 |
| Päivänsankari. |
Valehtelisin jos väittäisin, että pidän juhlien järjestämisestä. Emännöintiäni häiritsee ajatus siitä, että vieraat tulevat meille meitä varten ja olen vastuussa heidän viihtymisestään. Ajatus lamaannuttaa niin, että alan käydä kierroksilla. Ennen juhlia operoin määrätietoisesti, joskin jatkuvalla ylilyöntipulssilla, mutta kun vieraat saapuvat, lanka alkaa katkeilla. Täytän kupin kahvilla ja hukkaan sen heti, otan uuden ja hukkaan senkin ja niin edelleen enkä silti tunne juoneeni yhtään kokonaista kuppia kahvia vaikka aivojen kofeiinipadot ovat auenneet ja sydän lyö kahtasataatuhatta. Päässä kohisee, lihakset nykivät, ajatus katkeaa, ote herpaantuu ja alan yli tai aliseurustella. Napsin hermostuneena tarjoilupöydästä syötävää laskuissa seoten ja luulen illalla voivani pahoin silkkaa syömättömyyttä.
Miksi vieraat lähtevät, vastahan he tulivat? Ihmettelen ääneen ja epäröivänä he selittelevät, että ollaan me neljä tuntia jo oltu. Ai… no miksette jää yösi? Ettekö viihtyneet? Valehtelette.
Aika kuluu juhlassa nopeasti. Neljä tuntia päivystyksen jonossa ei ole juhlaa.
Jos voisin, ottaisin lapsilleni ja itselleni ajan, joka matelee.
Kuusi vuotta on silmänräpäys.
 |
| Hiusväri, sauna, leivinuuni, sämpylät, kakku = eräänlainen sankari |
 |
| Chicksit. |
Silti.
Juhlien valmistelu paniikkeineen, hermoiluineen, onnistumisineen kaikkineen... Ja paras hetki on silloin, kun kuusi vaille kolme ryntää vaihtamaan jauhoisia ja kermavaahdosta tuhriintuneita vaatteita juhlavaatteisiin.
Kakkupohjan vispaus käsin ja paisto leivinuunissa oli minun kaltaiselle taivaanrannan maalarille teko, joka sinetöi kakuntekijän traagisen sankarin maineeni.
Kakusta sanottua:
– Ons tää ruisleipää?
– Jännä, tällainen rapsakka pohja…
– Hyvää toi toi toi…täyte.
– Saisinko uuden lusikan, kun tää edellinen katkes.
Voi sinua! Tämä liikuttaa minua. Minähän en järjestä juhlia koskaan. Kenellekään. Koska just siksi, mitä kerroit. Tuotahan se on. Paitsi että mulle ei koskaan tule mitään parasta hetkeä.
VastaaPoista..:DD mutta kaikki varmasti urhoollisena kakunsa söivät...eli ei ihan kamalan huonoa voinut olla..:DD Onnea sankarille♥
VastaaPoistaKuulostaa ihan meidän juhlilta... :D
VastaaPoistaTutun kuuloista, mä aion aina kans ottaa ihan rennosti mutta saan joka kerta kiireen aikaan ja huomaan hössöttäväni ihan liikaa kaiken kanssa, niin etten lopulta kans muista mitään. Mutta harjoitus auttaa, oon alkanut pyytää vieraita kahvi- ja syömiskin kekkereille vähän useammin ja tuntuu, että emäntäkin on toisinaan jo rennohko. Huomiseksi pykäsin lasten yhteisinimpparit mutta sitä edeltäville tunneille bookkasin vähän käytännön pakosta sekä yhdelle lapselle parturin että yhdelle eläimelle eläinlääkärikäynnin - kakku tehdään rennosti "sitten jossain välissä"...taidan siis itsekin aavistella tulevani huijatuksi taas tässä suunnitelmassa...
VastaaPoistaIhanan aitoa! Mää tykkään ihan järjestää juhlia, kun saa rauhassa tehdä ja laittaa, mutta sitten itse juhlat ei oo mun juttu. Meillä tehdään niin, että minä valmistelen ja laitan ja mies sitten toimii juhlissa tarjoilijana..tosin pitää välillä töniä kyynärpäällä ja supattaa että kaada sitä kahvia nyt. Muutaman kerran on tehty buffetti ja se on ihan kätevä, huikkaa vaan vieraiden tullessa että itsepalvelu :D
VastaaPoistaHyvää se kakku oli!
VastaaPoistaKiitos nauruista, hyvin kirjoitettu teksti :)
VastaaPoistaPS. mun viimeks vieraille tekemät tortut on joko kärventynyt tai niistä on löytynyt hius. ARGH
Tätä on aina ilo lukea. Taas niin ihanat kuvat. Ja kakkukommentit!
VastaaPoistaAika paljon samaa henkeä liikkeellä juhlien järjestäjissä. Onneksi. Emännöinti on sekin sellainen myytti. Juhlien järjestäminen, kahvikuppien laskeminen ja oikeankokoisen kakun teko on kunnon emännän merkki. Minä taidan olla kyllä parhaimmillani seurustelevana vieraana, ehkä myös hiukan seurustelevana emäntänäkin. Leipomisessa olen liian luova. Siinä pitäisi osata noudattaa ohjeita. Sen vuoksi onnistun vain tuurilla.
VastaaPoistaTää oli virkistävää niiden täydellisten naisten lastenjuhlakertomusten jälkeen :D Tai täydellistähän niissäkään tuskin oikeasti on muut kuin ne kattauskuvat ja muut tunnelmakuvat, jossa ei näy verta, hikeä eikä kyyneleitä. Parit viirit ja pompomit, sekä raidalliset paperipillit pienissä lasipulloissa, niin olisi tämäkin ollut lähes yhtä trendikäs juhlakuvaus :D Voi vitsit toi viimeinen kuva myös, oi :)
VastaaPoista