15.3.2013

Kevät koittaa Vehkosuolle



Mitä pidemmälle talvi jatkuu sitä epätodellisemmalta Vehkosuon olemassaolo tuntuu.
On aika ottaa Vehkosuon kevätpäivitys.

Vehkosuota on kutsuttu ennen meitä Tikanderin linnaksi. Saamiemme tietojen mukaan, talon rakensivat Tikanderin muurariveljekset vuonna 1930. Linnan maine on tietenkin peräisin talon jylhästä ulkonäöstä. Kolmekerroksinen talo on muurattu betonitiilistä, jotka on kasattu jykevän kivijalan päälle. Toinen veljistä asui perheineen alakerrassa, toinen yläkerrassa. Molemmilla omat keittiöt liesineen ja prameat kakluunit kamareissa. 
Talon kellarikerroksen pesutiloista ja saunasta on jäljellä enää muisto.
Edelliset omistajat hankkivat pihalle pienen kevythirsisaunan.
 Kuulemamme mukaan aitaksi ristitty, pihamaalla nököttävä hirsirakennusvanhus on vieritetty talon tieltä sivuun. Jäljellä on käytännössä enää katto ja kehikko. Muutama ikkuna ja ovi on ikävästi vaihtunut uudempiin.
 Navetassa on paikat kahdelle lehmälle, lampaita tai vuohiakin on selvästi ollut. Huhupuheiden mukaan maiden rajalla, "lähteen luona", on vietetty railakkaita ryyppyjuhlia. Jostain syystä kuitenkin meidän navetassa lattiaa on levytetty tanssilattiaksi, seinän vierustaa kiertää pitkät penkit ja seinille on ripustettu Karjala-kylttejä...
Mailla on myös melko uusi lato ja romahtamaisillaan oleva työkaluvaja. 
Maata on melkein kuusi hehtaaria, josta noin puolet metsää, puolet avo-ojitettua peltoa.
Taloon ei tule sähköä ja vettä, viemäri on, mutta emme vielä tiedä mihin se johtaa. 
Ostimme paikan syksyllä 2012. Me olemme Vehkosuon toiset suvun ulkopuoliset omistajat. 




Mistä V-suon hankinnassa ja olemassaolossa olikaan kyse?

Vehkosuo merkitsee hiljaisuutta ja rauhaa. 
Vanha omakotitalomme on rakas ja itselle muokattu. Kodin vieressä kulkevaa valtatietä ei toivomuksistamme huolimatta olla siirretty, joten rauhaa ja hiljaisuutta haetaan Vehkosuolta. Kotitalosta pidetään kiinni, koska koulu, kaupat ja harrastukset ovat arkena lähempänä.  

Vehkosuo on lähellä.
Kakkoskotia etsittiin läheltä, jotta kotilogistiikka toimisi mahdollisimman mutkattomasti. Vehkosuo on oman kunnan alueella, emme ole kesäpaikassakaan ulkopaikkakuntalaisia. Vehkosuolle voi ajaa kolmea eri reittiä, jotka kaikki ovat noin 20 km. Emme piiloudu sukulaisilta tai ystäviltä, he saavuttavat meidät yhtä helposti kuin aiemmin ja ovat aina tervetulleita.

Vehkosuo on vanha.
Kaikki talon ja pihan elementit ovat alkuperäisessä mallissaan; lautalattiat, uunit, ovet, ikkunat, maalit, pihan pionit ja perennakasvit. Emme halua modernisoida, vaan kunnostaa ja ylläpitää. Viihtyisää ja kodikasta saa silti olla.

Vehkosuo on askeettinen.
Ei sähköä, ei vettä, ei siistiä sisävessaa. Paikan päällä on pakko hidastaa tahtia ja tehdä olennaisimmat, sillä tekeminen vie enemmän aikaa - pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä ei ole koskaan liikaa.  Ennen kuin oman kaivon kunnostusmahdollisuudet on selvitetty, käyttövedelle on keksittävä keruujärjestelmiä. Juomaveden voi noutaa 400 metrin päästä lähteestä. Sähkölle on mietittävä vaihtoehtoja; puu-uunit, kellari, kynttilät, öljylamput, aggregaatti, aurinkopaneelit... Ulkovessan toivotaan toimivan nyt, kun vaihdoimme sen biovessaan. Jännittää, pärjäämmekö Kepen erityisvaatimusten (liikkuminen) ja hoidon (vaipan vaihto, ruokailu ja hygienia) kanssa.

