Maalaisilla on kauheasti traktorin munia pellolla, mutta kun niistä kuoriutuu joskus traktorinpoikasia, niitä ei myydä. Päin vastoin. Siirretään sinne rivistöön vanhojen jatkeeksi omia valtaisia tarpeita tyydyttämään. Voisin ostaa noiden syntyvien traktorivauvojen isoisoisoisoisänkin, mutta kuka nyt vaariaan möisi ja maanviljelijä viimeiseksi. Kysytty on. Koskaan ei ole tätä kukaan ääneen sanonut, mutta melko varmasti he myisivät mieluummin oikean pappansa, kuin yhtääkään pihalla seisovaa Konetta.
En minäkään omaani (traktoria) myisi, jos sellaisen saisin. Kun on pihi, ei voi ostaa, eikä myydä. Vitsi, meitsihän taitaa olla sisimmiltään aika landeriitta. Juuri heidänminunlaisiin se Helenin ja Scotin idealismi kollektiivisuudesta kaatui.
"Ennenkään o apuu tarttennu ja missää kiitollisuuen velas haluu olla ni jääkkööt vilja perkele mieluummin peltoon!"
Tähän sisältyi joku mielipide, mutta se jäi varmasti epäselväksi muillekin kuin minulle.
 |
| Tervetuloa V-suolle vaan. |
Vehkosuolla oli vastassa melkoinen sotku edellisviikon kattolaastin tiputtelusta. Silloin tuli kesken hommien kiire lähtö ja kaikki jäi levälleen. Ei ollenkaan kuulu tapoihini, mutta onneksi pään sisälle pyörimään jäänyt kaaos järjestäytyi vihdoin, kun pääsin paikan päälle viimeistelemään työn.
Mutta sitten loppuikin kamerasta akku.
Siskon tyttö oli viikonloppuhoidossa Vantaalta täällä maalla. Tyyppi paahtoi kaksi päivää Kassen ja Tupen perässä ja vaikutti tyytyvaiseltä. Hauskaa oli meillä muillakin hänen kanssaan. Palautin lapsen sunnuntaina vanhemmilleen ehkä likaisempana kuin koskaan. Niin se vaan menee, ettei tavara koskaan parane lainatessa.
 |
| Lähetsä beibi kattoon vähä meidän maita! |
Lopiksi: Meidän auto toimii. Se, että käynnistys tapahtuu virtalukon vastakkaiselta puolelta "napista" ei nyt haittaa. Ei haittaa VIELÄ, mutta viimeistään viikon päästä, kun olen alkanut pitää autoa taas itsestään selvänä, ylpistyn ja aloitan marinan siitä, ettei hommaa ole viety loppuun. Ha! Minä tiedän minut.
Hahah! Ihanaa!
VastaaPoistaArvaa mitä maailman älyttömintä mie tein reilu kymmenen vuotta sitte? Mitään en oo katunu niin paljon ;) Myin edesmenneen mieheni David Brownin. Sellaisen valkopunaisen ihanan vanhan Taavetin. Voi että minuu alko nyt taas niin ottaa se päähän. Kuinka ihminen on tyhmä ja kypsymätön?!! Mun lapsikin on siitä mulle katkera, kun menin kertomaan moisen hölmöyden tehneeni. Arghh!!!
Ymmärrän, mut kyl tosi paljon huvittaa ja naurattaakin, kun ajattelen vaan tota juttua :)))
PoistaMiten muuten kävi sille keltaruskealle sohvalle? :) Meillä käydään perhekeskustelua juuri miehen suvulta lahjoitetusta saman väriskaalan omaavasta matosta. Miehen silmissä asiaa parantaa ja minun silmissä pahentaa vielä se, että siihen hän on pienenä vauvana lirutellut tarpeensa jos toisenkin. Ja nyt se matto on meillä. Ett sillee...
