24.8.2016

Tiu tau tiu tau tilitali tittan


Ensimmäinen viikonloppu loman jälkeen vietetty Vehkosuolla. Oli rentouttavaa. Ruoho oli kasvanut parissa viikossa paljon ja paikka näytti vähän koskemattomalta. Kasvihuone ja -maa suoranaisesti tursusi vastaan. Keräilin tovin itseäni, jotta uskalsin sinne inventoimaan. Mitään en haluaisi jäävän hukkaan, mutta säilömiselle ei meinaa jäädä aikaa sadonkorjuulta. Pitäisi ehtiä elää muutakin elämää sen ympärillä. Kiire on kirosana.

Lapsille tuli outo kuumetauti, hourailua peräkkäisinä öinä vaikkei kuume korkealta vaikuttanut. Tuppe näki pelottavia papereita ja isot "jutut" veivät kaiken tilan. Kassen mielestä rappuset alakertaan olivat kilometrin pitkät ja ovi kaukaisuudessa. Yö on se aika, kun realistiminä on vahvimmillaan. Myrkkymarjoja, sieniä, pölyäviä maamunia, hulluruohoa...

Hengissä kuitenkin vielä. Utuiset aamut ja lämpimät päivät sopivat maleksivaan tunnelmaan. Metsässä on niin paljon sieniä, että vähän harmittaa. Askeleen päässä metsässä kasa mustatorvisieniä. Pidän niitä henkilökohtaisesti sienimaailman kuninkaina. Keimo keräsi mustikkaa ja puolukkaa. Hirvikärpäset leikkivät päässä vaikeastitavoiteltavaa. Niitä ei edes saunominen haittaa. Satoi välillä ja sitten taas paistoi aurinko teepaitakeliksi asti. 


Vehkosuon trendsetterit.
 

Elsa kysyi edellisen postauksen kommenteissa Kepestä näin:

Mutta haluaisin kysyä, mitä teidän esikoiselle, erityiselle kuuluu? Hänen vuokseen aloin alunperin blogia lukea. Mutta hän on viime aikoina ollut vähän teksteissä ja kuvissa. Saanko kysyä, asuuko hän kotona? 


Itsellänikin kun on erityinen esikoinen, niin siksi luen mielelläni blogia, joissa on vertaisia. :) 

Ja minä vastasin näin: 

Moikka Elsa! Kiitos, kun olet jaksanut seurata löpinöitäni. On totta, että Kepe on ollut vähemmin kuvissa ja jutuissa. Mietin itsekin, miksi näin on. Kepe on kyllä kotihoidossa ja kesällä varsinkin olen tai olemme lomien takia vielä enemmän "kiinni" toisissamme. Tuo Helsingin reissu tehtiin silloin, kun Kepe oli hoidossa, niitä omaishoidon vapaita, mitä minulla on. Yritetään aina hoitolomien aikana tehdä tavislasten kanssa jotain sellaista, jota muutoin ei Kepen vuoksi pääse tekemään. Ehkä osasyy siihen, että Kepe on jäänyt ulos kirjoituksista on, että yritän elää mahdollisimman tavallista elämää. Ei siis niin että haluan peitellä tai kieltää mitään, mutta kun arki on mitä on, ei sitä itsestäänselvyytenä enää oikein jaksa kirjoittaa blogiin. Ihmisten myötätunto voi kääntyä myös joskus tarkoitustaan vastaan, jolloin tulee tunne, että onhan tämä välillä aika paskaa. Ehkä hiukan vaakakupissa painaa sekin, etten voi saada Kepeltä mitään omaa mielipidettä tai kommenttia kirjoituksiini toisin kuin kahdelta muulta tytöltä. Mutta pidän kuitenkin kommenttisi mielessä eikä se turha ollut, kun se pisti miettimään asiaa. Kepe siis on ja pysyy meidän perheen arjessa. Mihin näistä pääsisi ;) 

Niin se on, mutta Kepe voi ihan mukavasti. Omissa maailmoissaan suurimman osan päivää, mutta mukana siinä sivussa. Pallo ei ole enää pitkään aikaan ollut elämän keskiö, mutta hihat ja niiden vetäminen pitkiksi, kädet peittäväksi tuubeiksi on. Ne nyhrääntyvät jo kertakäytöstä rei'itetyksi pitsiksi. Hiusten repiminen on ollut tauolla ja tilalle kasvaneisiin on tullut voimakas kihara. Päivämme rytmittyy Kepen hoitamisten rytmiin; pukemiset, ruokailut ja vaipanvaihdot sekä siirtymät ja seurustelut. Kepen oma jutteluääni kuuluu aina taustalla, usein öisinkin. Jokainen aina vuorollaan antaa huomiota jollain tavalla koskettamalla tai höpisemällä. Kepe itse sitä harvoin vaatii.  

