5.7.2014

Maltti on valttia


 


Hevonen on vieläkin pihassa, jotta viimevuoden viisi päivää on nyt ylitetty. Laitumesta taitaa olla puolet tallottu ja vain murto-osa syöty, mutta välit lampaiden kanssa on lämmenneet ja karsina navetassa otettu kodiksi. Ihmisten puuhien seurailu ja tutummaksi käynyt ympäristö luo turvallisuuden tunnetta niin, että pää pysyy jo pidempiä aikoja maassa heinää rouskutellen. Sateet ja kylmä ilma näyttäisi olevan takanapäin ja paarman täytteinen ilma tässä. Maailmassa on muuten rapeat 2500 paarmalajia joista vain 37 meillä Suomessa, joten paarmaköyhä maahan tässä ollaan. Sillä välin, kun naispaarmat imevät nisäkkäistä verta, miehet hyppäävät kukasta kukkaan ja ryyppäävät mettä. 

Wikipediasta napatuista otteista saa hevos- eli nautapaarmasta todella veijarimaisen kuvan: 
Suuret silmät kattavat 360 astetta, joten sitä on todella hankala hävittää ja löytää uhrinsa usean aistinsa avulla ja viiltää uhriaan tikarimaisilla suuosillaan ja valuttaa viiltokohtaan sylkeä, joka estää verta hyytymästä paarman aterioidessa ja vielä purema on yleensä varsin kivulias. 
Semmonen pikku paarmuli.

Kuvissa näkyy muuten puomi, jota Keimolle laitumella nököttävästä puhelinpylväästä ideoin. Sen hän toteutti kuullessaan minun kiukkuavan turhautuneena valjastuspuuhissa kiukkuiselle hevoselle ja muistettuaan jälleen, että niin, vaimon ideoinneista on tekemisen vapaaehtoisuus ja tekijän oikeudet toteutusaikatauluun kaukana. 
Tajusin onneksi jälkikäteen kehua puomia erittäin paljon asiallisemmaksi kuin minun käytös oli sekä kuunnella vaiti ja näyränä miten hevosta ja varsinkaan suivaantuvaa ja ymmärtämätöntä yksilöä pitää ja ei pidä kohdella.

Löysin ratsastusreissulla metsätiereitin, jota jokainen hevosihminen osaa arvostaa. Hyvä pohja, mäkiä ja pitkiä suoria, näköaloja eikä rakennuksia tai autoja missään ja kaikki tämä melkein suoraan kotiovelta. 




Tänään oli kuoriutunut kaksi tipua kolmesta haudotusta. Nämä menevät syksyllä jatkosijoituspaikkaan ellei joku vanhemmista päätä päättää päiviään kesän aikana. 




Lopuksi katse kasvimaalle, jonne ei ole sateella paljon tehnyt mieli kahlata. 
Kurkut menivät ja tomaatit kituuttavat vasta pieniä kukkia ja samaa kituutustaan tekevät käynnöspavut. Lantusta ei näkynyt jälkeäkään. Sattui niin, että kun olin useita viikkoja säilönyt kaikki esille ilmestyvät taimet (eli rikkaruohot), enkä useista etsinnöistä huolimatta löytänyt tietokoneen syvyyksistä yhtään järkevää kuvaa lantun taimesta, päädyin eliminoimaan kaiken vihertävän koko saralta. Ei siis tänäkään vuonna lanttua. Tilalle kylvin pensaspapua. Purjo on tuottanut minulle toistamiseen pettymyksen. Se on liian hento. Vaatisi enemmän huomiota, jota minulta ei sille liikene enempää. Joku raja. Ensi vuonna en laita sitä ollenkaan. 

Parasta tulosta näyttää tulevan jälleen punajuuresta, joista osa on jo nostokunnossa sekä porkkanasta ja runsaasti kukkivasta sokeriherneestä. Kivasti ovat nousseet myös mustajuuri ja juuripersilja. Palsternakkaa tulee jonkin verran, siitä olen iloinen. Ja erittäin yllättävää, että esikasvattamani ruusukaali voi vielä hyvin. Pitäisiköhän sitä tukea, kun lehdet meinaavat napsahdella poikki?

17 kommenttia:

  1. Onnea pikkuisista tipusista..:)
    Kyllä tämä kesä on melkeimpä vaatinut vesiviljeltystä, että saa onnistumaan...herneet meillä jo lituikoilla..mikä sana..:)..perunoita ja salaattia ollan jo syöty..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin meinattiin nostaa tänään ekat perunat. Ehkä se kesä tästä lähtee.

      Poista
  2. Oi että on ihanan näköistä! Kasvimaakin näyttää niin kivalta ja vehreältä, vaikka epäonnistumisiakin on.
    Taidanpa napata meidän neideille tuon idean muovihepoista ulkona. Niille aitauksia, esteitä yms. Nyt on kepparitallilla ollut aktiivinen kesä! :)
    Mukavaa heinäkuuta. Tänään rannalla apinamies huitoi kovasti paarmoja ja minä ihmettelin, että häiritsevätkö ne muka... Toiset on paarmamagneetteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on se hiilidioksidi ja mitä enemmän haihtumispintaa niin sitä enemmän kiinnostaa paarmaa se. :D
      Noi hepat on kyllä kestosuosikkeja. Ja kestää leikkiä. Tykkään. Mukavaa kesää teille myös!

