Lahjojen lahtauslistasta nousi pienimuotoinen haloo. Että joulua sorkkivan pää pölkylle.
Sarkastisuus ja kirjoittajan persoona hukkui sanan alle, kun sanana olikin joulu. Joulu on sisällemme kasvanut tabu – pyhä perinne, josta puhuminen kriittiseen sävyyn ja johon koskeminen on anteeksiantamaton rikkomus. Siitäkin huolimatta, vaikka meillä olisi Tieto. Siitä. Että. Joulukortit. Tuovat. Sosiaalista. Painetta.
Mutta ei hätää, sillä en aio itkeä itseäni uneen, vaikkei pikkujoulut olisi tästedes avec. Ja rakastan lapsiani siitä huolimatta, vaikka he laulavat joululauluja ja piirtävät tonttuja jo kesäkuussa – ehkä tästä syystä hieman vähemmän, mutten näkyvästi. Tilit tasoittuu, kun he teineinä kuuntelevat minun laulamana mitä kauneimpia joululauluja koko joulukuun ajan. Totuushan on, että minäkin valmistan joulua ja tunnelmoin Vehkosuon ulkohuussissa joululehtiä lukien vuodenajasta riippumatta. Olen epälooginen, eksyksissä ja pelkkä ihminen vain.
En omaa tarpeeksi valtaa muuttaakseni joulunaluksia toisenlaisiksi, pelkosi on siis turha. Pilke silmäkulmaan huolestunut toveri, maailma on sinun, ei minun. Mutta tiedä, että iloitsen korteistasi, mutta jos jätät lähettämättä, tiedän sinun silti ajattelevan minua. Joulukortti ei ole välittämisen mittari. Ja vaikka joulukorttini on kolahtanut kaksikymmentä vuotta postilaatikkoosi, en lakkaa olemasta sinulle, jos jonain vuonna kortin kohdalla on tyhjä kolo.
P.S. Yllätyin, että tunteet pulpahtivat erityisesti joulukortteihin ja lahjoihin liittyvissä muutosajatuksissa. Että uskontoon liittyvät ajatukset on ihan fine, mutta että joulukortit!
(Mutta eihän niitä uskonasioita edes ollut. Taas kompastuin.)
Joulukortti...
...on vielä nuori perinne sillä uudenvuodenkortin (ja lahjojen) suosio ja perinne on paljon pidempi, tätä nykyä kyllä pahasti joulukortin varjoon jäänyt.
...katsotaan saaneen alkunsa vuonna 1843 Lontoossa 1000 kappaleen painoeränä.
...on vasta myöhemmin muuttunut aiheeltaan ja kuviltaan jouluisiksi.
...lähetettiin aluksi vain kaukana asuvalle lähisukulaiselle.
...yleistyi Suomessa 1920-luvulla ensin varakkaiden ja kaupunkilaisten ja sittenmmin maalaisten ja työläisten tapana.
...liikkuu postimerkin voimalla. Joulumerkkituloilla on aikoinaan perustettu mm. joulumerkkikoteja, joissa hoidettiin tuperkuloosiin sairastuvien äitien lapsia.
...lähtee postiin yhdeksän suomalaisen toimesta kymmenestä.
...lähetettiin vuonna 2010 suomalaisen toimesta 47 miljoonaa kertaa, josta 5 miljoonaa ulkomaille.
...tipahtaa useiten Joulupukille, peräti 600 000 kertaa yhden joulun aikana. Joulupukki vastaa 40 000 kortilla.
...työllistää jopa 3000 kausityöntekijää.
Lähteet:
Hyvänen aika! Draamaa! Ou jee! :D
VastaaPoistaSe on vissiin nyt joku Merkurius väärässä asennossa Venukseen nähden. On ymmärryksiä ja väärinymmärryksiä. Diagnoosi: sitä on liikkeellä.
Hyvä, että kirjoitat. Anna palaa! Mää tykkään.
Huh, yksi anteeksianto.
