Mikä minuun meni, en missään nimessä ole ahdistunut Vehkosuosta, enkä halua oikeasti hetivalmista. Omituista tekstiä. Myönnän totuuden, yritin liikaa ja se kulminoitui viikonloppuun, jolloin sekä pikku herhiläiset, verenimijät eli lapset kärsivät että Vehkosuon ajatus kärsi ja minä harhauduin. Nämä kaksi voi yhdistää, mutta kumpaankaan ei voi liittää aikataulua. Näin.
Mutta, olen lukenut koko kesän yhtä kirjaa intohimoisesti. Kaverit ovat saattaneet vähän vinoilla tästä, sillä olen voinut hiukan liian fanaattisesti tuoda kirjan sisältöä esille useassakin tilanteessa. Aika nopeasti kuitenkin oppivat, ettei kannata edes sivuuttaa aiheita: omavaraisuus, työkalujen säilytys, kolmen tason vieraat - ihan lähtee syville vesille näiden kanssa ja loppua ei näy (nytkin tekee tiukkaa olla vähäsanainen). Esittelen kirjan tässä ja onpa ihme, jos ei ala kiinnostaa, nimittäin sen verran on houkutteleva visuaalisestikin.
Scott ja Helen Nearing: Hyvä tapa elää, WSOY, 1974 |
Olen kovin vakuuttunut nimenomaan siitä, miten kirjan aatteet ja ideologiat voi siirtää tähän päivään. Siis periaatteessa. | ||||||||||||
Siispä, vaali työkalujasi!
Mies, Keimo, löysi Vehkosuolta kirveen terän ja teroitti sen huikeaan terään. Sillä voi nyt katkoa karvoja ja halkoa hiuksia. Jonain päivänä minä vielä osaan tehdä niillä jotain (katson ainakin vierestä, kun joku tekee).
kirveskuvat: leppic.kuvat.fi |
Hyvä tapa elää... Kuulostaa niin yksinkertaisen ihanalta! Omasta itsestäänhän se on kiinni miten elämän näkee ja kokee ja minkälaiseksi sen tekee. Tässä psoriläiskien ja kipeiden nivelien seasta on virkistävää tulla "katsomaan" mitä sinulle kuuluu =). Haluan tulla kyllä myös katsomaan tuota teidän taloakin, soittelen siitä myöhemmin..
VastaaPoistaPs. Kirja on varmasti lukemisen arvoinen, löytyisköhän kirjastosta? T: J
En tiedä löytyykö kirjastosta, varmaan mennyt jo poistoihin. :) Tuo kirja on kyllä samalla koominen ja kiinnostava. Äärimmäisyyksiin vietyä aatetta on milenkiintoista lukea, ehkä se tuo omaan elämään kuitenkin jotain muutosta. Lopulta tuon kokeellisenakin pidetyn elämäntavan kompastuskiveksi muodostui kollektiivisuuden puute. En tiedä, onko sun ammattikunnassa tuttuja nämä kirjat (voisin kuvitella kolahtavan):http://www.kaarinadavis.com/p/irti-oravanpyorasta.html ja saman kirjoittama: http://www.kaarinadavis.com/p/rankka-kutsumus.html
PoistaJa tervetuloa J kylään. Voitais vaikkapa saunoa joku ilta Vehkosuolla (nyt kun on sinulla lyhyempi matkakin :))
Olen tuon Rankka kutsumus - kirjan omistaja ja ihailen suuresti kirjoittajaa. Uskalsi hypätä tästä oravan pyörästä pois. Kirjan teksti on kuin omasta elämästä työn osalta, nykyään ONNEKSI vähemmän, kiitos nykyinen työnkuva...
PoistaKiitos, tulen mielelläni saunomaan :) (olen katsonut jo google MAPsista reitin ja aikaa menee 24 min =))
Heipparallaa...tuo työkalujen järjestyskohta sai mut kyllä kateuden valtaan :) koska mulla ei todellakaan pysy työkalut, saatikka yhtään mitkään tavarat vaatteista askarteluvälinisiin minkäänlaisessa järjestyksessä. Vaikka järjestelen ja siivoan nurkat säännöllisin väliajoin, joku käy kummasti aina sekoittamassa paikat (minä ihan itse siis)! Vaikka Tommi sanookin mua pyykkien Bree VanDerCampiksi ;)ne kun pitää olla väreittäin ja koottain ripustettu.
VastaaPoistaEn edes uskalla lukea tuota opusta, tulisi liian ahdistava olo ihanteellisesta elämäntavasta. Ei ole helppo hypätä pois oravanpyörästä, joka on jatkunut vuodesta 1936...
:)ttaa, kun tunnen sinua kuitenkin sen verran. Pyykit ja askarteluvälineet, heh. Olen huomannut muidenkin luovien ihmisten harrastavan epäloogista käyttäytymistä ja äärimmäisyyksiä. Mulla pysyy työkalut, mut jos joku näkis meidän sähköuunin. Siis vautsi miten voi olla NIIN likainen. Ja jos joku väittää, että niillä on likainen, niin meillä on vielä likaisempi. Varmasti!
PoistaEi taatusti voi olla kauheampikuntoista uunia tosiaankaan kuin teillä, enkä ymmärrä hitusen vertaa kuinka sellainen noin yleensä on samassa joukossa niiden kaikkien harmoonisuudessaan järjestyksessä olevien kaappien ja tavaroiden kodissa. Äiti
PoistaHei! Satuin blogiisi, kun googlettelin tuota "hyvä tapa elää" kirjaa. Olen sitä tässä lueskellut noin puoleen väliin.
VastaaPoistaJään seurailemaan blogiasi :)
Erikivaa, kun tulit ja hauska kuulla, että joku muukin lukee tuota kirjaa se on nimittäin samalla jotenkin kauhean naivi ja silti niin innostava.
VastaaPoista