      Poista
  3. Terve! Eix se purjo kestä kauan ennenkuin tukevaksi tulee? Tue ruusukaali ettei kasva vinoksi, jos siltä näyttää. Mulla on eka kerta onnistunut tilli! Laatikossa kasvatin.Hih. Hyviä satoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kait niillä kestää, mutta siihen saavutettuun iloon nähden mielestäni liikaa vaivaa. Voi olla että vuoden päästä olen taas samassa pisteessä.
      Onnea tiilistä!

      Poista
  4. Purjovinkki; laita niiden ympärille vessapaperihylsyt, kunnes vähän vahvistuvat. Auttoi mulla. Mulla on varmaan helmikuussa istutettu siemenet, jotta kauan niillä kestää, ennenkuin ovat tanakoita!
    Kateellinen olen kaaleista, mulla kuoli ne kaikki, vaativat jotain mitä en osannut antaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Laitan korvan taakse, jos vielä innostun niitä paapomaan. Minäkin jo helmikuusta laitoin, mutta mutta...
      Välillä onnistuu ja välillä ei. Se on ehkä tällaisen harrastelijatason tarhurille sitä mielenkiintoa antavaa puolta.

      Poista
  5. Purjovinkki 2: katkaise saksille purjojen taimien päät, kasvattaa enemmän ja paksumpaa vartta sitten. Paarmoista onneksi osa täälläkin. pus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ku olen katkonu muutamiakin kertoja, mut siimaa pukkaa. Kiitos nyt kuitenkin ja pus. Jaetaan paarmat tasan.

      Poista
  6. Purjo tuotti mullekin alkuun pettymyksiä, mutta sitten kekkasin että purjo tarvii tasaisin väliajoin lannoitusta ja viime vuoden purjot olivat jo purjon näköisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä lannoiteasiaa olen epäillytkin, mutta kuten tuloksista näkee, ollut hyvin laiska tekemään asian suhteen mitään.

      Poista
  7. Mulla oli heppa yhtenä kesänä mökillä mukana kahteen otteeseen ja ekalla kertaa se oli hermostunut, kulki ympäri aitaustaan ja huusi ja halusi kotiin. Tokalla kerralla se oli kuin kotonaan ja oikeasti viihtyi ihmisten puuhia seuratessaan ja omaa private-ruohoa syödessään. Niinhän sitä sanotaan, että koulutuksessa tauot tekee hevoselle hyvää, että ne yhdistää asioita aivoissaan ja osaakin hommat kun koulutus taas jatkuu breikin jälkeen. Ja sama pätee selvästi tähän hevosen mökillä yksin oloon, eka kerta on kauheeta ja tokalla kerralla oltiin, niin kuin se olisi koti. Onneksi näin, niin lopulta kaikilla on kivaa :)

    Meillä myös aikanaan, kun mulla meni välillä hermo nuoreen hevoseeni ja tuli hiukan kiljuttua/karjuttua sille joskus, isäntä puuttui useampaan kertaan asiaan. Sanoinkin sitä mun henkilökohtaiseksi eläinsuojeluvalvojaksi. Ja otin oikeasti opikseni, siinä tajuaa kyllä oman käytöksensä typeryyden, kun joku siitä kommentoi, koska siellä ihmisessähän se vika pruukaa olemaan, jos homma ei toimi tai ei sitä toimimattomuutta ainakaan auta se, että ihminen alkaa kiukutella hevoselle. Vaikka ei se aina niin helppoa ole ja varsinkaan tiettyjen hevosten kanssa ja rajansa hevosenkin käytöksellä, mutta on se silti hyvä, että noi miehet uskaltaa avata akalle suunsa, että eihän sitä hevosta noin kohdella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kiva asia lukea, että samanlaisia kokemuksia. Nyt on ollut muutama täysin rauhallinen päivä, joten teoria toisesta vuodesta pitänee paikkansa sekopää suikkulaisellakin. Eilen tosin meni suitset mäsäks, kun aloin jo liikaa luottaa tilanteen rauhallisuuteen, irroitin riimun ohjat kaulalla ja huomasin hetken päästä katselevani rodeoesitystä suitset jaloissa pyörien. Opetti minua jälleen.

      Poista
    2. Elämä oman hevosen kanssa ottaa ja antaa... Mun hevonen kengitettiin maanantaina. Tiistaina tallille tuli uusi hevonen, joka oli suurimmalle osalle laumaa tuttu, joten laitettiin heti muiden sekaan laitumelle. No, päivän olivat kivasti, mutta illalla mun ruuna sitten kävi aivan hulluna tuon nuoren tamman kippuun, repi korvista ym. Siinä rytäkässä irtosi sitten mun hevoselta juuri edellisenä päivänä laitettu kenkä. Ja aidat kaatui. Nyt on sitten ponit eri tarhoissaan ja taas täytyy kengittää... Jipii! En tiedä mikä sille tuli, että se kävi noin hulluna kimppuun, ei se enne ole ollut tollainen. Mutta eipä sille mitään voi...

      Poista
  8. Hieno kasvimaa! Lanttu näyttää muistaakseni pienenä rypsin taimelta. Tosin taitaa olla myöhässä tämä vinkki, mutta vastaisuuden varalle! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä mä vielä onnistun. Epäilen kyllä nyt, kun näin sanoit, että osa oli kuin olikin lantun taimia, vaikken tiedä varmasti sitäkään, minkä näköinen on rypsin taimi.

      Poista