Ois korvat mulla puiset ja suitset pikkuruiset

Oho. Nukahdin tänään salaa itseltäni päiväunille. Tietokirjallisuuden lukeminen vaakatasossa sisältää tämän riskin. Nukuin kymmenminuuttisen verran valveunta, jossa tiedostan kaiken ympärillä tapahtuvan, mutta elimistöni käyttäytyy kuin unessa; pulssi hidastuu, ruumiin lämpötila laskee ja jäsenet lamaantuvat. Havahtuminen todellisuuteen tapahtuu pitkään veden pinnan alla olleen hengenvetoa imitoiden, pientä paniikkia rinnassa ja kylmä kuola tyynyllä. Se tunne ei ole mukava yhtään.

Meillä on perheautosta starttimoottori rikki tai jotain. Koska rahastossamme ei ole autonkorjaajalle osoitettua sektoria, joudumme käyttämään omaa vaivaa ja aikaa preparointiin. Kovin inhoittavat ilmat korjailla autoa pitkän työpäivän jälkeen tuolla ulkona lehtipedillä, hämärtyvässä tihkusateisessa illassa. Ihan puistatuttaa, kun katson ikkunasta ulos. Uhhuh. Kolmikertainen eläköön huuto sinulle Keimo. Eläköön! Eläköön! ...Ei, eipä hosuta. Tuolla se auto vielä seisoo.

Tein sen itse, säästin?

Mutta onneksi kodin lähellä on kaikki pyörän ulottuvilla. Kauppa, hammaslääkäri, auton varaosaliike, Apsi ja kirpputori. Paitsi Vehkosuo ei ole.
Kirppissaalis: Valkoinen kulho Finelin kulhokokoelmaan ja kattila, joka on kiva, vaikkei taida olla Finelin tuotantoa (vai tietääkö joku?). Lapaset ja pipo sekä kaksi pitkää puuvillamattoa.

Tuolla sateisella pihalla seisoo Kaisa-puuhevonen. Kasselle (7) ihan oikea ja kovin rakas. Pelkään, että ensi talvi on Kaisan viimeinen, sillä se on jo rotuisekseen ylittänyt elinaikaodotukset tuplasti. Erään arvion mukaan jalkojen vaihto-operaatio saattaisi vielä antaa muutaman vuoden laadukasta lisäaikaa, mutta toisen asiantuntijan mukaan hänen arvolleen parasta olisi nopea Stihl-tainnutus, paloittelu ja tuhkaus.

Kopiti kopiti kopsis hei
hopiti hopiti hipsis hei
hipiti hipiti hopsis hei
seikkailuun.