17.4.2018

Mitä odotat kesältä 2018 ja harmittava takaisku

Perjantaina oli niin kevät, että pakkasimme tavarat ja hurruuttelimme Vehkosuolle. Pakkaaminen tuntui tauon jälkeen hetken aikaa vaikealta. Mitä, mistä ja minne, häh? Mitä siellä jo on, onko kahvia (olispa!). Lapset ovat onneksi jo hyvin itsenäisiä pakkaajia, itse päädyn yleensä ottamaan vaan ne ylläni olevat, perillä huomaan, että alkkarit olisi kivat. Onneksi Vehkosuolla vaatekaapissa on lämmintä. Lasten vaatteet ovat taas kutistuneet talven aikana. Hiiri oli syönyt hammastahnan ja kakannut hammasharjakuppiin. Mutta viikonlopusta tulisi mahtava.

 Keittiön hella syttyi kohtalaisesti, ulkona lämmitti auringonpaiste, saunan ihana lämpö, ulkona tehty ruoka, linnunlaulua, ohi kiirehtivä hanhiparvi, kaikuvat kurjen äänet pellolla, määrätietoinen korppi, iloisesti juttelevia lapsia, hitaat aamut, auringon lasku, tähtitaivas, hiljaisuus... hetkinen hei! Hiljaisuus?

Metsäkone. Vei viikonlopun ja toi maailmanlopun. En usko avohakkuuseen metsänhoitomenetelmänä. Olen puunhalaaja, metsänrakastaja, eläinten ystävä. Täyskaadolle tuuletan vain keilaradalla. Yritän ymmärtää metsänomistajaa ja toivon Metsäteollisuudelta ja Metsähallitukselta kannustusta monimuotoisempaan puunhakkuuseen. Olen tietenkin kovin itsekäs. Metsä talomme ja tien välistä kaadetaan totaalisesti ja suuri pala jännää seikkailumetsää. Harmillisesti vedetty tiluksiemme raja jää avohakkuun reunalle. Paljaalle pihamaalle puhaltaa nyt pohjoisen tuulet. Lohdullista on se, että ympäriltämme on nyt kaadettu kaikki, mitä voi. Loput on omaa. Lentäkää linnut sinne. Te käpylinnut myös, jotka tiputtelitte kuusesta käpyjä aitan peltikatolle.

En sano muuta. Jatkan asiaan sopeutumista öisin, silloin on paras aika pyöritellä.

 Jos haluat lukea, mikä minua huolestuttaa ja mitä vaihtoehtoja metsänomistajalla on:

Merkitty metsä
WWF: Yli puolet metsänomistajista kaipaa vaihtoehtoa avohakkuille
Imastonmuutos uhkaa pohjoisten metsien terveyttä.


Mutta mitä me odotamme ensi kesältä. Katso videolta hieman väsyhköjen tyyppien haastattelu.




Mukavaa viikkoa!

P.S. Saan alkaa huomenna harjoitella kävelyä ilman kantakenkää. Jee!

9.4.2018

Joogarebel



Astunpa tässä pokkana joogakaapista ulos niin, että ovi vaan narahtaa.
Kun en ole halunnut muiden kuvittelevan minun luulevan olevan muka joku. Enkä ole edes niitä "kaikkia", jotka on sitä jo ikuisuuden harrastanut ja sen mahtavuudesta puhunut. En ole käynyt millään tunnilla, ihan väärinkin teen. Aluksi villasukat jalassa tavallisella matolla yöpuvussa. En ole alkanut näyttää ryhdikkäältä, joustavalta tai hyvinvoivalta...


...Minusta on kuitenkin alkanut tuntua siltä. Kehitys on hidasta, mutta joka kerta voittaa. Haluan ravistella perinteisiä asanoita ja antaa oman kehon havitella flown kautta tasapainoa. Unohtaa raamit. Muistaa joskus myös hengittää. 


