeaselkoiset (noppia ei muun muassa viedä pelialueelta pois ja ne tulee suosiolla luovuttaa seuraavalle pelaajalle).

Maahanmenovuorossa oli härkäpavut, jättikurpitsa, kyssäkaali, pinaatti ja parssasalaatti. Merkitsen niitä sitä mukaan ylös muistikirjaan, jotta vuodet erottuisivat toisistaan. Muistikirjatessani, olenhan muistikirjaihmisiä, minulle selvisi, että toteutan vahingossa "uutta" ilmiötä nimeltä Bullet Journal (#bujo). Voin aivan siis omin käsin tehdä omanlaiseni kalenterin tai muun sellaisen, värittää, koristella  ja merkitä kynällä asioita, kuten tässä tapauksessa kasvimaan istutuksia. Uusi analoginen muistikirja, kuten värityskirjakin, poikkeavat vanhoista sillä tavalla, että niiden sivuista otetaan kuva instaan. Vähemmästäkin innostuu. 

Breakfast at Vehkosuo's

Sunnuntai ja kuumoittava ilma kirvoitti Keimon rakentelemaan kasvihuoneen kastelujärjestelmää. Kyseiseen itsetehtyyn järjestelmään sisältyy rei'itettyä letkua, vettä astiassa, ajastin ja pumppu (200 – 800l/h ja nostokorkeus max. 160cm). Ajastin osoittautui systeemin heikoksi lenkiksi eli risaksi, muuten homma vaikutti oikein käyttikseltä. Ihmettelimme sitä tovin yhdessä.

 

Taimet sinnittelivät kovissa helteissä kolme päivää, selvisivät onneksi. Perjantaina ostin viisi säkkiä á 40 l multaa ja istutin tomaatin, kurkun ja persiljan taimet. Multakerroksia pitää lisätä pikkuhiljaa vuosittain, säästölinja nääs. Josko multa jossain vaiheessa yltäisi laatikon reunaan asti, nyt sitä on lannoitteet mukaan lukien hädin tuskin 40cm. Hyttyset, ne verenpainetta nostavat imijät, meinasivat syödä meidät hengiltä, oli tehtävä ja liikuttava nopeasti.

Ilma oli harmaa ja yksi lapsista menneestä vatsataudista vedoton. Minun voimajuoma, johon kuuluu intiaanisokeria ja ruususuolaa, tuotti voimakkaat takapakit ja pari perääntymisaskelta muilta perheenjäseniltä lautalattialle roiskahtaneesta palautteesta. Mites nyt noin, uloskin olisi voinut mennä, iso tyttö. Äkkiä paperia tänne! Oho, unohtui ostaa. Juoskaa vessasta hakemaan sitten. Tää on sitten ainoa.

 Ensikertaa varten mietintään, josko suolan osuutta (1tl) olisi pienennettävä. 

Lauantai aukesi sateettomana, joskin pilvisenä. Edessä avoimet ovet Usvalaakson tallilla, työporukassa olemista ja valmennus Iivarilla. Parantunut (ehkä voimajuomasta) lapsi kirkkain ilmein groomina mukana.  Illalla tyttöjen ilta kaupungissa. Kiva päivä. 

Iivari Usvalaaksossa kylässä.

Sunnuntai vierähti puutarhahommissa. Leikkasin luumupuiden versoja ja revin vadelmaa vääristä paikoista (oikeista paikoista revin vääriin paikkoihin kasvanutta). Jokavuotinen piina. Mahonia pensas näyttää versovan uutta, se taitaa selvitä kadostaan. 

Edessä on enää viisi päivää kotikotia. Sitten koittaa muutto jee. Ja vähän haikeutta.