Noin, kirjoitinpa, ei tämä nyt niin vaikeaa ollut. 




Syksyn tullen sieniä kasvaa Vehkosu-o-olla,
:,:Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla.:,:
Tiu tau tiu tau... 





16.8.2016

Homman nimi on se


Että:

Loppui loma
tuli kova
arki.

Kauhea hoppu
ihan loppu
järki.

Väärässä valossa
juoksee talossa 
vesi.

Kaikki tässä
langanpäässä
heti.

Sykkii rytmi
siihen pyri
sekaan.

Riistetty vapaus
tulevasta lupaus
mukaan.



  
Onneksi oli viime viikonloppuna Flow-festivaalit. Sai siirtää ajatusta ja jättää miettimiset muille. 
Nyt tuli mieleen kuitenkin yksi kesän kohokohdista; retki autolla kolikkoa heitellen. 

Kolikonheittoretki:
1. Tarvikkeet: auto (tai muu menopeli), kuski (mies tai vaimo tai ystävä), repsikka eli kolikonheittäjä (vaimo tai mies tai ystävä), matkustajat (lapsia tai muita äänekkäitä), kolikko (kaikki valuutat käy). 
2. Säännöt: Heitä kolikkoa joka risteyksessä. Kuvapuoli – vasen, numeropuoli – oikea.
3. Lisäohjeet: Liittymät tai muut vastaavat; kuvalla suoraan ja numerolla liittymään. Liikenneympyrä: kolikolla selvitetään, jos ehditään, ENNEN ympyrää vastaavasti kuin liittymissä; kuva jatkaa, numero poistuu, kunnes saadaan poistumahaara selville. Jo aiemmin käytyyn paikkakuntaan ei palata vaan otetaan uusintaheitto tai ohitetaan risteys/liittymä.
4. Pysähtymiset (omat tavoitteet): Jäätelökioski, uimaranta, nähtävyydet (saa poiketa kohtuudella reitistä, mutta reitille palataan poikkeamisen jälkeen) sekä ravintola.
5. Päättyminen: Sovitaan kellonaika tai kilometrit, esim. etäisyys kotoa. 



Kartassa punaisella menomatka, jossa ei näy kaikki pienimmät käännökset. Vihreällä merkitty paluumatka tultiin suorinta tietä. Kotimatkalla päätettiin lähteä vielä Nastola Cruisingia katsomaan. 

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että suunnan valitseminen kolikolla on hauskaa, kun siihen avoimin mielin heittäytyy. Jokainen risteys on uusi seikkailu. Aluksi omat ennakko-odotukset meinaavat painaa päälle ja vastakkaiset valinnat tuottavat pettymyksiä. Loppujen lopuksi tulee tehdyksi valintoja, joihin ei päätyisi kuin sattumalta. Loviisassa tulisi käytyä muutenkin. 

Kouvola, Käyrälampi   
Verla, vanha tehdasalue.
Jaala, Kelopirtti.
Nastola, Nastola Cruising

Vehkosuolla me vain olimme. Keimo vaihtoi yläkerran ulko-oven toiseen vanhempaan. Kettu vei yhden kanan, Tamaran. Kävi pihasta nappaamassa, senkin. Edellisenä päivänä ihan neniemme edessä näyttäytyi ja seuraavana päivänä palasi poissaollessamme. Se hinta vapaudesta oli kai maksettava. 
Sitten oli syntymäpäivät. Keimo teki lahjaksi wokkia vieraille. Oli kivaa, paitsi että vieraat lähtivät liian aikaisin, kuin lastensynttäreiltä. Suhtauduin siihen, kuin lapsi (nyyh). Kävi sukuakin. Pelasimme krokettia ja purkkista. Ei tullut kuin kaksi haavaa ja yksi epäselvä nyrjähdys. Sen se tekee. 

Sitten oli Helsingin reissu. Yksi yö ja paljon kävelyä. Hietsun kautta K-kauppaan ja hotellin suihkuun. Nenä meni tukkoon ilmastoinnista, mutta en valita. Maanantaina museoiden aukioloajat tarkoittivat suljettua. Kerrankin kun olisi ollut Kiasma-tunne. Ostin kuitenkin täydelliset äiti-farkut Levikseltä. Ratsastan muodin harjalla hetken ja kun ne lakkaavat olemasta, ratsastan ne muuten vaan loppuun. Kun köyhä käyttää rahansa kalliiseen, ne loppuu. (Vehkosuolainen sananlasku.)

