Sipi Kaukomieli

Tänä vuonna blogijoulukalenterin päähenkilö on tonttu nimeltä Sipi Kaukomieli. 

Sipi on oikeasti joulutonttu, mutta viettänyt ajastaan kymmenen vuotta puutarhatonttuna (todennäköisesti tahtonsa vastaisesti). Vuodet syreenin ja sittemmin omenapuun juurella eivät ole kohdelleet Sipiä aivan oikeudenmukaisesti. 

En tiedä, kuinka vanha Sipi oli meille tullessaan, mutta puutarhassa vietetyt vuodet ovat vähintään tuplanneet hänen ikänsä. Oletamme hänen täyttäneen tänä vuonna noin 100–150 vuotta. Kuulostaa paljolta, mutta tontuksi vielä ihan teini (tonttu voi elää 400 vuotiaaksi).

Sipi löytyi omenapuun juurelta aivan sirpaleina. Minulla, Olgalla, Kassella, Tupella ja pikaliimalla oli täysi työ palauttaa pirstaloitunut Sipi jaloilleen. Omenapuun juurelta kävimme useasti yhdessä ja erikseen kaivamassa pimeässä ja hyisessä ilmassa tontturukan palasia.

 Sipin valmistelu oli tarkoitus tapahtua kaikessa hiljaisuudessa, mutta kävipä niin, että liimausprojektin alla törmäsin Olgaan muskarilaisten kuskausreissun yhteydessä. Yritin livahtaa kotiin jatkamaan tontun kasausta, mutta Olga alkoi vaatia kahviseuraa, arvatenkin haistaen projektini – kuten tämänkailtaisissa tapauksissa hänellä on tapana – siispä mumisin jotain siihen suuntaan, että "tonttu, palasina". Ei aikaakaan, kun hänellä oli jo sormenpäät pikaliimassa ja pää tonttuparan vuoksi myötätunnosta kallellaan. Lastemme musisoidessa uppouduimme intohimoisesti elvyttämään tonttua.

 Ajattelin ensin kaikki tontun muruset nähtyäni, että ei kannata, mutta Sipi Kaukomielen kasaaminen opetti minulle taas jotain tärkeää elämästä: Pikaliiman hinnalla olisi saanut uuden tontun, mutta ei yhtään niin mukavaa muistoa.
Rahalla ei voi tonttua punnita.

Minä ja Olga kasaushommissa. Kuvat: Olga & minä

Sipi Kaukomieli sipistelee joulukuun 1. – 24. välisenä aikana Iitissä ja sen liepeillä esitellen minulle ja perheellemme tärkeitä paikkoja. 

Sipi Kaukomieli on saanut innoituksensa Amélie-elokuvassa seikkailevalta tontulta.

Sipi Kaukomieli