VastaaPoistaMielelläni kuulisin tuon listauksen esim. Joulukuun alussa vaikka ensimmäisenä Joulurauhanjulistuksena..häviäis varmasti puolet tressistä jo siinä, kun huomaa, että ei ole pakko. Ei ole pakko tehdä omin käsin koristeltuja, omalle käsinvärjätylle paperille painettuja uniikkeja kortteja (jos ylipäätään pakko niitä lähettää, soittakaa hyvät ihmiset, soittakaa), ei tarvitse ostaa pakettitolkulla erilaisia lahjoja (yksi riittää, se voi olla vaikka Apu - lappu: tällä lapulla pilkon sinulle yhden päivän polttopuita/ tällä lapulla saat kaksi tuntia omaa aikaa, minä siivoan sen ajan), lapset ovat toki asia erikseen, mutta ei nekään tarvitse lahjaKASOJA..Äh, en tiedä. Tressi tuntuu imeytyvän huokosiin jo ympärillä olevista ihmisistä. Sanoin, ettei meillä tänävuonna syödä laatikoita, koska kukaan ei niistä pidä. MITÄ? Ei Jouluruokaa? Oletteko hulluja?! Vissiin.
VastaaPoistaMitä? Ei laatikkoja? Ja olet mennyt ääneen sanomaan.
PoistaTaidat ymmärtää, mitä tarkoitin. Ympärillä pyörivällä joululla on pakostikin omat vaikutukset meihin jokaiseen.
Nää mustat lampaat meinaa myös pysyä kotona. Ei ajeluita pitkin maita ja mantuja sukulaisissa. Oh, me ollaan niin kotona.
PoistaHyvä että kirjoitat, ja hyvin sen teetkin.
VastaaPoistaKiitos Villa ja Lanka. :)
PoistaMe ollaan kaksi joulua vietetty sähköttömässä pienessä mökissä. Toisella kerralla pakkasta oli oikeesti 30 ja risat. Savusaunan maalattiaan jäätyi jalat kiinni aattosaunassa.
VastaaPoistaJoulupukki ei käynyt, mutta otsalamppujen kajossa haettiin potkurilla lahjat tienposkesta kiven viereltä.
Pienin vonkuu, että taas mökille. Öljylampun pehmeässä valossa pirtin pöydän ääressä on ollut ihanan rauhallista ja leivinuunin kylki on antanut turvan tunnetta.
Kyllä se paras joulu on aina, kun kaikki turha on siitä pois riisuttu.
Mä kysyin Kasselta perjantaina, että tuntuuko susta, että meidän perhe on vähän omituinen, kun kökitään kaikki viikonloput metsän keskellä ja lapsillekaan ei ole kuin "puulelut ja ikkuna metsään", mutta Kasse näytti niin yllättyneeltä, että esitän yleensäkään niin omituisia kysymyksiä, että rauhoituin.
PoistaTeidän mökkiviikonloppu on paras joulu minunkin mielestä.
Ehdottomasti vaan räväkällä tyylillä eteenpäin! Kannanottoja, ylilyöntejä,... Siitä syntyy mielenkiintoinen blogi! (Enkä nyt tarkoita, että edellinen postaus olisi ollut ylilyönti, tykkäsin tyylistä!)
VastaaPoistaTuo Minnan joulu kuulostaa kyllä houkuttelevalta! Peukkua!
No sainkin jo palautetta täällä kotona, ettei pidä provosoitua takaisin. Joka leikkiin lähtee, leikin kestäköön.
PoistaKiitos <3
Lista oli hauska ja siinä oli ihan totuuden vire mukana. Piti oikein lukea kaikki kommentit, että mitä siellä nyt meuhkataan, mutta aika vähällähän pääsit kuitenkin. :D
VastaaPoistaTämä on muuten eka vuosi kun aion olla tiukka ja jättää kortit lähettämättä. Joka joulu mietin, että voi turhuus, kun roskiin nämä kuitenkin päätyvät, mutta en silti osaa olla kortteja laittamattakaan.
Vitsi olet rohkea. Käsityöläisen paineet ovat varmasti vielä suuremmat. Kaikki odottaa sinulta jotain kivaa. On sinullakin niin paljon sesonkitekemistä, että luulisi ymmärtävän. Eiköblogin pitäminenkin ole jo kortti itsessään kaikille sukulaisille ja ystväville?
