Oppia ikä kaikki

Lauantaina olimme Keimon kanssa hevosmetsätyökurssilla Kouvolan Selänpäässä. Kurssin järjesti Työhevosharrastajat.

 Kurssin osalta odotukset täyttyivät enemmän kuin hyvin (pisteenä i:n päälle ruokaa ja kahvia). Valjastusta sai seurata neljän hevosen verran lähietäisyydeltä ja käsikopeloa käyttäen ja samalla saimme hyviä vinkkejä varusteiden sovittamisesta, säilytyksestä ja valmistuksestakin. Mieleen jäi muun muassa se, että luokki ja länget olisi hyvä säilyttää ulkona eli työskentelylämpötilassa, jotteivat ne lämpötilaerojen vuoksi elä ja vaurioidu. Ohjeita ja vinkkejä voi jälkikäteen hakea Työhevosharrastajat -sivuilta.

Saverikko ja aisan perärauta.

Parireki eli tukkireki, jonka päällä on rekka

Matti Vuori opastaa

Leena Sihvo (punainen takki ja lippis)  kertoo valjaista

Matti Vuori valjastaa Elli-hevosensa luokkivaljaisiin

Kaikki halukkaat saivat ottaa tuntumaa valjastukseen, hevosen ajoon, puun lastaamiseen sekä kuorman purkamiseen.  Vaikka nuorena olen ollut reen kyydissä, meno tuntui ensin pitkän tauon jälkeen lipakalta ja epävakaalta. Päivän mittaan kyydissä keikkuminen alkoi tuntua kotoisammalta. Ajotuntuma oli tuttu, mutta kuten ratsastaessa, hevosen ja kuskin yhteistyö pelaa parhaiten kun on paremmin tutustuttu ja molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus ansaittu. Useimmiten hevonen heti uudelta kuskilta "kyselee" minkälaista liikkumavaraa ohjien päästä sille ollaan valmiita antamaan. Ja usein keskustelu käydään pysähtymällä. Sitten neuvottelut etenevät niin, että kokematon kuski maiskuttelee, ropsii ohjilla lautasille ja hokee "Mennään. Mennään. No, mennään nyt!" ja hevonen vilkaisee verkkaisesti olkansa yli taakse ja ilmeellään esittää tietämätöntä. Nolon hosumisen seurauksena kuski masentuu, huokaisee ja sitten hevonen liikahtaa, omaehtoisesti. 

Ori Hoksaus (omistaja Kauko Tuominen) opettaa kurssilaisia

Matti, ohjaksissa omistaja Jankka Nyman

Matti kohtaa Ellin ja haluaisi jäädä jutustelemaan.

Kyllikki

 Arvostan kovasti niitä hevosmies- ja -naistaitoja, jota on vuosikymmenten kokemuksella hankittu. Onneksi työhevosen koulutus ja käyttö näyttää kiinnostavan ihmisä taas, jotta taidoille saadaan jatkuvuutta, vaikka harrastuksena. Tiedän, että minulla on pitkä tie ja paljon työtä edessä, mutta sehän onkin mielenkiintoista. Valmista en haluaisikaan.

Hienointa oli todeta, että hevosemme pystyy tekemään vakavasti otettavaa työtä. Vaikka työtä tehtiin hevosen tahtisesti ja kurssiluontoisesti, kuudessa tunnissa puuta siirtyi haasteellisesta metsämaastosta pinoihin kohtuullinen määrä. Kuusi vuotias Matti oli kolmatta kertaa metsähommissa, Kyllikki toista, Elli  keskivertokokeneena ja 24 vuotias ori Hoksaus konkarina mukana. 

Hevosilla säilyi koko päivän ajan pilke silmäkulmassa ja lopuksi ne nautiskelivat piehtaroiden lumihangessa. 

Niilo Juselius: "Hevoselle pitää jutella".

Niilo ja Niilon hevonen Kyllikki 

Jonain päivänä rekeä vetää oma hevonen, Iivari.

Kuvat ovat Keimon ottamia ja lisää aiheesta löytyy täältä.