Kaikki tietävät, että hyvää joogaopetusta saa hyviltä joogaopettajilta, joogakursseilta ja -tunneilta. Hyviä sovelluksiakin on saatavilla puhelimeen. Minä inspiroidun instagram-tileistä ja haen opetusta ilmaiseksi YouTubesta. Joogaan koska haluan ja missä haluan. Ei ole pakko lähteä kotoa, jos ei halua.  Olen joogarebel. 


Instagram: 



Hyviä, sallivia ohjeita. Tavoitteellisia ja kannustavia videopätkiä. Ja hei, Lorraine Bradley on nelikymppinen, kuten minä. 



Suurin suosikkini. Erin on hippimäinen tyyppi uskomattomalla keholla. Hän sai minut innostumaan koko joogatouhusta leikkisällä ja kokeilevalla tyylillään.



Täältä löytyy eri joogaajien vinkkejä ja ideoita. Tätä kautta voi löytää uusia mielenkiintoisia seurattavia. 


YouTube:

Suosittelen luomaan oman soittolistan suosikkivideoista ja katsomaan selaamaan videoiden sisältö läpi etukäteen. Treenaaminen sujuu siten mutkattomammin. Itse suosin noin puolen tunnin harjoitteita.



Adrienen joogat ovat suosittuja. Hän on hauska, välitön ja joogaopettajaksi ronskikin. Ei todellakaan mitään ryppyotsaista, mutta tehokasta silti. Ohjelmia löytyy ladasta laitaan. Oma suosikki on Balancing Flow ja Yoga for Weight loss – 40 minute Fat Burning Yoga Workout.



Kanavalla on muutama eri ohjaaja, mutta olen tutustunut vain Cole Chancen hippimäiseen, hieman laiskahkoon ja rentoon ohjaukseen. Pidän erityisesti lantioalueen venytykseen keskittyvästä videosta Hip Stretch Workout - 30 Minute Stretches For Hip Pain Relief & Mobility ja niinikään joustavuutta lisäävästä Full Body Yoga - 30 Minute Flexibility & Deep Stretch Workout.



On joskus hieman liian seesteinen minun makuun ja varsinkin ärsyttävän notkea, mutta liikekieli sekä ohjaus on laadukasta ja ohjaukset on viety esteettisiin ympäristöihin. Ying joogaa ja pilatesta sisältävistä videoista nostaisin esille kehoa herättelevän Morning Yoga Workout – Better Than The Gym | Strength & Stretch ja pilates puolelta The Ultimate Pilates 21 Day Challenge – Define Your Abs & Booty.



En tuosta Carlingista tiedä, mutta Patric on ihan okei. Miesjoogaajat, haluan ajatella heistä vain hyvää, vaikka jätän mieluusti käärmeen näköisten miesgurujen ajattelun muille. Patric on vähän hipsterin oloinen ja välillä mietin, että jos kerran vielä kuulen downward... looking... dog pitkillä tauotuksilla, minulle saattaa tulla pidempikin hengityskatkos, mutta käsiin keskittyvä jooga on niin helkatin vaativa, että pakko pitää kehityslistalla: Yoga Workout for Arm Strenght



Tiesittekö, että Ken harrastaa myös joogaa? Paitsi että minun suosikkivideossa ei näy Ken eikä Tim, vaan ainoastaan kuuluu Tim. Kanavalta löytyy monipuolisesti kaikkea haasteista koko vartalon workoutteihin. Total Body Yoga Burn Workout - Vinyasa Flow



Tältä kanavalta löytyy eri pituisia harjoitteita jaoteltuina omiin soittolistoihin. Esimerkiksi 30 Min Yoga for Strength & Flexibility tai kiireiseen, mutta energisoivaan hetkeen 15 Minute Energizing Yoga.