PoistaKiitos kannustuksesta. Arvostan palautetta, oli sitten kriittinen tai ei.
Miusta se oli tosi hyvä potaus :) Perinteitäkin on hyvä ravistella! Ei asiat oo välttämättä hyvin sillä perusteella, että aina on tehty niin. Ja kaikki mikä kritisoi tätä nykyistä kuluttavaa elämän menoa niin hyvä, hyvä. Mutta toisaalta ymmärrän erittäin hyvin sen, että vedetään hernarit nenään. Mä oon ite sellanen oikea super-mielensäpahoittaja, joka helposti pahastuu... myönnetään :D Mutta anyway, tää mun kommentin pointti on, että hyvin kirjoitit :)
VastaaPoistaTuossa mainitsit tuosta uskonnosta... minähän olen siis tunnustava uskis, mutta olen valinnut linjata sen asian blogini ulkopuolelle noin pääpiirteissään, kun koen jotenkin, että blogini on ihan väärä foorumi minulle keskustella asiasta. Kerran kirjoitin jotakin, josta sain heti vahvasti nenilleni ja päätin, että näitä asioita minun ei tarvitse juuri täällä puolustaa. Se meni liikaa ihon alle. Mutta on se vaan jännä juttu miten myö ihmiset pahastutaan toisten mielipiteistä ja elämän tavoista. Mikähän kumma siinä on ja miten itse pystyisi nousemaan sen yläpuolelle niin, ettei väärin tuomitsisi muita ja arvostelisi (varsinkaan ilkeästi) No nyt miä jäin tänne höpisemään omiani... anteeks...
Kiitos, kun kirjoitit. Uskontoon reagoidaan kyllä vahvasti, enkä ehkä ihan tajua, miksi aiheesta ei saa puhua avoimesti. Ymmärrän kyllä hyvin, että jätät sen osaston rauhaan oman mielenrauhan vuoksi. Eriävät mielipiteet ei minua haittaa vaan pahinta on tulla väärinymmärretyksi. Joskus kannattaa laittaa kuitenkin oma pää pölkylle ja testata sillä tavalla omien ajatusten pitävyys.
PoistaTessan blogi on parasta.
VastaaPoistaAamen.
Punastuu täällä. (Kyllä mä nää kehut kaikki uskon.)
PoistaTämä joulustressi on jännä juttu. Itse siis pidän joulusta, tosin mulla jouluhössötys eli koristeet, joulumusiikki ja lahjojen valmistelu alkaa vasta sieltä ekasta adventista, nyt ei vielä ole mitään joulufiilistä tähän aikaan enkä sitä haluakaan vielä. Mutta olen siis rusinat pullasta -tyylin jouluihminen. Pidän tietystä joulun estetiikasta, siis tietyn värisistä joulupalloista, hillityistä jouluvaloista, hyvistä biiseistä ja joululaatikoista. Sitten nautiskelen kaikista niistä asioista joulukuun ajan, joista pidän, kuten vaikka juuri niistä oikean sävyisistä palloista. Varsinaisen joulun aikaan syön sitten juuri niitä jouluruokia, joista pidän ja rakastan joulua. Sellaisia jouluperinteitä, joista en pidä, en noudata, enkä ota niistä mitään stressiä. Joulusiivouskin on mielestäni ihan turha juttu, parempi siivota vasta joulun jälkeen :). Joulukortit lähetän muutamalle yli kahdeksankymppiselle sukulaiselle, koska heille se on vielä joku juttu. Joulu on kiva valon lähde keskellä pimeää talvea, mutta otan siitä ne jutut, mitkä istuvat mulle ja ne jutut, jotka ei tunnu omilta, unohdan kokonaan :). Yksi jouluun liittyvä haave minulla on ollut kauan, joka ei vielä ole toteutunut. Haluaisin mennä joulukirkkoon liinakolla suomenhevosella reessä. Siinä olisi niin hienoa joulun tunnelmaa ja kulkuset kilisis. Joulukirkko ei kuulu tapoihini normaalisti, mutta jos sinne vielä jossain voisi reellä mennä, niin menisin vaikka klo 5 aamulla kirkon penkkiin istumaan, kunhan sinne vain pääsisi liinakolla suomenhevosella. Sitä odotellessa...:D
VastaaPoistaKuulostaa erinomaiselta. Yksinkertaisista asioista se meidänkin joulu muodostuu.
