28.1.2013

Oppia ikä kaikki


Lauantaina olimme Keimon kanssa hevosmetsätyökurssilla Kouvolan Selänpäässä. Kurssin järjesti Työhevosharrastajat.

 Kurssin osalta odotukset täyttyivät enemmän kuin hyvin (pisteenä i:n päälle ruokaa ja kahvia). Valjastusta sai seurata neljän hevosen verran lähietäisyydeltä ja käsikopeloa käyttäen ja samalla saimme hyviä vinkkejä varusteiden sovittamisesta, säilytyksestä ja valmistuksestakin. Mieleen jäi muun muassa se, että luokki ja länget olisi hyvä säilyttää ulkona eli työskentelylämpötilassa, jotteivat ne lämpötilaerojen vuoksi elä ja vaurioidu. Ohjeita ja vinkkejä voi jälkikäteen hakea Työhevosharrastajat -sivuilta.

Saverikko ja aisan perärauta.
Parireki eli tukkireki, jonka päällä on rekka
Matti Vuori opastaa
Leena Sihvo (punainen takki ja lippis)  kertoo valjaista
Matti Vuori valjastaa Elli-hevosensa luokkivaljaisiin
Kaikki halukkaat saivat ottaa tuntumaa valjastukseen, hevosen ajoon, puun lastaamiseen sekä kuorman purkamiseen.  Vaikka nuorena olen ollut reen kyydissä, meno tuntui ensin pitkän tauon jälkeen lipakalta ja epävakaalta. Päivän mittaan kyydissä keikkuminen alkoi tuntua kotoisammalta. Ajotuntuma oli tuttu, mutta kuten ratsastaessa, hevosen ja kuskin yhteistyö pelaa parhaiten kun on paremmin tutustuttu ja molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus ansaittu. Useimmiten hevonen heti uudelta kuskilta "kyselee" minkälaista liikkumavaraa ohjien päästä sille ollaan valmiita antamaan. Ja usein keskustelu käydään pysähtymällä. Sitten neuvottelut etenevät niin, että kokematon kuski maiskuttelee, ropsii ohjilla lautasille ja hokee "Mennään. Mennään. No, mennään nyt!" ja hevonen vilkaisee verkkaisesti olkansa yli taakse ja ilmeellään esittää tietämätöntä. Nolon hosumisen seurauksena kuski masentuu, huokaisee ja sitten hevonen liikahtaa, omaehtoisesti. 

Ori Hoksaus (omistaja Kauko Tuominen) opettaa kurssilaisia
Matti, ohjaksissa omistaja Jankka Nyman
Matti kohtaa Ellin ja haluaisi jäädä jutustelemaan.
Kyllikki
 Arvostan kovasti niitä hevosmies- ja -naistaitoja, jota on vuosikymmenten kokemuksella hankittu. Onneksi työhevosen koulutus ja käyttö näyttää kiinnostavan ihmisä taas, jotta taidoille saadaan jatkuvuutta, vaikka harrastuksena. Tiedän, että minulla on pitkä tie ja paljon työtä edessä, mutta sehän onkin mielenkiintoista. Valmista en haluaisikaan.
Hienointa oli todeta, että hevosemme pystyy tekemään vakavasti otettavaa työtä. Vaikka työtä tehtiin hevosen tahtisesti ja kurssiluontoisesti, kuudessa tunnissa puuta siirtyi haasteellisesta metsämaastosta pinoihin kohtuullinen määrä. Kuusi vuotias Matti oli kolmatta kertaa metsähommissa, Kyllikki toista, Elli  keskivertokokeneena ja 24 vuotias ori Hoksaus konkarina mukana. 
Hevosilla säilyi koko päivän ajan pilke silmäkulmassa ja lopuksi ne nautiskelivat piehtaroiden lumihangessa. 

Niilo Juselius: "Hevoselle pitää jutella".
Niilo ja Niilon hevonen Kyllikki 

Jonain päivänä rekeä vetää oma hevonen, Iivari.

Kuvat ovat Keimon ottamia ja lisää aiheesta löytyy täältä.

15 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia! minullakin on ollut pitkään aikeena osallistua työhevoskurssille, tuntuu että moni suomenhevonen on metsätöissä parhaimmillaan. Issikat ei usein edes osaa ottaa sellaista kunnon etunoja-vetoasentoa mikä suokilla tulee luonnostaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurssille kannattaa ehdottomasti osallistua. Väittävät, että suomenhevosestakin tuo työlinja on vähenemään päin ja hevoset keventyneet sekä hermorakenne muuttunut enempi ravihommiin sopivaksi. Kai se on kysynnän ja tarjonnan laki. Malttia saa tuossa hommassa olla. Se maltti puuttuu omaltakin hevoselta, mutta en aio luovuttaa.

