Moonchild

Menimme taas yöksi Vehkosuolle lauantaina. Lämmittämistä oli kaksinverroin nyt pienellä pakkasella. Sisäilma tuntui auringonpaisteista ulkoilmaa kylmemmältä ja kiviset seinät alkoivat tuntua mukavilta vasta sunnutaina lähdön hetkellä. 

Sillä välin, kun puut tekivät meille lämpöä tulipesissä, lämmiteltiin metsäretkeillen lähimaastossa.  Nyt oli helppoa edetä, kun maa oli rapsakka pakkasesta. Kiivettiin naapurimetsän pienelle kalliolle ja edettiin sieltä omaan metsään Seikkailukiveksille (löytäjän nimeämisoikeus). Kieltämättä siellä oli paljon sammaleisia seikkailullisia kiviä ja yksi tosi iso, jonka päälle oli pakko ängetä. 

Kävin ensimmäistä kertaa omassa ladossa tilan omistajana. Siellä ei ollut vieläkään Massey Fergusonia. Saatan käydä taas keväällä tarkistamassa.

Moi Pöpi!

Ehkä siksi, koska kotona on hyvä vanha ulkosauna, V-suolla saunominen uudehkossa kevythirsisessä "siirtolasaunassa" ei ole ollut prioriteettijonon kärjessä. Nyt kuitenkin saunominen kannatti. Keimo lämmitti saunan hyvän lämpimäksi ja saattoipa laatuun hieman vaikuttaa sekin, että jätimme lapset raukkamaisesti palelemaan taloon sisälle. Keimokin oikein intoutui:

–Tätähän voisi joku kutsua laatuajaksi.

–No miksei se sitten sulle ole?

–Pessimisti kun olen.

Kaikki kuvat yllä: Keimo

Sitten oli se kuutamo. En nukkunut yöllä yhtään, ehkä sen takia, enkä senkään takia, kun mietin, onko kaikilla, varsinkin Kepellä, peitto päällä. Hengitys huurusi. Havahduin puoliunesta lapsen hätäiseen muminaan, mutta vaikka kuinka terästäydyin, en ymmärtänyt mitään ja ääni kuulosti omituiselta, kuin jostain umpiosta.

 Alhaalta kellarista! 

Talo näyttäytyi silti aamulla kilttinä. 

Huomautin lapsille aamupalapöydässä, kuunneltuani päätöntä höhötystä ja pulinaa liiaksi, että nyt sen näkee, kun telkkarin syöte puuttuu, ettei päässä taida liikkua yhtään omaa ajatusta. Kasse tähän: –Ai mitä siellä pitäis olla?  

Ehkä voin tehdä vielä asialle jotain, äitinä.

Kepeä nauratti tänään taas paljon ja sängyllä oli kiva pötkötellä auringonpaisteessa.

Testasin ensimmäistä kertaa ruokahuoneen Porin Matin veto ja lämmityskyvyn ja mietiskelin sille uutta väriä. Aloitinpa hieman ruokahuoneen katon maalausta, mutta koska maalia oli vain pari desiä, keskityin aluspaperisanomalehden lueskeluun, joka oli sunnuntain Hesari.

Ennen kotiinlähtöä Tuukka ja Olga piipahtivat vaalikahvien merkeissä. Lueskelimme yhdessä lisää lehtiä vuodelta 1989. 

Mikään ei ole muuttunut, mutta kaikki oli silti ennen paremmin.

Minusta tuntui ensimmäistä kertaa tosi haikealta tulla kotiin. Onneksi postilaatikossa odotti Kouvolan Sanomat, jossa oli koko sivun juttu meistä ja Vehkosuosta. Kiitos Johanna Tenovirta -toimittajalle kivasta tekstistä.