Viime viikonloppu vietettiin keskimmäisen ja kuopuksen kanssa kolmisin, kun mies oli viikonloppureissussa ja vanhin lapsi hoitokodissa. Hoidettavaa oli vähemmän :), mutta en oikein osannut irrottaa kiireestä. Meillä olisi pitänyt kaiken mukaan olla kivaa ja leppoisaa; oltiin tallilla heppatouhuissa, oli pizzaperjantaita, auringonlaskua, saunomista, mutta ei. Minä pingotin.
Näin Vehkosuolla vain keskeneräisyyttä. Laasti tippuu katosta, uuni ei vedä (että meni hermot), olkkarin lattian kulma laho (miksi?!), saunassa on huonot löylyt, ikkunan pokat ovat mätiä, saavi vuotaa, ei vessaa, mikään ei tunnu omalta.
 |
| Kuvien laatu vastaa tunnelmia Vehkosuolla viikonloppuna. |
Nälkäisenä, pipareiden, rusinoiden, sipsien ja Lauantaipussien voimalla lämmitettiin lauantaina sauna ja todettiin, ettei pimeä onneksi pelota meitä tyttöjä yhtään, vaikka ei ole miestä talossa (kunhan vain pitää kummitusjutut pois mielestä). Pystyin vieläpä ehkä nanosekunnin verran tajuamaan, että ihanaa, kun istuin saunan portailla vilvoittelemassa hyperaktiivisten lasten ravatessa edestakaisin. Pingotuksen syynä oli varmasti vain unen ja ravinnon puute ja sitten se, etten oikein osaa vielä olla omistaja Vehkosuolle. Ympärillä ei ole omia tavaroita, eikä tuttuja hajuja, vähän niinkun varkain autiotalossa lymyilisi
Kun ihmisellä on pakonomainen tarve saada jotain valmista, niin sainpa minä aloitettua keittiön seinien maalauksen rappaussession jälkeen. Toivon, että saan sidottua lateksin joten kuten pohjaan öljymaalilla. Pinnan hieroin kivellä sen verran puhki, kun nyt uskalsin. Uunin muuriseinä tuli valkoisella. Muut seinät maalaan vaalean harmaalla (sävytys mustalla pigmenttipastalla ja vihreä umbra -pigmentillä). Kuvia sitten, kun pääsen paremman kameran ja valon kanssa paikan päälle.
 |
| Sohva saa lähteä, vai saako? |
Minä olen hieman ristiriitaisin tuntein katsellut tuota -kytluvun "treenikämppäsohvaa". Sen piti lähteä jo ensimmäisessä kierrätyskeskuskyydissä vek, mutta siellä se vaan nököttää olohuoneen seinustalla. Oikein levittettävä malli ja kaikkea. Njaa...
Treenikämppäsohvalle jäämispisteet täältä!!
VastaaPoistaTiedän! Sohvasta on tullut vähän sellainen monumentti, niinkuin väkkärä mänty keskellä peltoa. Ruma, eikä minkään arvoinen, mutta ainoa kiintopiste ulapalla. (no nythän lähti!)
PoistaToi keltainen ja ruskea väri on ottaneet mut johonkin Helvetin Pauloihin. Ne tunkeutuu mun sympatiakeskukseen. Minä haluan RAIKKAITA värejä. Hjelp!
Mä niiiiiin näen tän mielessäni jo valmiina ja hieno siitä tulee!!! Me ollaan käytetty omaan todella pieneen remonttiimme nyt kuukauden kaikki vapaahetket ja oli "ihanaa" tai ainakin lohduttavaa lukea että jollain toisellakin menee remppaan hermot :D Nytkin notkun tässä koneella vältellen kiviseinän pakkelointia, jota olisi tarjolla olohuoneen puolella...
VastaaPoistaEntäs kompromissi: sohva jää mutta saa uuden raikkaanvärisen verhoilun? :) Jos uudelleenverhoilu tuntuu pahalta, niin taidat tietää mitä haluat, eli säästää koko hökötyksen juuri tuollaisena :D t. Nina
Voi ei, yritä olla pingotamatta ja ressaamatta, vaikka ei se helppoa aina ole...tiedän.
VastaaPoistaKangassohva vaatii aina sen suojalakanan, -peiton tms. lapsi- ja koiraperheessä, joten pidä päällä toi raikas kangas, äläkä luovu treenikämppäsohvasta...ei ainakaan vielä, anna sille aikaa tutustua teihin ;)
Mä alan nyt kuulustelemaan ruotsin sanoja U:lta, se on yhtä innokas läksyjen lukija kuin jo silloin 5 vuotta sitten...muistatko?..tänään tuli jälki-istuntolappu koulusta kun oli niin monta unohdusta, aika hopeles-tapaus.
On tää kiva kanava laittaa myötätuntoanomuksia ja niin kiva kun saa kannustusta. Olis pitäny keksiä tää jo viistoista vuotta sitten, kun alettiin omaa kotia rempata. Ai mut niin, silloin ei ollu tietokoneita (siis meillä).
VastaaPoistaTreenikämppäsohvan pitää jäädä, olen ollut sitä mieltä alusta asti. Onhan se nyt niin sympaattinen kaveri. Näen sen katsovan anovilla silmillään kun se niin kovasti tahtoisi jäädä teidän perheeseen. Ja kun yhdistät sen kanssa paljon valkoista niin ihan raikkaalta se näyttää.
VastaaPoistaYmmärrän tuon turhautumisen tunteen kun asiat tuntuu tahmealta ja haluaisi että hommat etenenisivät hyvää vauhtia. Mutta veikkaan, että sinä ihan vähän nautitkin tästä vaiheesta (ainakin jälkeen päin :). Lopputulos tuntuu sitäkin paremmalta kun sen eteen on vuodatettu kaikenlaisia asioita eri ruumiinaukoista. Tai siis.. ;)
No mutta yhtä kaikki: toivottavasti saat pingotusolon vähän laskeutumaan – ja saatkin. Nää suvantovaiheet vaan vievät mehuja inhottavasti. Kohta lähtee nousukausi ja yht´äkkiä viet sinne jo lakanoita.
Ainiin, unohdin laittaa kommentin vielä tuosta rappauksen tippumisesta/maalin pysymisestä..näin kaupallisten maalien maailmoissa kun päivät pyörin, niin oisko pitänyt laittaa jotain Timantti Stoppia tai Tixomat-tyyppistä, joita voi laittaa esim. roiskerapattuihin kattoihin. Niistähän kun laastit tippuu alas jos tavallisella lateksilla/vesiohenteisella maalaa päälle, Noilla em.maaleille rappaus pysyy.
VastaaPoistaKiitos Annakaisa vinkeistä, nuo maalit ovat minulle ihan tuntemattomia, voi olla, että niistä olisi apua. En tiedä. Lateksimaali on suurimmalta osalta hyvässä jamassa, mutta niistä kohdista, joista maali on lähtenyt tai lähtee, sentin paksuinen laasti murenee, kuin hiekka. Olen koputellut ympäriltä pahiten irtoavat ja paikkaillut nämä tasoitteella. Tuo katto tulee ruokahuoneesta hipaisusta ihan laattoina alas. Keittöstä laasti on jo otettu (tullut) alas ja alla oleva kivikatto vain maalattu. Ihan helppo toimenpide, vaikkakin sotkuinen. :)
Poista