Omavaraisuus.
Metsästä polttopuut ja raaempi rakennustarvike. Pelloillle kokeillaan heinää ja viljaa, pihapiiriin kasvimaa. Tarvitsemme traktorin. Jos kerrankin halpa ja hyvä kohtaisi.
Kirjoitin aiemmin omavaraisuudesta näin: 
Toivon olevani vuosi vuodelta omavaraisempi, mutta modernilla tavalla. Oman ruuan kasvattaminen ja sillä ympärivuotisesti pärjääminen olisi hienoa, mutta kaikessa on kyse myös jo saavutetun arvostamisesta. Kaupasta voi hakea jääkaapin täytettä, mutta on hyvä kokea, miten se ruoka sinne kauppaan kasvaa (minun kohdalla vielä kaverin pellossa ja lehmässä). Kun sähkö ja juokseva vesi puuttuu Vehkosuolla, niiden olemassaolo nousee uuteen valoon kotona. Kunnioitan kovasti myös ystäviäni ja tuttaviani, jotka tuottavat vähin äänin itse ruokaa itselleen ja vielä nauttivat koko prosessista. Heidän marjoista, vihanneksista, maidosta, mehusta ja kaikesta muusta hyvästä olen saanut nauttia tänä syksynä. Minulla on paljon opittavaa heiltä.

Vehkosuon laidun.
Oma hevonen omille maille. Lisäbonus.

Vehkosuo on sijoitus.
Kotitalon lainaa on maksettu 15 vuotta ja maksut olivat jo loppusuoralla. Vehkosuohon kiinnitettiin oma koti ja tulevaisuus.




16 kommenttia:

  1. Vehkosuo on kyllä niin upean näköinen paikka näissä kuvissa. Toivotaan, että kevät sieltä pian tulee niin muuttuu Vehkosuokin teillä todellisemmaksi :) Eivätkös ne lämmintä kevättä luvanneet? Innolla seuraan vehkosuotaivaltanne. (Ja no okei, haaveilen jostain vastaavasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Mä esittelen Vehkosuota niin ylpeänä, kun en tunne omistavani sitä oikeasti vielä. Ei ole tullut sellaista "no tää nyt on tämmönen varjossa kasvanut" vähättelyä. Perusluonnehan on kuitenkin se, ettei kehtais leveillä.

      Haluan ehdottomasti kannustaa tarttumaan tilaisuuteen, jos jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Haaveilukin on kivaa. Aina pikkuteitä ajellessa, katselen vieläkin autiotaloja ja mietin, miltä tuntuisi omistaa sellainen.

      Poista
  2. Uskoisin, että olette tehneet hyvän sijoituksen :) Minä katselen omasta kunnasta pientä maatilaa. Mies ei ole ajatuksesta innoissaan, mutta luulen, että innostuu jos kriteerit täyttyisivät. Pitäisi olla niin lähellä, että lapset voisivat olla samassa kyläkoulussa, jossa esikoinen on nyt aloittanut. Niin hyvä koulu se on. Ja kylämme on lähellä kunnan keskustaa. Mutta voihan se olla, että vielä tärppää. Viime keväänä meillä oli valtava metsäkuume ja kriteerit olivat korkealla. Mutta kappas vain, laitoimme lehteen ostoilmoituksen. Saimme 3 puhelua ja ostimme lopulta 15 ha 8km päästä kotoa. Sinnehän tietysti voisi rakentaa uuden kodin, mutta en näe meitä uudisraivaajina. Me olemme kyllä tosi kiintyneitä omaan taloomme, tuntuu, että se valitsi meidät eikä toisinpäin. Ehkä kehitämme elämäämme tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutuilta nuo haaveet ja kriteerit. Meillähän ei missään nimessä ollut tarkoitus ostaa mitään maata, saati metsää, mutta kun tuollainen ilmaantui, oli heti selvää, että ei olisi ollut mitään järkeä ostaa ilman maata tai metsää.

      Teillähän on hieno määrä metsää!