Pieni tunne siitä, että olet osa joogakommuunia. Esteettistä ympäristöä ja ohjaajaa asuineen. Oma poiminta kiteyttää nimellään oman joogakulttuurini: 20 Minute Yoga Flow to Feel Good: Stretch Anytime & Anywhere



Vähän ehkä väritön ja hajuton, mutta kuitenkin mukiinmeneviä ohjelmia sisältävä kanava. Valitsen näistä tämän: Stong & Slow Yoga Flow – 30-Minute Power Yoga



Tässäpä muutama. Olisi kiva kuulla muiden joogakokemuksia. 



Mukavaa viikkoa!  














3.4.2018

Ikea-grilli



En ole ikinä ollut näin pitkiä aikoja putkeen sisällä. Ulkonapistäytymisiä olen harjoittanut, mutta muuten vain sisällä ja kotona. Varvaskengällä pääsen könkkäilemällä liikuskelemaan enkä ole enää kovin kipeä, joten mikäs tässä on ollessa. Pitää silti malttaa vielä, luutuminen vie aikaa, sairasloman pituudella on tarkoitus, joten kuntoutumisen kanssa ei ole syytä hötkyillä. Tässä vaiheessa paikallaan olo pistää omanarvontunnon koetukselle. Koska olenhan vain laiska, työtä vieroksuva, omahyväinen ja passattu enkä oikeasti edes kipeä. Lisäksi toivon salaa, ettei lumet sula, että voin edelleen vedota liukkauteen ja jättää Kepan taksiviennit ja -haut muille. 


Pääsiäisenä ulkoilin omassa mittapuussa ihan urakalla. Ensin vierailtiin Olgan ja Tuukan luona. Se oli  oikein piristävää, ruoka oli hyvää ja keskustelut diippejä kuten usein. 

Sitten haimme vahvistusta kanakantaamme, koska 4/7 kanoistamme ovat siirtyneet eläkkeelle. Porukkaan liittyi vuoden ikäisiä araucana-kanoja, joilta saamme vihertäviä munia, kuten sussex-araucana yhdistelmä Marketalta olemme tottuneet saamaan. Terho-kukko lähestyi nuorikkoja tietenkin asianmukaisesti sulat sojolla ja kannukset solmussa. Arasti ympäristöä tutkailevat ja kainot nuorikot esiintyivät vanhempien rouvien silmissä kuitenkin ihan pelkkänä uhkana ja tämän he myös ilmaisivat jokseenkin nokkavasti – Aivan liian paljon tukkaa, nuoruutta ja munalupauksia. 




Keimo teki kauan käyttämättömänä seisseestä Ikean pöytäkehikosta grillin. Laikkaili ja hitsaili. Minä laikkailin tuloksesta. Koska talvi ei tunnu täällä päin Suomea loppuvan, pyysin luottoauraajaa nykäisemään sunnuntaina tien Vehkosuolle auki. hienosti pääsimmekin pääsiäisloman kruunuksi, minä mukaan lukien, perille asti uutta grilliä kokeilemaan. Kepa lomaili tutussa hoitopaikassa ja helpotti menemistämme omalta osin. 
Kaikesta tästä ja vähän muustakin videopostauksessa alla. 

* Ja vaikka hän muuta videolla väittää, idea oli oli minun. MI-NUN!





P.S. Koska aion jatkaa vielä muutaman viikon tätä "sairaslomaa", toivoisin kovasti kirjasuosituksia. On vain muutama rajoitus: Ei liian riipaisevaa (olen päivällä yksin kotona ja haavoittuvainen). Hyvää kerrontaa ja rikasta kieltä (käännöksissä oltava tarkka). Jännäreissä pitää olla muutakin, kuin pitkitetty ja epäloogisuuksia täynnä oleva juoni enkä ehdi perehtymään myös mihinkään Rikoskomissario Jouko Perälä tutkii, osat 1-28. Tietokirjaideat ovat myös erittäin tervetulleita. Ne voi olla näkemyksellisiä, mutta vähemmän mielellään mitään Minä osaan, Olen hyvä, Opi sanomaan ei, Löydä itsesi -kirjoja. 
Tattis!