      Poista
  2. Upeita kuvia ja upeita suomenhevosia! Vanhat työmenetelmät kunniaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevoset olivat kyllä hienoja, pääasiassa luonteen puolesta. Kyllä voisin kannattaa useita vanhoja työmenetelmiä ja kaikille ihmisille lisää aikaa tehdä niitä. :)

      Poista
  3. Oli pakko tulla uudestaan katsomaan tätä juttua. Hienoja kuvia, mun suosikki on ehdottomasti toi hellyttävä Kyllikki-kuva. Hevosten hiestä päätellen ei ollut ihan kevyttä hommaa. :) Porukka näytti siltä, että siinä oli kiva olla. Selänpää (= pylly) on ihan kiva kurssipaikka, olen ollut siellä muutaman yön joskus lukiossa. Näen teidät jo nyt Vehkosuolla Iivarin kanssa töissä!

    P.S. Kai sulla on vielä tallella ne mustaksi maalaamasi länget, jotka roikkuivat sun huoneen seinällä? ;)

    VastaaPoista
  4. P.S. vol 2: miksi toi Matti Vuori on niin tutun näköinen? Niilo Juselius näyttääkin leppoisan jutustelevalta mieheltä. :)

    VastaaPoista
  5. On mulla ne länget (kuulemma). Taitavat olla liian pienet valitettavasti.
    Mistähän Matti Vuori on tuttu? Jaa-a. Hän ja Elli-heppa taisivat olla Mäntsälästä.

    Kyllikki oli ihan niin hieno, kun kuvassakin ja Niilolta tuli hyvää juttua, oli ilo kuunnella.

    VastaaPoista
  6. Tuli ihan sellanen olo, että nää kuvat pitäis näyttää iskälle. Vanhalle hevostyömiehelle. Nii joo... paitsi, että huomenna on hautajaisten vuosipäivä. Sanotaan, ettei täältä kuollessaan vie mitään mukanaan. Paitsi, että viepäs! Niin paljon tietoa, taitoa ja muistoja. Tosi hienoa, että olitte tuollasella kurssilla. Täytyy kyllä sanoa modernin tukkijätkän eukkona, että oli se ennen vähän toista tuo homma :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani isäsi vuoksi. Kuten jo aiemmin sanoin, isältäsi olet varmasti saanut ainakin innostuksen ja kiinnostuksen kipinän ja tekemisen maun. :)

      Poista
  7. Ihanan hikisen näköistä hommaa:)

    Kannatan, meille ihmisille lisää aikaa tehdä työt rauhassa, kunnolla ja perinteisesti! Hyvä esimerkki on esim. täällä puutavara/paneeli/listamaailmassa se että kukaan ei halua enää ostaa puuvalmista vaan melkeinpä kaikki haluavat lautansa, olivatpa sitten ulos, sisälle tai lattalistoiksi tulevia niin tehtaalta valmiiksi maalattuina. Koska kellään ei ole AIKAA maalat niitä. Talon/kodin kun "pitää" olla valmis heti! Voit vain arvailla kun vain hymyilen ja samalla kiristelen hampaitani näissä asioissa. Yllättävän myötäileväksi olen tullut, en nimittäin jaksa taistella tuulimyllyjä vsataan. Välillä joku tuhisee halveksuen, että kuka tuota perinteistä öljymaalia(tässä tapauksessa Lappia) ja vernissaa on mennyt taas tilaamaan...minä virnuilen nurkan takana ilkikurisesti. Niilläkin on kuitenkin (onneksi) vielä vankkakannattajakunta. 20-30 vuoden päästä haluan nähdä tulokset,miten ovat kestäneet tehtaalla maalatut...tosin sisustusmania näyttää olevan sellainen, että 10 vuoden päästä sisällä talossa kaikki pinnat laitetaan kuitenkin uusiksi. No joo, näistähän voisi jauhaa tuntitolkulla :) Kiva siis oli tuo hevostyökurssi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän me elämme sellaisessa hetivalmiskulutuskulttuurissa. Samalla rinnakkain pyristelee jonkinnäköinen hitaamman elämäntyylin kannatus. Kukin tavallaan. Paras tehdä sitä mitä itse näkee parhaaksi ja mistä tulee itselle hyvä mieli. Tietenkin omalla innostuksella saattaa saada aina muutaman mukaan. Niin se on varmasti myös siellä työssä sulla. Parhaiten sitä myy sellaista tuotetta johon itse uskoo.

      Hevostyökurssi kävisi monelle asiaan perehtymättömällekin ihan päivän mittaisena elämyksenä. Tuolla kurssilaiset olivat kyllä kaikki vakavissaan aiheesta kiinnostuneita vähän eri alan ihmisiä, mutta hevoshommista kuitenkin pääasiassa.

      Poista
  8. Voi miten ihania ja motivoivia kuvia. Haaveissa on täälläkin, että vuoniksemme joskus vetäisi polttopuut metsästämme :) T. Kukka

    VastaaPoista
  9. TYKKÄÄNTYKKÄÄNTYKKÄÄN!

    VastaaPoista