Karpaloita otsalla

Mitä minun pitäisi tehdä nyt tai piti tehdä eilen eikä vasta huomenna.

Lasten joulukalenterien ompelu loppuun. 

Joulukalenterin yllätysten osto.

Blogin joulukalenterin valokuvat.

Kansalaisopiston open päiväkirjojen vienti.

Ystävän ponien vuolut.

Siivous.

Talouspaperin osto.

Pipojen neulominen.

Joka päivä kaikki mitä teen.

 Keimo mainitsi kuulleensa radiosta vinkkejä stressin ehkäisyyn. No mitäs ne oli, kysyin. Yks ainakin oli, että on ajoissa menossa siis matkalla sovittuihin tapaamisiin tai paikkoihin. Niin varmaan, vastaan (skeptisyyttä äänessä).

En voi mitään sille, että olen tehokas tiukassa aikataulussa. En oikein pidä luppoajasta, sellaisesta ajasta kiireen ja kiireen välissä, turhaudun. Ripustan mieluummin pyykkiä taksia odotellessa kuin istun ja tuijotan pihalle. Tiedän, että rauhoittuminenkin on taito (eräillä puute). Minulla ei ole taipumusta jättää asioita tekemättä, mutta joskus tulee paljon ja samaan aikaan ja sen vuoksi tekemiset alkavat törmäillä ja läjääntyä. 

Purkaminen alkaa ahdistaa, vaikka kyseessä on vain pieni pato.

Kahdentoista vuoden kotityöskentelyssä alkaa jotkut asiat leipäännyttää; pyykkirumba, kaupassa käynti, siivous, taksin odottelu, ruuan laitto… Siksi teen niitä itseltäni salaa, päällekkäin. Yhden tekemisen sisällä on toinen tekeminen. Ruuanlaiton ohessa imuroin, tanssitunnille ajaessa soitan puhelun, joka on jäänyt, ajan kaupan kautta kotiin, vaikka taksi on jo melkein pihalla, siivoan pihaa, ripustan pyykkiä, hoidan kanoja tai kastelen kukkia taksia odotellessa, 

neulon telkkaria katsellessa. 

Äidit elävät samaan aikaan kerrostalon jokaisessa kymmenessä kerroksessa. 

Eikä missään kerroksessa kunnolla, sanoo se joka tietää paremmin.

Minä pidän hektisyydestä, jos en ole väsynyt ja niin kauan, kun nopeatahtisuus on itseaiheutettua.

Ihmisen tulisi hengästyä ja hikoilla ruumiillisessa ponnistelussa, jos siihen on kykenevä. 

(Erään liikuntarajoitteisen ajatus epäreiluudesta.)

Pesupallo löytyi jo viikkoja sitten. Tupen nunnu eli Haukku kävi testipesulla. Hetken veivattuamme, Haukku tuli ulos puhtaampana. Pallo toimii, miksei toimisi!

Olen saanut tunnustuksen Punaiselta Pihlajalta. Niiaa niksautan syvään. Kiitos. 

Olen hirveän hämilläni, että useampi ja useampi haluaa seurata jorinoitani, alkaa lukijajäseneksi ja vaivautuu kommentoimaan ja kannustamaan. Miten ihmeessä te oikein jaksatte (retorinen kysymys)? 

Ojennan tunnustuksen kaikille niille, jotka ovat tulleet minulle näkyviksi kommenteissanne.