20.3.2018

Kaiken (lainen) teoria




Olen oppinut ja pohtinut muutaman päivän sisällä, että:

Ihmisen kuluttama rasva (energia) poistuu yli 80 prosenttisesti hengityksen mukana hiilidioksidina. 
Toisin sanoen, oikeanlainen hengittäminen harjoitteiden aikana tehostaa rasvan polttoa(ko?). Olen entistä vakuuttuneempi joogan myönteisistä vaikutuksista.

En ymmärrä avaruudesta mitään. Hermostuttaa singulariteetti ja musta aukko ja samalla ihan kauheasti kiehtoo. Olen liian tyhmä. Katoaako informaatio aukkoon vai päteekö kvanttiteoria. Nyt vallalla on teoria, jonka mukaan informaatio säilyisi kuitenkin, mutta vielä ei tiedetä, kuinka se ongitaan takaisin. Haluan tietää, tutkikaa nopeammin!




Hiustenvärjäyksessä on ehdottomasti siirryttävä kasviväreihin. Takaisin, sillä aikoinani henna-värjäsin kyllä. Sittemmin olen vaan ajelehtinut. Testiin aion ottaa Cultivator's värin. Hienoinen ongelma on se, että en haluaisi lisää punaista, sillä omani puskee sitä jo entuudestaan. 

Valtameren pohjassa on toinen avaruus. Meri ja varsinkin sen pohja on todella syvä. Siellä on hautoja, vuoria, erämaita ja ekosysteemejä. Siellä elää taivaan vanhoja kasveja ja todellisia weird-tyyppejä, kuten barreleye-kala (tynnyrisilmä). Se näkee oman kallonsa läpi. Maan päällinen on meren alaiseen verrattuna ihan noviisi. 




Puhelimen taskulamppuvalikkoa pitkään painamalla saa säätää taskulampun kirkkautta. 

Mietin myös sitä, että juuri minä voisin vastata tietovisan kysymykseen: Mikä sana tarkoittaa aseen "potkaisua", rekyylin sijaan rektaali. 

Ja nyt seuraa vahva suositus tubettajatulokkaasta. Hän on Terttu (Rajala), joka tubettaa puutarhasta ja luonnosta. Jihuu! Olen ollut vailla Terttua, joka neuvoo minulle käytännön asioita maanläheisesti, jotta minun ei tarvitse itse kokea kaikkea kantapään kautta taikka että saan ehkäpä vahvistusta joillekin olettamuksilleni. Terttu sai tilaajia ensimmäisen vuorokauden aikana jo 90. Nautin joka hetkestä. Mene tästä suoraan sinne. (104 tilaajaa, go Terttu go!)




Ihmeiden täyttämää viikkoa.



15.3.2018

Uusi varvas kevään tuopi




Hei rakas sairauspäiväkirja (ja paljon muuta). 

Sain varpaan luudutusleikkaukseen viime viikon keskiviikolle peruutusajan. Aikaa soitosta päätökseen oli tunti ja leikkaukseen vuorokausi. Uutinen vaati työpariopelta ja rehtoriltakin nopeaa sopeutumista. Lyhyen varoitusajan hyödyiksi luen kuitenkin sen, ettei asioiden yltiöpäiseen järjestelyyn ja mietiskelyyn jäänyt aikaa. Vietin edellisen illan tekemällä asioita, joita en useaan viikkoon tulisi tekemään; ratsastin ja imuroin. Ja söin. Oli muuten koomista seurailla heräämössä ihmisten tolkkuihin tulon ensireaktioita. Melkein kaikki oli kiinnostuneita ruuasta, ei esimerkiksi siitä, mitkä jäsenet on tallessa. Vitaaliuden kannalta tietysti järkeenkäypää. 