Sitten kasvimaalta ja -huoneesta kaikkea. Kurkkuu, tomaattii, punajuurta, perunaa, salaattii, yrttei, kesäkurpisaa, persiljaa, herneit, sipulii. Kasse tienasi mustikoilla kesärahaa. Kahdeksan ämpärillistä  putsattua marjaa ja palkka puhtaana käteen. Kyllä olin vähän ymmyrkäisenä. 

Iivarista tuli kesän aikana pihahevosmaskotti. Tuli aamiaispöytään niin, että piti vähän ojentaa. Ja vähän nauraa. Sen kanssa oli myös paljon maastolenkkejä. Nyt Iivari on Usvalaaksossa, jossa tunnelma on vallan luksus. Maneesissa saa peilailla. 

Kesätöissä.
Se vanha ovi.
Jollain "muullakin" on jano.
Aamuheinät ja asuvalinta.
Hietsu
Kiasma, kiinni
Vuosaari, Aurinkolahden uimaranta
 
Täytin (itseäni).
Tiimipeli
Uudet puitteet
Tämänkin kuvan otti Keimo.


Lähdettävä pois
jotta palata vois
koskaan.


Runo on mun.


21.7.2016

Vetää kuin korsten



Rakas blogini, olen suurimmassa määrin viettänyt aikaa olemalla kiukkuinen päivittäisen keuhkoihin korsteenin lailla vetämäni savukaasun vuoksi. Keittiön liesi on ollut minulle todella tuhma, se syttyy ja alkaa pöllyttää sisälle. Olen taistellut ja ollut sinnikäs kuin tukkaan takertunut purkka, lähestynyt optimistisesti eri kulmista ja eri menetelmin. Olen maanitellut ja kiroillut niin että naapureidenkin korvat punoittavat kilometrien päässä tuulen suunnasta riippuen. Säännöllisesti olen muistanut miestäkin itkupotkuraivareilla. 

Mistään ei tule mitään koko päivänä, kun aamupuuroa ja -kahvia pitää keittää savusukeltaen kituvalla liekillä tunteja. Syöminen on yhtä kuin savushow, näyttävästi nokeutuvien seinien ja kasvojen efekteillä varustettuna. 

Mutta myrskyn jälkeen tulee pouta ja aurinkokin paistaa risukasaan. Keimo ratkaisi pulman. Se oli yksi aukinainen hormiliitäntä. Ja kas, veto palasi eikä toivottavasti koskaan enää katoa. Kun nyt alkoi Keimonkin loma, niin saa hän kahvinsa ajoissa savuttomassa keittiössä katettuna. 

Perus aamurutiini: Noki pois kasvoilta kaivolla kello 9.30.  

On täällä ollut ihan kivaa(kin). Olen kovasti yrittänyt pitää hevostani, Iivaria lihaksessa. Se ei pelkästään maastoillen onnistu vaikka kuinka avoa, sulkua, siirtymiä ja nostoja harjoittaa. Ja heinämaha jyrää takavasemmalta. Kokemuksen mukaan se katoaa heti laidunkauden päätyttyä, joten siitä en huolestu. Innostuin muutaman artikkelin luettuani lisäämään luontaista E-vitamiinia  (Vetcare 200ml/35€) ruokavalioon kesäihottuman hillitsemiseksi. Jos ei tästä suoranaista apua kutinaan tule, on sen hyöty varmasti haittaa suurempi.



Mitä eläimiin tulee, olemme olleet koirakuumeen vallassa, vaikka juurihan meille Kikka-koira rantautui muutama kuukausi sitten. Kikka on ollut ihan mahtava koita (vaikka pitsaa meni parempiin suihin jo toistamiseen). Jostain se toinen Viipurin Koira kiikariin osui ja pohdinnan jälkeen yhteyttä ottamaan ja pentua meille anelemaan. Sieltä meille kuitenkin kieltävä vastaus tuli, koska pennulla ja Kikalla on sama sukupuoli ja liian vähän ikäeroa. Viipurin Koirien tiimi haluaa minimoida riskit ja ehkäistä kodinvaihtamiset heidän parhaaksi kokemallaan tavalla. Ymmärrän sen kyllä (mutta!). Urospentu olisi ollut mahdollista kotiuttaa vaikkapa heti. Me emme kuitenkaan urosta huoli ja vahvoja argumenttejakin yritin esittää ja kaiken kokemukseni pistää peliin, mutta ei auttanut itkut markkinoilla, Wieno jäi tarhalle odottamaan toista perhettä ja Kikka kasvamaan teini-iästä yli. Eipä sillä, että meidän perheen kasvattaminen millään elollisella olennolla olisi mitenkään perusteltua. 

