Lohtumuki

Löysin kirpputorilta prinsessa Victorian ja Danielin mukin. Ei, vaan heidän kuvalla varustetun mukin (miksi ihmeessä Ruotsin kruununprinsessa, Länsi-Götanmaan herttuatar myisi mukejaan Iitin kirppiksellä?). Ja ostin. Jos itseäni yhtään tunnen, tässä on kyse terapiasta ja jälkihoidosta. En koskaan saanut aikaiseksi ostaa Paavo ja Vuokko Väyrysen Väyryset -mukia, kun niitä oli tarjolla. Se sieppaa.

Prinsessa Victoria ja Daniel ovat aivan noviiseja Paavon ja Vuokon rinnalla. En tule aistimaan 40 vuotta kestäneen liiton havinaa tai lohduttavaa "Trust me I know what I'm doing" -tunnetta, Paavo Sledge Hammerin äänellä,  aamukahvia siemaillessani. Alitajuntani ei silti ollut ihan väärässä, sillä heillä on kuin onkin jotain yhteistä: "Väyryset ovat kuin kuninkaallisia." (Ilta-Sanomat, 9.12.2011). 

Mutta mikä ihme Paavoon meni? Miksi hän ja Vuokko haluaisivat olla kuninkaallisia, kun asetelma kuuluisi olla pikemminkin päinvastoin. Everybody wanna be Väyrynen.

Ostin minä kirppikseltä muutakin: viisi haarukkaa, mokkahameen (niin?), lasipurkin ja verhot. Kaikki paitsi mokkahame Vehkosuolle.

Verhoista sellaista, että harkitsin niitä aika kauan, koska hinta oli kymmenen euroa kahdesta parista. Kohtuu hinta kahdesta parista, mutta rahana monta. Tavara vaihtoi kuitenkin lopulta omistajaa, mutta ounou, kotona huomasin, että yhdessä niistä mummonhajuisista verhoista oli reikä. Huijarimummoko?! Eei, en halua kuvitella mummoista mitään sellaista. Voisin tietysti yrittää palauttaa verhot, mutta Paavoa lainatakseni:

 "Olen siihen liian vanha ja liian lyhyt".