Poikkeuksellinen isänpäivä

Vehkosuoviikonloppujen ja kodin arjen vaihtelu on auennut minulle ihan uusin silmin. Vaikka paikan vaihtamisen hoohetkellä pinna meinaa väkisinkin kiristyä, molempiin paikkoihin kotiutuu lopulta nopeasti. Ymmärrän nyt enemmän yhteishuollettuja lapsia, jotka sahaavat kahden kodin väliä; ei se elämä välttämättä ole niin rasittavaa, kuin ensiajatuksella luulee. Molemmista paikoista saa parhaat puolet eikä kumpaankaan ehdi kyllästyä.

Nyt olemme olleet viikonloput äitienpäivästä isänpäivään Vehkosuolla. Isänpäivän aamu meni normaalilla kaavalla: Kahvia sänkyyn, halauksia, onnitteluja ja lahjojen avausta ja sitten aamiaista pitkällä kaavalla. Vinoilin Keimolle, että onko mahtavaa päästä valmiiseen pöytään poiketen siitä, että…noh, ei siis mistään. Kuulemma oli. 

Ja kerrankin paistettuja kananmunia hänen makuunsa. 

Samanlainen keskustelu käytiin vanhempieni luona, kun urheiluhullu isäni katsoi lähetyksiä telkkarista ennen päivällistä, sen jälkeen, ennen kahveja ja sen jälkeen. Äiti siitä huomautti, johon iskä takaisin, että nyt on isänpäivä! Äiti mumisi, että taitaa olla isän päivä joka päivä, johon iskä hetken nasevaa vastausta mietittyään laukaisi, että isänpäivänä pitäisi kyllä saada katsoa ilman huomautuksia. 

Mutta ennen kaikkea; hyvää ruokaa, seuraa ja onnistunut isänpäivä.

Nappasimme perjantaina menomatkalla peräkärryyn reilu viisikymmentä betonilaattaa, jotka ostin, kun hyvä tilaisuus tarjoutui. Niille olikin jo tilausta, sillä ala- ja yläkerran ovien välimaasto on alkanut ikävästi sateiden myötä liejuuntua. 

Laattojen asentaminen on kivaa, mutta tähän aikaan vuodesta pian huomaa työskentelevänsä pilkkopimeässä. Ja kun työhön on kerran ryhtynyt, sitä ei meinaa maltaa lopettaa. Loppujen laattojen asentaminen led-lyhdyn valossa oli melko järjetöntä, mutta myös hauskaa. Aamun valossa vauriot eivät olleen onneksi kovin suuria ja kuten meillä on Olgankin kanssa tapana töitä tehdessä todeta: Se minkä taakseen jättää, se sinne jää.

 

1 risti 2

Uudet sadevesipöntöt entisten sinisten tilalle.

Tuppe löysi puisen juurakon ja kiikutti sen Keimolle, että tästä tehdään lehmä. Niinpä siitä sitten tehtiin Tuuvelle oma lehmä. Hänet ristittiin Muruksi. Sunnuntaiaamuna Tuppe ilmoitti, että vaikka iskän mielestä Muru-lehmä onkin ulkoeläin, se on kuitenkin hänen nyt ja sen vuoksi ja hänen päätöksellään se sijoitetaan navettaan. Ja sillä hyvä, Muru muutti sisälle.

Sunnutaina kuljeskelimme pihalla ja teimme pieniä korjauksia ja siivoilimme ympäristöä. Keimo vei vanhat puutikkaat navettaan ja teki uuden salvan lantalan oveen. Minä kävin yllättymässä kuinka siistiksi Keimo on navetan päädyssä olevan varaston saanut. 

Pieni harmikin sattui viikonlopulle, kun lähdevesikaivossa killui kuollut hiiri. Vettä oli onneksi edelliseltä viikonlopulta aamupalaa varten ja kun Keimo tyhjensi kaivon kertaalleen, se täyttyi saman tien uudella vedellä ja jo muutaman tunnin päästä saven harmaus oli poistunut ja vesi selkeytynyt. Tietenkin me aloimme kutsua sitä vettä rottavedeksi.

Lähtökahvit saunan terassilla (rottavedestä).