Sairaslomaa on kokonaiset kahdeksan viikkoa. Sain käyttööni kantakengän eli olen sellainen skolioosista kärsivän näköinen toispuoli-geisha. Kahteen viikkoon en saa liikkua kuin välttämättömimmät. Kengällä se onnistuu melko vaivattomasti. Jalassa on kirurginen sidos, ei kipsiä. Sidosta ei saa poistaa eli tuloksen näen vasta kahden viikon päästä, kun tikit poistetaan. Jännittää, mihin asentoon varvas on luudutettu vai tipahtaako se kenties dramaattisesti hoitopöydälle.
Varpaan tyvinivelen luudutusleikkauksessa poraillaan ja höyläillään tyvinivelen luut puolin toisin toisiinsa sopiviksi ja yhdistetään ne ruuvein. Eli operoitava osallistuu kuuntelemalla veistotunnille. Luutumista ei saa häiritä liikkeellä, siksi tepastellaan kuusi viikkoa kantakengällä ja vielä kaksi viikkoa varovasti totutellaan kävelyyn tavallisella kengällä. Lopuksi käydään röntgenissä ja kuullaan luutumisen tulos. Tähän luudutusleikkaukseen päädyin siksi, että tyvinivel oli jo nivelrikon syystä rustottunut, jäykistynyt ja jatkuvasti kipeä. Onnistuneen tuloksen kanssa voin liikkua lähes samaan malliin kuin ennenkin. Varvas ei enää taivu, eli työntövoima on poissa, mutta siihen olenkin jo  tottunut. Kivuttomuudesta haaveilen ja  kävelylenkeistä ja joistakin kaappiin jemmatuista tasapohjaisista kengistä. 



Ettei unohdu, kumpi  –> 

Kotona on sujunut kivasti. Keimo ja lapset ovat korvanneet minut muutamissa kotihommissa. Voin neljä päivää huonosti leikkauksen jälkeen, eikä sohvalla huvittanut edes lukea. Varvas toipui pahimmasta kivusta jo kolmantena päivänä, joten sain vähennettyä kipulääkkeet minimiin. Kolme päivää olo on ollut nyt parempi. 
Aktivoitumisen myötä tein kevään maltillisen siementilauksen ja istutussuunnitelman. Se pitää sisällään vanhat tutut ja muutama uusi kokeilu. Ne ovat parsakaali, pillisipuli ja punaparsaherne (-apina). Kaalin kasvatuksessa saan aina hermoromahduksen, kun kirpat vie peittämisestä huolimatta satoa, mutta parsakaalia olisi nyt saatava. Tomaatin esikasvatuksen kanssa en vielä hötkyile, koska meillä on sisällä liian kylmä, eikä auringon valokaan riitä vielä lämmittämään ikkunan läpi. Lisäksi pääsen siirtämään taimet niin myöhään kasvihuoneeseen, että en halua taimien kasvavattavan viileässä pitkää vartta ennen siirtoa. Tänä vuonna haluan panostaa enemmän myös vihreään salaattiin ja aion tehdä jatkuvaa kylvöä läpi kesän kasvilavalla. Etsiskelin jotain papulajiketta, josta syötäväksi ja kuivattavaksi korjataan itse pavut. En keksinyt vielä mikä olisi sopiva. Ideoita?






Olen ehtinyt miettiä myös, mitä kaikkea hyödyllistä pitäisi hankkia tai tehdä tulevina kesinä. Tässä tärkeimmät:


1. Kahden litran kahvipannu. Turvallisempi ja suurempi vaihtoehto, kuin vanha kulunut emaloitu.



2. Berkey vedensuodatin. Vaikka lähtökohtaisesti oletamme lähdeveden olevan puhdasta, emme voi mennä siitä takuuseen. Lisäksi olemme säilyttäneet juomaveden muovikanisterissa, eikä sekään ole paras ratkaisu. Berkey-suodatinjärjestelmä suodattaa hyvin pitkälti kaikki epäpuhtaudet, mutta maksaa kolmisen sataa euroa. Auts.

