Oli tosi kiva, ihan jättekivaa viikonloppu ihan meidän kesken kahdestaan. Juhlisteltiin vähän niin kuin hääpäivää, kuudettatoista vuotta. Ihan rauhassa omaan ja toistemme napaan tuijotellen saunoimme, analysoimme maailman menoa pitkään ja hartaasti, joimme kuohujuomaa ja mussutimme karkkia peiton alla, katsoimme elokuvaa tietokoneelta nuokkuen sen äärellä ja kysellen juonen kulkua vuoroin. Meillä oli aikaa kuunnella ja kertoa omia ajatuksia. Sain esimerkiksi kuulla käyttäneeni suvereeni -sanaa väärin eikä ilmekään rävähtänyt kun minua oikaistiin sen olevan värähtänyt. Monta väärinkäsitystä oikaistui.
Keimo duunaili hakmoon ittetehdyn äeksen, joka toimi niinkuin itsetehty toimii. Peltopläntistä tuli oikein monikakkupäältäkaunis, sisälle kakkaa ja päälle kalkkia.
Minä otin loput kasvimaalta ylös. Se käsitti porkkanat, palsternakat, juuripersiljat, lehtikaalit, sipulit ja ruusukaalit.
Jollain tavalla lasten poissaolo tuntuu. Huomaa, että on saattanut olla vähän kireä, tahtomattaan, ja kaiken rentoudenkin taustalla melko hapero perustus. Huomaa myös, että Kepen läsnäolo muodostaa ison palan arkea ja vasta poissaollessaan herättää siitä epänormaaliuden kuplasta.
 |
| Vuosi 1999 |
Maanantaiterkuin,
Tessa
