Olen oppinut ja pohtinut muutaman päivän sisällä, että:
Ihmisen kuluttama rasva (energia) poistuu yli 80 prosenttisesti hengityksen mukana hiilidioksidina.
Toisin sanoen, oikeanlainen hengittäminen harjoitteiden aikana tehostaa rasvan polttoa(ko?). Olen entistä vakuuttuneempi joogan myönteisistä vaikutuksista.
En ymmärrä avaruudesta mitään. Hermostuttaa singulariteetti ja musta aukko ja samalla ihan kauheasti kiehtoo. Olen liian tyhmä. Katoaako informaatio aukkoon vai päteekö kvanttiteoria. Nyt vallalla on teoria, jonka mukaan informaatio säilyisi kuitenkin, mutta vielä ei tiedetä, kuinka se ongitaan takaisin. Haluan tietää, tutkikaa nopeammin!
Hiustenvärjäyksessä on ehdottomasti siirryttävä kasviväreihin. Takaisin, sillä aikoinani henna-värjäsin kyllä. Sittemmin olen vaan ajelehtinut. Testiin aion ottaa Cultivator's värin. Hienoinen ongelma on se, että en haluaisi lisää punaista, sillä omani puskee sitä jo entuudestaan.
Valtameren pohjassa on toinen avaruus. Meri ja varsinkin sen pohja on todella syvä. Siellä on hautoja, vuoria, erämaita ja ekosysteemejä. Siellä elää taivaan vanhoja kasveja ja todellisia weird-tyyppejä, kuten barreleye-kala (tynnyrisilmä). Se näkee oman kallonsa läpi. Maan päällinen on meren alaiseen verrattuna ihan noviisi.
Puhelimen taskulamppuvalikkoa pitkään painamalla saa säätää taskulampun kirkkautta.
Mietin myös sitä, että juuri minä voisin vastata tietovisan kysymykseen: Mikä sana tarkoittaa aseen "potkaisua", rekyylin sijaan rektaali.
Ja nyt seuraa vahva suositus tubettajatulokkaasta. Hän on Terttu (Rajala), joka tubettaa puutarhasta ja luonnosta. Jihuu! Olen ollut vailla Terttua, joka neuvoo minulle käytännön asioita maanläheisesti, jotta minun ei tarvitse itse kokea kaikkea kantapään kautta taikka että saan ehkäpä vahvistusta joillekin olettamuksilleni. Terttu sai tilaajia ensimmäisen vuorokauden aikana jo 90. Nautin joka hetkestä. Mene tästä suoraan sinne. (104 tilaajaa, go Terttu go!)
Sain varpaan luudutusleikkaukseen viime viikon keskiviikolle peruutusajan. Aikaa soitosta päätökseen oli tunti ja leikkaukseen vuorokausi. Uutinen vaati työpariopelta ja rehtoriltakin nopeaa sopeutumista. Lyhyen varoitusajan hyödyiksi luen kuitenkin sen, ettei asioiden yltiöpäiseen järjestelyyn ja mietiskelyyn jäänyt aikaa. Vietin edellisen illan tekemällä asioita, joita en useaan viikkoon tulisi tekemään; ratsastin ja imuroin. Ja söin. Oli muuten koomista seurailla heräämössä ihmisten tolkkuihin tulon ensireaktioita. Melkein kaikki oli kiinnostuneita ruuasta, ei esimerkiksi siitä, mitkä jäsenet on tallessa. Vitaaliuden kannalta tietysti järkeenkäypää.
Sairaslomaa on kokonaiset kahdeksan viikkoa. Sain käyttööni kantakengän eli olen sellainen skolioosista kärsivän näköinen toispuoli-geisha. Kahteen viikkoon en saa liikkua kuin välttämättömimmät. Kengällä se onnistuu melko vaivattomasti. Jalassa on kirurginen sidos, ei kipsiä. Sidosta ei saa poistaa eli tuloksen näen vasta kahden viikon päästä, kun tikit poistetaan. Jännittää, mihin asentoon varvas on luudutettu vai tipahtaako se kenties dramaattisesti hoitopöydälle.