PoistaMinä ymmärrän joulustressaajiakin, se on eräänlaista itsensä ja toisten luomaa perinteiden suorittamista. On niin montaa erlaista ihmistä, perherakennetta jne. Esim. maalla on vieläkin ihan normaalia, että uusi miniä tulee appiensa taloon ja aloittaa siellä ensin altavastaajana ja siirtyy sitten emännäksi anopin kenkiin. Siinä sitten omia jouluja toteuttamaan. Perinteillä on pitkät juuret eikä äidit varsinkaan ole juhlapyhinä lomaa viettämässä.
Mun psyyke ei ehkä kestäisi tuota, että joutuisi appiensa taloon aloittamaan altavastaajana. Olisi todella ahdistavaa. Tietysti jos se väistyvä sukupolvi olisi jotain supermukavaa ja ymmärtäväistä, mutta taitaa se useimmiten olla niin, että enempi se on sitä päivittelyä, että kuinka se nuori emäntä nyt tollain... Kääk, kunnia kaikille, jotka siitä selviää, itse taitaisin ahdistua ihan liikaa moisesta.
PoistaMutta ehkä näiden jouluperinteiden kohdalla tärkeintä on se, että jos se joulun sanoma olisikin jotain siihen suuntaan, että joulurauhaa kaikille, eikä puolin eikä toisin vaadittaisi keneltäkään liikoja tai juuri sitä omaa itseä miellyttävää tapaa. Se joka jotain tiettyä haluaa, voi tehdä sen itse (myös miehet ja lapsetkin).
Se on totta, että äidit ei ole lomaa viettämässä koskaan juhlapyhinä. Siksi toivonkin, että jospa äidit saisi edes laittaa sellaisen joulun (tai muun juhlan), kuin itse haluavat, kun touhua riittää joka tapauksessa enemmän kuin tarpeeksi.
Minusta tuon edellisen postauksen kommentit ei ollu pahoja ollenkaan. Ja se kirjoitus oli oikein hyvä.
VastaaPoistaIte tykkään ja en tykkää joulusta. En tykkää kaupallisuudesta enkä liian aikaisesta aloituksesta - ja arvaa vaan, oon kaupassa töissä ja siellä on jo jonkun aikaa ollu esim joulusuklaat ja nyt on jo kinkut ja laatikotkin. Tykkään lahjoista kyllä, mutta en siitä väkisin hankkimisesta. Kortteja tykkään laittaa ja useimmiten teenkin ne ite, mutta en mä ite koskaan kortteja säästele, enintään seuraavaan jouluun saatan säästää ja niistä sitten kenties väkerrän seuraavia kortteja. Meillä syödään vain muutamaa jouluruokaa, sellasia mistä tykätään, perinteistä viis. Ja sitä ruokaa syödään vain kerran, max 2x. Tykkään laitella joulua kotiin, mutta vaan vähäsen.
Ja hei, nyt tulee kaikken kauhein joulurike: me avataan lahjat jo aattoaamuna. Päätettiin sillon, kun lapset oli pieniä, että ei suotta tarvii lasten jännittää koko päivää ja sit kun viimein lahjat avataan onkin jo uniaika. Joten kamat jakoon jo aamusta ja kaikilla oli kivempaa. Tosin... nyt lapset on jo isoja, ja silti vieläkin tehdään tuolla lailla... (ne kiukuttelee edelleen jos joutuvat oottamaan liian kauan)
Tunnen silti myös joulustressin, koska vaikka miten mukamas ajattelen ottaa rennosti, kehitän yleensä silti ressin kun en oo siivonnu joka paikkaa, en keksi mitä kellekin hankkis, korttien viimeinen lähetyspäivä lähestyy, ärsyttää lasten kiittämättömyys (miten niin sukat ei oo kiva lahja??) jne.