3. Kaasuliettä olemme aika ajoin harkinneet. Meillä on jatkuvasti tarve kiehautetulle vedelle ja se pitäisi saada mahdollisimman nopeasti. Keittiön hellan sytyttäminen niinä kertoina, kun ei tee muuta ruokaa tai lämmitä taloa, tuntuu haaskaukselta. Viime kesänä ratkoin ongelman kyhäämällä vanhasta uunin sydämestä rakettiuunin. Sekin menetteli, mutta vaati sijaintinsa puolesta jonkin verran efforttia. Pienen lieden kaasupullo kestää runsaan tunnin ja vesi kiehahtaa muutamassa minuutissa. Kaasupullon hinta on vain vajaa kaksi euroa. Täytyy punnita. (Kuvan liesimalli on vain yksi esimerkki.)


4. Varavirtalähde (hinta mallista riippuen noin 30-50€). Näitä olen tutkiskellut pitkään. Näyttäisi siltä, että aurinkokenno on lähes kaikissa malleissa toissijainen, epävarma ja hidas latausvaihtoehto. Kuitenkin elättelen toiveita, että jättäisin laitteen päiväksi aurinkoa ottamaan ja saisin puhelimen yöksi sängyn viereen lataukseen. Jos suora aurinkolataus ei pelitä, voin kuitenkin ladata laturin päivisin isompien aurinkopanelien virralla tai autossa. Päivällä puhelimen lataaminen autossa tai "seinässä" on jotenkin rasittavaa, kun tapaan unohtaa sen sitten sinne koko päiväksi, eikä kukaan saa minua kiinni. Ratkeaisi sekin ongelma sitten. 




5. Ladattava lamppu ja varavirtalähde. Tätä ajattelin pääasiassa lapsille hämärään aittaan. Voisi ladata  aurinkopaneelin virralla päivällä. Irtoparistoilla toimivista lampuista haluaisin eroon.



6. Haaveilen edelleen pitsauunista ulos. Haluaisin tehdä sen saviuunityyliin. 



7. Hella/kamina. Kuvakaappaus erään jurtan uunista. Erilaiset itsetehdyt uunit kiehtoo. 



8. Videot. Katsoin pitkästä aikaa Vehkosuon videot I-VI ja olen niin onnellinen, että kuvien lisäksi on liikkuvaa kuvaa tallessa. Tunnelmiin pääsee takaisin ja näkee, miten lapset on kasvaneet, vanha koira mennyt ja uudet tulleet, kasvihuone rakennettu, itse vanhentunut... Kannustan siis Keimoa kuvaamaan lisää ja ehkä itse perehdyn enemmän editointiin, jotta saamme uusia videoita muistoksi. Tähän alle laitan viimeisimmän videon. Tulevia edesottamukset voi jäädä seuraamaan tilaamalla Vehkosuon kanavan täältä





Mukavaa viikon loppua (paistaa se päivä sisällekin)!

5.3.2018

Retkellä



Fiilistelyretkellä kävimme eilen, sunnuntaina Vehkosuolla. Kokeilimme pikkuisen nelivetomme kykyjä puskea auraamatonta tietä. Paljon vauhtia ja pusku, traktori pulling -tyyliin. Pääsimme tietä pitkin noin sata metriä. Siitä oli tosi paljon hyötyä, kun matkaa lumessa tarvottavaksi jäi enää vain 800 metriä. Kotiinlähtötilanteessa se vasta naurattikin tämä idea, joka tarjosi yhteisen toimintahetken lapion varressa. Ja muijat tietenkin työnsi, koska äijä osaa parhaiten säädellä kaasua. 