Varpaan tyvinivelen luudutusleikkauksessa poraillaan ja höyläillään tyvinivelen luut puolin toisin toisiinsa sopiviksi ja yhdistetään ne ruuvein. Eli operoitava osallistuu kuuntelemalla veistotunnille. Luutumista ei saa häiritä liikkeellä, siksi tepastellaan kuusi viikkoa kantakengällä ja vielä kaksi viikkoa varovasti totutellaan kävelyyn tavallisella kengällä. Lopuksi käydään röntgenissä ja kuullaan luutumisen tulos. Tähän luudutusleikkaukseen päädyin siksi, että tyvinivel oli jo nivelrikon syystä rustottunut, jäykistynyt ja jatkuvasti kipeä. Onnistuneen tuloksen kanssa voin liikkua lähes samaan malliin kuin ennenkin. Varvas ei enää taivu, eli työntövoima on poissa, mutta siihen olenkin jo tottunut. Kivuttomuudesta haaveilen ja kävelylenkeistä ja joistakin kaappiin jemmatuista tasapohjaisista kengistä.
Ettei unohdu, kumpi –>
Kotona on sujunut kivasti. Keimo ja lapset ovat korvanneet minut muutamissa kotihommissa. Voin neljä päivää huonosti leikkauksen jälkeen, eikä sohvalla huvittanut edes lukea. Varvas toipui pahimmasta kivusta jo kolmantena päivänä, joten sain vähennettyä kipulääkkeet minimiin. Kolme päivää olo on ollut nyt parempi.
Aktivoitumisen myötä tein kevään maltillisen siementilauksen ja istutussuunnitelman. Se pitää sisällään vanhat tutut ja muutama uusi kokeilu. Ne ovat parsakaali, pillisipuli ja punaparsaherne (-apina). Kaalin kasvatuksessa saan aina hermoromahduksen, kun kirpat vie peittämisestä huolimatta satoa, mutta parsakaalia olisi nyt saatava. Tomaatin esikasvatuksen kanssa en vielä hötkyile, koska meillä on sisällä liian kylmä, eikä auringon valokaan riitä vielä lämmittämään ikkunan läpi. Lisäksi pääsen siirtämään taimet niin myöhään kasvihuoneeseen, että en halua taimien kasvavattavan viileässä pitkää vartta ennen siirtoa. Tänä vuonna haluan panostaa enemmän myös vihreään salaattiin ja aion tehdä jatkuvaa kylvöä läpi kesän kasvilavalla. Etsiskelin jotain papulajiketta, josta syötäväksi ja kuivattavaksi korjataan itse pavut. En keksinyt vielä mikä olisi sopiva. Ideoita?
Olen ehtinyt miettiä myös, mitä kaikkea hyödyllistä pitäisi hankkia tai tehdä tulevina kesinä. Tässä tärkeimmät:
1. Kahden litran kahvipannu. Turvallisempi ja suurempi vaihtoehto, kuin vanha kulunut emaloitu.
2. Berkey vedensuodatin. Vaikka lähtökohtaisesti oletamme lähdeveden olevan puhdasta, emme voi mennä siitä takuuseen. Lisäksi olemme säilyttäneet juomaveden muovikanisterissa, eikä sekään ole paras ratkaisu. Berkey-suodatinjärjestelmä suodattaa hyvin pitkälti kaikki epäpuhtaudet, mutta maksaa kolmisen sataa euroa. Auts.
3. Kaasuliettä olemme aika ajoin harkinneet. Meillä on jatkuvasti tarve kiehautetulle vedelle ja se pitäisi saada mahdollisimman nopeasti. Keittiön hellan sytyttäminen niinä kertoina, kun ei tee muuta ruokaa tai lämmitä taloa, tuntuu haaskaukselta. Viime kesänä ratkoin ongelman kyhäämällä vanhasta uunin sydämestä rakettiuunin. Sekin menetteli, mutta vaati sijaintinsa puolesta jonkin verran efforttia. Pienen lieden kaasupullo kestää runsaan tunnin ja vesi kiehahtaa muutamassa minuutissa. Kaasupullon hinta on vain vajaa kaksi euroa. Täytyy punnita. (Kuvan liesimalli on vain yksi esimerkki.)
