Nollahommaa

Reikäiset mummoverhot olohuoneessa.

Jippii, saatiin keittiöön perjantaina asennettua hyllyjä ja kaikkea muuta kivaa. Kiviseinät ovat niin armottomia, että vieläkin kaikuu matoista ja verhoista huolimatta. Joudun ehkä hankkimaan ryijyn seinälle. Harmi, kun ei ole tullut sellaista aikoinaan kapiokirstuun nyhrättyä. Osallistuin kyllä kesällä paikallisen, hyvin mielenkiintoisen, ryijynäyttelyn ryijyarvontaan, mutta voittoa ei ole kuulunut (jotenkin riivattuna valitsin arvan numeroksi 666, se oli virhe!).

"Pääsispä jo tiskaamaan."

Keimon mielestä sisustuspuuhat olivat sen verran nollahommaa, että meni kuulemma hänen osaltaan viikonloppu ihan hukille. Tietysti, jos toinen asentaa komeroita työkseen, ei vapaa-ajan asennushommissa pääse oikein riemuisaan teksähenkeen. 

Kumminnii, kova yritys oli tehdä kasvimaan kääntö sunnuntaina kaverilta lainatulla maankääntökoneella (onkohan sille joku virallinen nimi? Möyhennin? Vispilä? Kääntäjä? Translaattori?). Vempelessä olikin vähän tulpan vaihtoa enemmän sanomista, joten koska 30-40 neliön kasvimaalle ei vielä tänä viikonloppuna löytynyt ketään innokasta käsivarakääntäjää, maa jäi makaamaan toistaiseksi oikeinpäin.

Keimo alkoi riehua metsässä liiallisen energian tai turhautumisen vallassa moottorisahan ja kirveen kanssa siihen malliin, että piti käydä katsomassa, mitä siellä tapahtuu. Päällepäin näytti siltä, että jotain Nooan arkki II:sta oli tekeillä, mutta tarkemmalla seuraamuksella hakkelointi alkoi vaikuttaa enemmän purupajalta. Jään seuraamaan.

 Sillä välin, kun hullu heilui kirveineen metsässä, minä revin vadelmat juurineen perennamaasta pois. Antaa kaikkien kukkien kukkia paitsi vadelmien.

Manipuloin toisesta kuvasta vadelmat pois.

Tähän loppuun hieman asiaakin.

 Toivon olevani vuosi vuodelta omavaraisempi, mutta modernilla tavalla. Oman ruuan kasvattaminen ja sillä ympärivuotisesti pärjääminen olisi hienoa, mutta kaikessa on kyse myös jo saavutetun arvostamisesta. Kaupasta voi hakea jääkaapin täytettä, mutta on hyvä kokea, miten se ruoka sinne kauppaan kasvaa (minun kohdalla vielä kaverin pellossa ja lehmässä). Kun sähkö ja juokseva vesi puuttuu Vehkosuolla, niiden olemassaolo nousee uuteen valoon kotona. Kunnioitan kovasti myös ystäviäni ja tuttaviani, jotka tuottavat vähin äänin itse ruokaa itselleen ja vielä nauttivat koko prosessista. Heidän marjoista, vihanneksista, maidosta, mehusta ja kaikesta muusta hyvästä olen saanut nauttia tänä syksynä. Minulla on paljon opittavaa heiltä. (Aamen?!)