No mutta. Nyt alkaa tehdä todella mieli jo Vehkosuolle. Kiittelin itseäni, kuinka siistiin kuntoon olin jättänyt paikat. Vienyt tyhjät pullot ja tyhjentänyt ruokakomerosta jäätyvät ja hiirille kelpaavat ruuat. Sen verran tietysti aikaa on kulunut, että olin jo ehtinyt unohtaa, miten askeettinen ympäristö Vehkosuo on. Ei siis tavaraa yhtään lisää. Pitää ainakin aina pystyä luopumaan kierrättämällä ennen kuin hankkii uutta. Tämmöinen periaate, se käytäntö sitten... Kierrättämisestä tuli mieleen, että hiihtolomalla innostuimme Kassen kanssa käymään läpi kaikki sadat cd-levyt, joita meille Keimon kanssa on musaa rakastavana kertynyt. Laitoin edelleen talteen 20-30 tärkeintä levyä, mutta ne kaikki muut levyt, mitä tehdä? Ongelmajätettä. Levyjä ei varmasti kukaan enää osta. Mutta se on kyllä nykyaikana yksi hyvä uudistus, että musiikin kuuntelu ei tuota jätettä. 



Vehkosuolle takaisin. Söimme nuotiomakkaraa ja muffinsit, joimme kahvia. Pyörimme ympäriinsä katselemassa paikkoja ja fiilistelemässä. Ilma oli kirjaimellisesti loistava, kevään pystyi haistamaan ja valoa riitti. Koirat tutkivat ja mylläsivät ympäriinsä. 

Ohessa pieni video käynnistä. Kyllä se kohta tästä. 


29.1.2018

Pikkunakki


Ihan ensin aion valittaa siitä, ettei ole aikaa kirjoittaa ikinä, jotta voin jälkikäteen tätä lukiessa haikailla kiireisen perhe-elämän perään. Heti tuli tuosta lauseesta sellainen olo, että haaveilen jostain seesteisestä eläkeajasta ja tuosta taas välittömästi seurasi fiilis, että jotenkin halveksun eläkkeellä olijoita. 

NYT EN MINÄ TIIJÄ ENÄÄ MITÄÄN!

Join juuri katkeran suolaista kahvia Paavo-mukista. En paljonkaan katsonut pressavaalikeskusteluja, jotten horjuisi. En horjunut. Minäkin olen ilmaistussien perään. 

Tänään on meidän esikoisen 16-vuotispäivä. Paljon on se. Ei se siitä miettimällä parane; vuodet kuluu, maailma muuttuu, Kepe ei. Kepen omaa ääntä olemme tuoneet kuuluviin Facebook-sivulla "Mä en oo mikään tavis". Kepestä tuli nyt työkyvyttömyyseläkeläinen, peruskoulun viimeistä vuotta käyvä teini. Kesällä alamme siihen, että Kepe asuu osittain poissa kotoa. Olemme tähän ratkaisuun tosi tyytyväisiä, vaikkei se helppoa ole. Olla hoitamatta.  

Vehkosuo on mielessä taka-alalla. Viime kesän kehno sato veti mieltä apeaksi. Kaikki se, suoraan maasta suuhun -kiva jäi kokematta. Kaksi salaatin lehteä. Saatiinhan sitä sitten kaiken maailman punajuurta, porkkanaa, tomaattia ja sen sellaista melkein vasta kun oli joulu, mutta fiilis meni. Nyt mulle se pikkuauto takaisin, tai en ikinä leiki kenenkään kanssa. Tyyliin.
  Keimo lupasi tehdä saunan valmiiksi tänä vuonna uuden vuoden lupauksena. Paineisti itseään, pöljä.  Onneksi ostin joululahjaksi vihjailevasti säädettävän hollihaan.
Sellaista aloin eräänä päivänä miettiä, että kun tuo minun hevonen on selkeästi joskus joillekin kosteudessa leijuville itiöille altistunut ja sitä myötä alkanut kroonikkomaisen oloisesti ajoittain yskähdellä, että mistä minä sellaisen uuden hevosen sitten löydän, joka sopii Vehkosuolle. Sen kuuluisi olla eläinystävällinen, lampaiden seurassa viihtyvä, vähän edeltäjäänsä isompi suomenhevonen, joka mahtuu olemaan pienen suomenhevosen tiloissa eli menee kyykyssä ovista ja osaa väistellä matalia kattohirsiä. Kesäihottumaa ei tarvitse olla. Saako tätä nyt miettiä ääneen, kun Iivokuukkeli on vielä elossa. Tai eloissa, kuten Tuppe sanoo. (Sanookohan muuten edes enään? Kysyin, ei sano). Keimolta pitää kysyä, saako pihattorakennuksen oviaukkoa ja huonekorkeutta korotettua ja karsinalle sama setti. Olisi muuten kiva ostaa Iivokuukkelille ajokärryt, jotta pääsisi porukalla katsomaan ja fiilistelemään kivoja mastolenkkejä sunnuntaisin. Muut vehkeet on, paitsi pallit.