Ja tänä vuonna saattaakin olla meillä erilainen joulu: saatan joutua aatoksi töihin. Oliskin eka kerta, vaikka oon ollu kaupassa töissä jo monet vuodet... plääh. Voisin olla töissä vaikka mitkä juhannukset ja uudet vuodet mutta jouluna tahtoisin olla kotona. Saa nähä kuinka käy.
Voi harmi, jos joudut jouluksi töihin. Mutta! Tästäkin on lähipirissä kokemusta, että se joulu tehdään sitten toisena päivänä. Perheenjäsenet sopeutuvat ja tekevät kompromisseja, niin se menee. Töissä ollessa tulee taas ihan erilailla suhtauduttua jouluun, on ehkä vähän pakko luopua jostain ja sitten huomaakin, ettei se mitään pois vienyt. Ja seuraavana vuonna sitäkin suuremmalla odotuksella taas.
PoistaKiitos, kun kerroit omia ajatuksia. En taida olla ihan yksin ajatuksieni kanssa.
Mä oon nyt ehkä vähän tahvo, kun en tajunnut yhtään provosoitua tai pahoittaa mieltäni sun joululistasta. Se oli asiaa ja amen. Ja mä ainakin huomasin sarkasmin. :) Väkisinjärjestetyt hipheipikkujoulut "nyt mä oon kännissä ja nolaan itseni jeejee kun hauskaa ja petän puolisoa kun se kuuluu tähän juttuun" -tyyppisine toimintoineen jätän välistä. Toi avec-sääntö vois toimia. ;) Mun unelmajoulu olis pienessä kelohonkamökissä takan loimussa taljojen päällä köllötellen ja makkaraa paistaen ilman mitään lahjoja, umpikorvessa ja pimeässä. Ahdistun kaikesta toppatakkihikisestä ostoskeskuspaniikista ennen joulua ja väkisin keksityistä lahjoista. Rasittavaa. Ja kaikkien aika ja rahat menee ihan hukkaan. Lasten takia on hankittava lahjat ja joulupukki, muuten skippaisin tuon hysterian ja nauttisin aidosti rauhallisesta joulusta, koska sellaisena sitä rakastan.
VastaaPoista-Katri-
Ei tahvo, vaan hieno ihminen. :D Syvä h kaipauksen huokaus kaikelle mitä mainitsit. Luulisin, siis vain luulisin, että jokaisella ihmisellä olisi jonkinlainen toive sisimmässään saada rauhoittua ja karsittua ylimääräistä joulusta pois. Olis se sitten etelän matka, eräkämppä, rivitalossa vietetty sinkkuilta tai joulu sukulaisten kanssa. Väitän, että hektisen sukujoulun tai minkä tahansa aaton tapahtuman odotetuin hetki on huokaisu saunan lauteilla, tai hiljaisuus kinkunpaistajaisyönä tai myöhään aattoiltana, kun lapset ovat nukahtaneet toivelahjansa viereen. Ehkä vain pieni hetki, kun sytyttää kynttilän pimeydessä. Toppatakkihikeä ei vaan voi kaivata.
PoistaNämä kaksi postausta joulusta oli kuin omia ajatuksiani. Mahtavaa lukea. Väkisin keksityt lahjat ja väkisin väkerretyt joulukorit on kamalia. En ole nyt muutamaan vuoteen kortteja lähetellyt, ja aina tunnen piston sydämessä,kun omasta laatikosta kortti löytyy. Lapsia olen opettanut, että yksi laadukas lahja riittää. Mutta katsohan siinä sitten lastasi, kun vieressä serkut availee kymmeniä lahjapaketteja riemusta kiljuen... Elämme vaikeaa joulun aikaa... ;)
VastaaPoistaMinä en käsittänyt testejäsi mitenkään pahana, täyttä asiaa, hyvin kirjoitettuna.
