Ja suvi suloinen

Se on viimeinen reissuviikonloppu ennen kesälomaa Vehkosuolle taputeltu. Vaikka perjantain ja sunnuntain pakkaamiset ovat menneet rutiinilla, lähdön hetkellä on havaittavissa kireitä pinnoja. Aina on tunne, että jotain tärkeää jäi. Tärkeitä risteilijöitä ovat ainakin kamera, tietokone, akut (jos ovat ladattavina), kanamunat jonnekin suuntaan, työkaluja (akkuporakoneet ja moottorisaha), roskikset ja kierrätystavara, puhtaat/likaiset vaatteet, Kepen lääkkeet, leivät ja jääkaappitavarat. Osa tavaroista, kuten Kepen vaipat ja pallo, unilelut, perusruokatarvikkeet ja vaatteet ovat valmiina molemmissa paikoissa. Silti jopa hieman haikein tuntein asettuu paikoilleen; jättää ne asettautumiskahvit tai fiilistelybisset ja myös toisessa päässä ne modernin elämän helppoudet. Askeettiseen elämään sopeutuu välittömästi ja samalla alkaa vieraantua salakavalasti modernista asumisesta.  

Siirsin sanomalehden Vehkosuolle alkavaksi torstaina, pakastin alkaa olla kotoa tyhjä sähköjen katkaisua vailla, osa taimista siirretty, vaatevarastoa täydennetään tarpeen mukaan. Harri-kissa pääsee vihdoin myös mukaan kokoaikaiseksi asukkaaksi. Viimeiset kaksi koulupäivää, perjantai ja lauantai,

 heräämme kukkokiekuun aikaan ja kuljemme Vehkosuolta käsin.

Menneenä viikonloppuna söimme kesän makuja ruotsalaisten uusien perunoiden ja paistettujen muikkujen muodossa. Vain oman maan perunat ja salaattiainekset olisivat elämystä parantaneet ja pienempi nälkä. Ja tietysti itse kalastetut muikut ja oman maan punajuuret ja itse pantu olut ja itse veistetty ruokapöytä, taottu kattila, puiset haarukat, omat lapset (ai, ne oli kait) ja itse sävelletty suvivirsi.  

.

Sunnuntaina kävimme Arboretum Mustilassa lastenpäivää viettämässä ja siellä työskentelevää mummia (äitiä) moikkaamassa. Satumainen metsäpolku, hienot puiset rakennelmat, erikoiset, eri kokoiset ja eri ikäiset puut, alppiruusut, tietovisailukysymykset, mehutuokio metsän keskellä ja kahvit kahvilan ulkoalueella olivat kiva elämys. Ja pakko myöntää, en ole metsässä koskaan käynyt, vaikka kotipaikkakunnan elämyksiin se on kuulunutkin. 

Hyvää kannatti odottaa. 

Vehkosuolla aloitin aittarakennuksen huoneessa pienen ehostuksen, josko siitä vieraille saisimme kivan huoneen. Keimo rakensi traktoriin puiden siirtoa varten siirtolavan ja huiski polttopuita varastoon. 

Liiterin katon rajaan on muuttanut puluparistkunta ja navettaan pääskysiä. Olemme alkaneet taltioida pihan kukkia ja eläimiä kuvin. Aion tehdä niistä erillisen sivun blogiin, jotta voimme vertailla ja muistaa.

 

Lähdön hetkellä, kastelukannut käsissä illan kasteluita aloittamassa, minut vapautti reipas sadekuuro. Saavit täyttyivät ja kasvimaa kastui itsestään. Tilaus toimitettu perille, kiitos.