Tuskin mitään ongelmia olisi tullut!
Hannibal & Lecter 

Me olemme syöneet jo yhden keltaisen tomaatin ja neljä kasvihuonekurkkua. Kasvimaalla kypsyy tuota pikaa kesäkurpitsat (olen hieman jäljessä niiden kanssa). Punajuuria, sokeriherneitä, juuripersiljan lehtiä, yrttejä ja harvennusporkkanaa on syöty ja perunaa tolkuttomasti. Metsästä on haettu kanttarelleja ja lapset ovat keränneet palkkaa vastaan jo 12 litraa mustikoita, kun naapuri tarjosi minulle pakastimestaan tilaa. Aivan mahtavaa! Nyt olisi aika myös viinimarjamehujen keiton. En tiedä mitä niiden kanssa käy, kun voin aloittaa vasta kylille palattuamme. Niitettyä heinää saimme laitettua myös haasialle omaan loppukesän tarpeeseen.


Mikähän olisi käypä hinta putsatusta mustikasta per litra, jos lapset haluaisivat tienata?

Tuppe täytti kahdeksan vuotta. Synttäreitä edeltävä säätiedotukset lupasivat ukkoskuuroja, joten aloimme pohtia ulkotarjoilulle vaihtoehtoa. Talon kellarikerroksen "maitohuoneessa" on kiehtovat puitteet eikä aikaakaan, kun me tyttöporukassa innostuttiin sen laittamisesta juhlakuntoon. Tutkimme ja kartoitimme tilaa ja totesimme sen käyvän hyvin tarkoitukseen. Keimolle asiasta puhuttuamme idea lopahti hänen muistutettuaan lattian vanhan mustan vesieristeen sisältävän PAH-yhdisteitä (ympäristö- ja terveyshaittoja). Tämä kemiallisten aineiden yhdistelmä, kreosootti, onkin sellaista tavaraa, ettei sitä amatöörin kannata alkaa sorkkimaan. Se tulisi esimerkiksi koteloida, jotta tilassa voisi oleskella huolettomammin. Ei alettu nyt sitten tähän hätään koteloida.

No, hanskat tipahtivat hetkeksi lamaantuneiden käsistä, mutta eipä kauaakaan, kun lamppu syttyi pään päällä; aitaksi kutsumassamme pienessä hirsitalossa, Tikandereiden alkuperäisessä tuvassahan, on tila juuri tätä varten. Muutama päivä siivosimme nurkkia ja väkersimme pieniä tuoleja. Vanhat rautasängyistä saimme lisää istumistilaa. Mitään uutta ei taaskaan tarvinut ostaa vaan kaikki löytyi omasta takaa.  

Kellarin kartoitusta.
Seinän alareunassa ja lattialla oleva musta masentavaa kreosoottia (ratapölkyn haju). 
Uusi idea syntyi ja siivoaminen alkoi.
Ulko-oven vaihto (vanhempaan).
Penkkien rakennusta ja rautasängyn tuunausta.
Viimehetken koristelut
Synttärisankari
Olen viihtynyt Olgan Farmin kahvilassa kovinkin hyvin. Pysähdyn, kun olen "ohikulkumatkalla". Lisäksi Tuppe ja Kasse ovat olleet apulaisina farmilla, joten vienti- tai tuontimatkalla joutuu syömään aina pari porkkanakakkua ja vohvelia. 

Olgan Papu-koira chillaa kahvilassa mielellään myös.

Arvaa, miten meinasi tunnelma lopahtaa, kun aloitimme festariviikonloppua Korialla siskon perheen uudessa kodissa ja Kepen hoitokodista tuli puhelu. Sepä tarkoitti sitä, että tyttö oli alkanut oksentaa. Voihan lamaannus, kun tämä meidän the viikonloppu on niin hartaasti odotettu ja suunniteltu jo alkuvuodesta alkaen. Kuitenkin sovimme, että katsomme aamulla tilannetta (rehellisesti emme voineet parin juoman nautittuamme lähteä edes hakemaan).  Aamulla saimme viestin, että tyttö pirteä oma itsensä ja syönyt puuron, hyvää viikonloppua. Oli tunne, kuin lottovoittajalla (jos haluaisi voittaa). Halleluja. 

Minun festariheila.

Keimo aloitti tänään loman siksipä kai ehdin blogiakin kirjoittaa. Täällä siis kaikki hyvin. Nyt aion mennä saunaan, ottaa mukaan pikkupurkin oliiveja ja oluen. Netflixistä menee kevyt Fres Meat -sarja, se on tarpeeksi kevyttä. Kuulemisiin