VastaaPoistaKollektiivisuus on kiehtovaa ja kimuranttia. Juuri kahden perheen minikollektiivista muuttaneena ihmailin kerran jos toisenkin miten erilaisia tapoja on tehdä jokin asia ja miten pienestä paisuu äkkiä suuri asia. Nyt on ihanaa olla taas "omillaan" vaikka ihailenkin esim ekokyliä ajatuksena. Toimiessaan sisältää varmasti paljon mistä "itsenäinen" ihminen jää paitsi. t. Nina
Se sohva jää, mutta se siirtyi aittarakennukseen odottamaan lopullista paikkaa ja tilalle tuli vielä vanhempi ja pölyisempi navetasta roudattu 50-luvun vuodesohva. Onhan siinä sohvassa jotain, varsinkin ne värit. Mä olen tietysti syntynyt siihen aikaan, se on minussa. Mä ymmärrän hyvin, jos joku kiintyy pissamattoon. Miehelle pitää antaa pitää tollasia lapsuudenilluusioita yllä (en tiiä miks, olen vaan kuullu näin).
PoistaKollektiivisuus tosiaan. Minusta sellainen kollektiivisuus kiehtoo, että tehdään palveluksia tai töitä vuorotellen toisille. Ja niin, että vastapalvelus sovittais selkeästi jo kättelyssä, jottei jää sellaista ikuista kiitollisuudenvelkaa ilmaan leijumaan. En tiedä :/
jjjjjjooooo... siis niinku oikeesti, kun maton päälle ei voi laittaa ees mitään raikkaammanväristä peittoa (vai voisko? :D) niin miten ihmeellä sellasen väriskaalan saa jotenkin toimimaan sisustuksessa?!?! :=0 onneksi se menee miehen työhuoneeseen joka nyt ei ole meidän kämpän keskipiste ja tyylin tyyssija muutenkaan... tuikkaahan valokuvaa myös 50-luvun vuodesohvasta blogiin, kuulostaa kiintoisalta!
PoistaMorjenttes Tampereelta. Just luin kaikki nämä Vehkosuo-tekstit ja on teillä kyllä erittäin hieno projekti. Kertakaikkiaan. Onneksi hyppäsitte tuohon seikkailuun! Hyvä meininki!
VastaaPoistaAsiasta kukkaruukkuun, ainakin itselle hieman tutumpiin asioihin: ei hätiä mitiä, jos auton käynnistys vaatii ylimääräisen napin painamista virtalukon avaimen käännön lisäksi --> ennenvanhaan (...jolloin kaikki oli paremmin, heh...) autot nimenomaan vaativat erikseen starttinapin painamista avainten käännön lisäksi.
Linkissä vanha hieno paku:
http://www.google.fi/search?hl=en&sugexp=les%3Bcesh&pq=volvo+pv544+duett+&cp=6&gs_id=k&xhr=t&q=volvo+duett&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.r_qf.&bpcl=35466521&biw=1440&bih=717&bs=1&wrapid=tljp1350997548984012&um=1&ie=UTF-8&tbm=isch&source=og&sa=N&tab=wi&ei=U5aGUPuRJKnh4QTH84HwAQ
Heh, sori tuo pitkä linkki...
Terveisin,TT
PS terveisiä aggregaatti-Keimolle. Se startin vaihto suomalais-ugrilaisesti räntäsateessa ja maassa maaten ON temppu.
Käsittämätöntä, että linkistä löytyi Volvo Duett - ainoa auto, josta olen haaveillut! Ennenvanhaan kaikki oli paremmin ja jos startti minulle nyt tässä valossa esitetään alan katsoa sitä eri silmin.
PoistaYhtenä suurena taloprojektiin lähdön innoittajana olit sinä (siis lähinnä osasit "myydä" ajatuksen niin, että se kuulosti oikeasti järkevältä). Eli iso kiitos. Joskus tarvitaan ulkopuolinen kannustin ja te osuitte oikeaan aikaan paikalle silloin.
Keimolle terkut meni. Se varmasti hymyilee onnesta, kun joku arvostaa.