      Poista
  3. Asia ei liity tähän aiheeseen, mutta mielenkiinnosta kysyn, että miten usein ehdit polleasi liikuttelemaan. Elät vähän samanlaisessa elämäntilanteessa kuin minä, joten kiinnostaa :) Itsellä aina jatkuva stressi, ettei ehdi liikuttamaan tarpeeksi usein. Mulla sentään heppa omassa pihassa.. T. Kukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa hei Kukka. Mä olen saanut järjestettyä asiat niin, että mies hoitaa lapsia, kun olen poissa. Tallilla käyntiin menee kahdesta kolmeen tuntia. Minä hoidan muuten kotona edelleen lapsia ja olen siis Kepen omaishoitaja. Olen vaan pikkuhiljaa saanut lisättyä harrastusaikaa, että pää kestää ja lapset oppii olemaan ilman minuakin ja näkee että äiditkin tekee jotain muuta, kun hoitaa lapsia ja kotia.

      Eli siis ratsastamassa käyn 3-5 kertaa viikossa yleensä lähden ruuan jälkeen tai tulen iltapalaksi kotiin. Hoidan ruuat kaappiin ja useimmiten myös valmiiksi hellalle. Yritän pitää rutiineita yllä. Viikonloppuna yritän tiedustella mieheltä, että "onko sulla jotain, että missä välissä ehtsisi..." Putsaan lisäksi kaksi kertaa viikossa aamupäivisin karsinat tallivuokran alenetamiseksi. Kepe ja Kasse on silloin koulussa ja Tuppe mukana.

      Koska meillä tuo Kepen hoitaminen tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen, on tosi tärkeä, että voin käydä säännöllisesti kodin ulkopuolella ja siihen on olemassa melkein aina ymmärtäväinen mies. Omassa tallissa tietenkin tuhraantuu hoitamiseenkin aikaa jo itsessään. Vaikka olen mukana tekemässä aamu tai iltatallia muutama kerta viikossa, voin silti jättää välistä, jos kotona tarvitaan.

      Poista
  4. Heipä hei ja onpa ihana, mielenkiintoinen blogi sulla! Nyt en jaksa lukea enempää, aikainen nousu, mutta alan oitis lukijaksesi tämän vilkaisun perusteella. Tervetuloa kylään, t: tuore bloggari itsekin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin kiva kuulla ja tervetuloa vaan, olen otettu. Kotiuduin sinunkin blogiin heti :)

      Poista
  5. Hyvältä ja tärkeältä kyllä kuulostaa, että pääset hyvin harrastamaan. Mulla on vähän sama juttu, minulla on työ kotona, joten mukava on tuulettua väillä muualla. No, harrastaminenkin on pihapiirissä, mutta on se kuitenkin hetkellinen irtiotto perheestä. Kerran viikossa käyn ihan tunneilla ratsastamassa.

    Suurinpiirtein saman verran itsekin liikutan hevostani, välillä enemmän välillä vähemmän. Hassua kun siitä pitää aina stressata :-/ Mullakin on onneksi mies joustava ja ymmärtää. Minulla itseasiassa nuorin lähtee ensi vuonna esikouluun ja en osaa kuivitellakaan, että aamupäivät on tavallaan omaa aikaa... Mukavaa kevättä sinulle ja perheellesi! T. Kukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä. Se huono omatunto on joka suuntaan. Olen kyllä opetellut siitä pois varsinkin siloin, kun tunnen tehneeni kotona tarpeeksi. Mikään ei ole niin ilmapiiriä myrkyttävää, kuin marttyyrimeininki.

      Ja tuossa heppailussa on tosi tärkeää, että on samanhenkistä porukkaa ympärillä (perhe odottaa kotona ja kuitenkin into kehittyä ja kehittää hevosta).

      Poista
  6. Vaikka itse en ole kotiäiti, olen kolmen koiran omistaja ja kaikki päivät kotona. Se oma aika on mullekin tosi tärkeää, ei muuten jaksa. Viime viikonloppu oli aivan mahtava kun isä otti yhden koiran hoitoon ja äiti hoiti kahta muuta ja pääsin itse miehen luokse viikonloppua viettämään ilman koiria. Itse ratsastin myös syksyllä muutaman kuukauden ja se oli kyllä niin mahtavaa nollausaikaa. Parhaimmillaan jopa lyhyt kirjakauppareissu voi virkistää, kun ei nyhjötä kotona sitä aikaa. Nautin kyllä koiristani ja kotona olemisesta, mutta on se mukavaa välillä olla "itsekkäästi" poissa kotoa.