4. Varavirtalähde (hinta mallista riippuen noin 30-50€). Näitä olen tutkiskellut pitkään. Näyttäisi siltä, että aurinkokenno on lähes kaikissa malleissa toissijainen, epävarma ja hidas latausvaihtoehto. Kuitenkin elättelen toiveita, että jättäisin laitteen päiväksi aurinkoa ottamaan ja saisin puhelimen yöksi sängyn viereen lataukseen. Jos suora aurinkolataus ei pelitä, voin kuitenkin ladata laturin päivisin isompien aurinkopanelien virralla tai autossa. Päivällä puhelimen lataaminen autossa tai "seinässä" on jotenkin rasittavaa, kun tapaan unohtaa sen sitten sinne koko päiväksi, eikä kukaan saa minua kiinni. Ratkeaisi sekin ongelma sitten.
5. Ladattava lamppu ja varavirtalähde. Tätä ajattelin pääasiassa lapsille hämärään aittaan. Voisi ladata aurinkopaneelin virralla päivällä. Irtoparistoilla toimivista lampuista haluaisin eroon.
6. Haaveilen edelleen pitsauunista ulos. Haluaisin tehdä sen saviuunityyliin.
7. Hella/kamina. Kuvakaappaus erään jurtan uunista. Erilaiset itsetehdyt uunit kiehtoo.
8. Videot. Katsoin pitkästä aikaa Vehkosuon videot I-VI ja olen niin onnellinen, että kuvien lisäksi on liikkuvaa kuvaa tallessa. Tunnelmiin pääsee takaisin ja näkee, miten lapset on kasvaneet, vanha koira mennyt ja uudet tulleet, kasvihuone rakennettu, itse vanhentunut... Kannustan siis Keimoa kuvaamaan lisää ja ehkä itse perehdyn enemmän editointiin, jotta saamme uusia videoita muistoksi. Tähän alle laitan viimeisimmän videon. Tulevia edesottamukset voi jäädä seuraamaan tilaamalla Vehkosuon kanavan täältä.
Mukavaa viikon loppua (paistaa se päivä sisällekin)!
Fiilistelyretkellä kävimme eilen, sunnuntaina Vehkosuolla. Kokeilimme pikkuisen nelivetomme kykyjä puskea auraamatonta tietä. Paljon vauhtia ja pusku, traktori pulling -tyyliin. Pääsimme tietä pitkin noin sata metriä. Siitä oli tosi paljon hyötyä, kun matkaa lumessa tarvottavaksi jäi enää vain 800 metriä. Kotiinlähtötilanteessa se vasta naurattikin tämä idea, joka tarjosi yhteisen toimintahetken lapion varressa. Ja muijat tietenkin työnsi, koska äijä osaa parhaiten säädellä kaasua.
No mutta. Nyt alkaa tehdä todella mieli jo Vehkosuolle. Kiittelin itseäni, kuinka siistiin kuntoon olin jättänyt paikat. Vienyt tyhjät pullot ja tyhjentänyt ruokakomerosta jäätyvät ja hiirille kelpaavat ruuat. Sen verran tietysti aikaa on kulunut, että olin jo ehtinyt unohtaa, miten askeettinen ympäristö Vehkosuo on. Ei siis tavaraa yhtään lisää. Pitää ainakin aina pystyä luopumaan kierrättämällä ennen kuin hankkii uutta. Tämmöinen periaate, se käytäntö sitten... Kierrättämisestä tuli mieleen, että hiihtolomalla innostuimme Kassen kanssa käymään läpi kaikki sadat cd-levyt, joita meille Keimon kanssa on musaa rakastavana kertynyt. Laitoin edelleen talteen 20-30 tärkeintä levyä, mutta ne kaikki muut levyt, mitä tehdä? Ongelmajätettä. Levyjä ei varmasti kukaan enää osta. Mutta se on kyllä nykyaikana yksi hyvä uudistus, että musiikin kuuntelu ei tuota jätettä.
Vehkosuolle takaisin. Söimme nuotiomakkaraa ja muffinsit, joimme kahvia. Pyörimme ympäriinsä katselemassa paikkoja ja fiilistelemässä. Ilma oli kirjaimellisesti loistava, kevään pystyi haistamaan ja valoa riitti. Koirat tutkivat ja mylläsivät ympäriinsä.
Ohessa pieni video käynnistä. Kyllä se kohta tästä.