T. Vasta äskettäin mahtavan blogisi löytänyt, kerran jo kommentoinut "anonyymi", Virpi. =)
Virpi, hyvä, kun uskallat kirjoittaa tuon kaiken ääneen. Kiitos. Tulin hieman varovaisemmaksi tämän kaiken jälkeen, kun huomasin, että joulu on ihmisille todella henkilökohtainen asia. Minulla on ihan samoja tunnelmia kuin sinulla.
PoistaYmpäristön paineilta ei välty, se on fakta. Hyvä esimerkki, kun mainitsit tuon lasten lahjamäärän. Olen tarkkaillut lapsia ja huomannut, että heillekin tulee paha olo liian paljosta. Yksi harras toive ja iso odotus palkitaan. Enkä halua nyt moralisoida enkä väkisin vääntää lapsiani johonkin askeettisuuden tai nöyryyden muottiin, vaan kerron vain miten asiat ovat minulle näyttäytyneet.
Minusta edellisessä kommenttiketjussa oli hyvin pieni haloo - ainakaan minä en ollut viestiäsi mitenkään mollaamassa, vaan totesin, että hyvä, kun kirjoitit. Olen ihan todella luullut, että kortit ilahduttavat, mutta kuten Virpikin tässä toteaa, ne ovat väkisin väkerrettyjä ja kamalia ja aiheuttavat piston saajien sydämessä. Minä olen tykännyt korttien tekemisestä, mutta vain siinä mielessä, että ole luullut niiden ilahduttavan. Ihan yhtä hyvin voin väkertää jotain koristetta omaan kotiin sen ajan. Joten sai nyt olla vihoviimeinen joulu, kun vielä lähetän kortteja. Maailma muuttuu, muuttukaamme mekin!
PoistaEdelleen minä rohkaisen sinua niitä kortteja tekemään, jos olet niiden tekemisestä tykännyt. Sinähän et kuulu silloin väkisin väkertäjien joukkoon. Ja jos nyt täältä lukemasi perusteella aiot itsellesi mukavan perinteen katkaista, teet suuren vierheen. Tässä blogissa on minun ajatuksiani ja mielipiteitä, jotka saattavat olla hyvinkin kaukana totuudesta ja valtaväestön mielipiteistä, todennäköisesti olen täysin nykymaailmasta vieraantunut.
PoistaMutta sellaisen tilastollisen totuuden voin esittää, että maailma ei ole muuttunut, ainakaan korttien osalta.
Hei anonyymi, ymmärsit minutkin väärin. En tarkoittanut, että saamani joulukorit ovat kamalia. Vaan juuri se pisto minun sydämessäni on saanut minut lähettämään kortteja muille, vaikken itse ole sellainen joulukortti-ihminen. Eli olen väkisin väkertänyt niitä, siinä muutenkin kiireisen arjen keskellä, vaikken itse ole kokenut niitä niin tärkeiksi/minun näköisiksi. Välitän jouluterveiseni nykyään toisin, pyrin käymään ihmisten luona, soittamaan tai lähettämään kimppasähköpostin, jossa kerron koko vuoden kuulumiset kaikille kerralla.
PoistaÄlä muuta jouluperinteitäsi muiden mielipiteiden perusteella, jokaisella on omat tavat ja tottumukset, sekä Inhot ja mieltymysten aiheet. Virpi
Ettei tuo joulun lahtaus olisi kaikessa sarkastisuudessaan sihdattu heille, jotka joulustressissään narskuttavat kiilteet hampaistaan ja aiheuttavat jos ei nyt ikuisia traumoja niin ylimääräisiä elohiiriä ja kesäkaipuun läheisilleen. Samaiset narskuttajat imevät ilon muistakin juhlista, kahvipöydässä on mokkapalojen lisäksi sen seitsemää sorttia ja stressaajan hössöttäessä neljättä santsikierrosta juhlaväki pohtii hiljaa mielessään, josko sitä jo kohta kehtaisi kotiin lähteä. Ja että ensi vuonna sitten uudestaan.
VastaaPoista:'D
PoistaSaattoipa muuten osua ja upota ja nyt lähti kahvipöydältäkin jalat alta. Hihii!
PoistaVoi Mira!!! :D:D:D:D:D
Poista-Katri-