    Se mitä tulin oikeasti kommentoimaan oli se, että mainitsit tuolla aurinkopaneelit. Suomessa aurinkopaneelit ovat ilmeisesti aika hurjissa hinnoissa, mutta olen kuullut että esimerkiksi Saksasta saa tilattua laadukkaita aurinkopaneeleita pilkkahinnalla. Sitten kun saan oman torpan joskus, ajattelin että jos on tarpeeksi aurinkoinen tontti, etsin juurikin ulkomailta jotkut halvat aurinkopaneelit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin joskus aikaa ennen lapsia meillä oli kaksi landseeria ja lagotto. Oltiin Keimon kanssa parikymppisiä ja muistan, että koirissa oli kyllä kiinni ja niistä lomailu välillä tosi tervetullutta. Siihen liittyy yleensä omista nurkista poistuminen, mikä on tosiaan tärkeää, kun on kotihommissa.

      Kiitos autinkopaneelivinkistä. Suomessa se on vielä niin lapsenkengissä, eikä valtaväestö vielä usko niiden voimaan, ettei sellaista tutuilta saatua vinkkiä ja vertailua löydy. Kauppaan kun menee, on kuin menisi ostamaan avaruusalukseen osia - eli ei mitään hajua mistään. Pitänee vain kysellä ja haastatella ihmisiä kokemuksista. Pitäisi tehdä yksi postaus paneeleista, kun vähän opiskelen aiheesta lisää. Nyt meillä on kuitenkin hankintalistalla ensin traktori :) (Siihenkin menee liikaa rahaa)

      Poista
  7. Ah, kun mun silmä lepää tuossa aitakuvassa! Niin kaunista ja täydellisen rauhallista.
    Maalaismaisema on haaveissa täälläkin ja paljon maata ympärille (ja navetta). :)

    Innolla odotan Vehkosuon kevättä ja kesää. Jännää nähdä (vaikkakin vain blogin välityksellä) kuinka piha alkaa kukoistamaan, mitä missäkin alkaa kasvamaan ja mitä saatte aikaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon, että tykkäät aidasta. Mekin tykätään ja olen iloinen, vaikkei ikinä saatais yhtään metriä lisää tehtyä, että tuli tuo tehtyä, koska se on ensimmäinen näky, kun pihaa lähestyy.

      Mulla on hiukan kauhunsekaisia tunteita tulevasta kesästä kasvatuksen suhteen, sillä olenhan pohjimmiltani laiska puutarhuri ja vedän mutkia turha suoraksi. Luulen, että opin vain kantapään kautta tätä hommaa eli huomaan, ettein voi luistaa mistään vaiheesta. Tämän vuoksi olen päättänyt olla ahnehtimatta lajien suhteen, jotta edes joku menisi hyvin alusta loppuun.

      Poista
  8. Moikka taas!

    Isäntä katsoo jäkistä ja minä oon nyt kahlannut blogisi tähän asti läpi, vihdoin löytyi talon tarinaa, meinasin jo malttamattomana kysyä aiemmassa tekstissä.

    Yhteisiä kiinnostuksen kohteita: työhevostelu (meillä malttamaton 18-vuotias suokki, ollaan toistaiseksi ajettu takaa onnistuneesti, reen kanssa meinas lähtee käsistä...), tanskalainen maajussi, omavaraisuus haaveet ja värikäs kierrätyssisustaminen! Niin ja kissat ja koirat ja kanoista ollaan myös haaveiltu! Ainakin nuo, kiva löytö tää sun blogi siis :)

    VastaaPoista
  9. Mahtavaa kuulla, että olet samanhenkinen monessa suhteessa. Kivaa!
    Me oltiin V-suolla neljä yötä, eikä puhelimen saati netin käyttö ollut mahdollista, siksi vastaus kesti. Oli mahtavaa metsittyä ja painaa hommia aamusta yöhön. onneksi kohta lasten koulut loppuu, niin päästään vieläkin pidemmäksi aikaa.

    Kanoja kannattaa ehdottomasti hankkia!

    VastaaPoista