Nyt tuli syksyllä se päivä eteen, että menin lääkäriin varpaan kanssa. Se kiikutettiin kuviin ja sain sille lähetteen pätevämmälle osastolle, jossa oli ... lääkäri. Nivelrikkotuomio siitä jo kymmenen vuotta oli tullut eikä se siitä ollut parantunut. Ihme se ei ollut kyllä. Nyt sanoi lääkäri, että ihan on pilalla koko nivel ja tanssia harrastaa potilas ja liikuntaakin, varpaille nousu mahdotonta, kipeä tunnusteltaessa, mitä haluaa potilas? En tiedä, sinun pitäisi tietää, kai se nivelen jäykistysleikkaus on tässä kuulemma ainoa. Näin on. Kymmenen prosenttia epäonnistuu, sitten leikataan uudestaan, kahdeksan viikkoa ei liiku potilas kuin vessaan ja jääkaapille, senkin jälkeen puoli vuotta helposti menee toipuessa, ja aina voi saada sairaalabakteerin, haluaako potilas leikkauksen vai ei? No otetaan, hyvä mainospuhe kun kerran. Selvä, menet jonoon, en tiedä jonon kestoa, oliko kysyttävää? Ei ole, kysyn mieluummin Suomi24:ltä. 

Jotenkin kotimatkalla tuntui varvas tosi paljon kivuttomammalta, kun ajattelin itseni kinkkaamassa ämpärit kädessä Vehkosuolla, hoitamassa Kepeä, pershilaamassa rappusia, liikkumassa vain vessan (100m) ja keittiön väliä (puuliiteri-kaivo-lähdekaivo-keittiö-puutarha, yhteensä 1150m ). Jos olen vaan niinkuin amerikkalainen, niin everything is going to be ok. 

Tanssin siis ihan kuin viimeistä päivää nykäriä ja hiphoppia ja opetan hiphoppia lapsille kaksi tuntia, koska en itse osaa. No pain no gain. 


Sain juuri sellaisen pitkän villatakin tehtyä. Postasin kuvan instaan. Kaverit kuittaili, että kuvassa pitelen kädessä ihan kuin nakkia. Auttoiko selittää, että tiesin tämän kommentin tulosta? Nyt on tyhjä olo, kun ei ole projektia, ei siis siitä, että kädessä oli ihan kuin nakki. Voisin aloittaa uuden (villapaidan), mutta tuntuu siltä, että en tarvitse niin montaa (villapaitaa). Lapsille voisi tietysti tehdä (villapaidan), mutta työ menee ihan hukkaan, kun ne kasvaa ulos (paidoista). Teen niille niin isot (villapaidat), että ei kasva. Blogin kirjoittaminen kannattaakin näköjään. Jo monta vastausta.

Keimo valokuvasi Temosten Valmentaja-elokuvan tekoa viime vuoden lopussa. Niitä kuvia löytyy täältä. Tämän blogin kuvat eivät siksi liity tähän tekstiin mitenkään, koska minulla ei ole ajan lisäksi ikinä kameraa, tietokonetta tai jonkun muun ottamia hyviä kuvia.



Nyt pitää mennä, moi.