Talo koettelee minua

Kompostoiva vessa ei tullut meidän luottorautakauppaan perjantaihin mennessä, joten huussiremppaa ei vielä päästy aloittamaan. Saimme poltettua melkoisen määrän risua ja puuroinaa, kun sisko perheineen tuli Vehkosuolle talkoilemaan. Äiti ja iskäkin pyörähtivät ensimmäistä kertaa ihmettelemässä paikkaa ja lapsia oli serkkutytön ja oman kolmen lisäksi vielä kolme hoidokkia kirmailemassa ympäriinsä, joten menoa riitti.

Ensimmäinen kerros maalia

Minä päätin maalata pikkukuistin mäntyiset saunapaneeliseinät ja katon, jotta sekä minun työnteko, että kaikkien sisään ja ulos haluavien liikkuminen olisi mahdollisimman jännittävää. Sunnuntaina uusin kierroksen Uulan sisäkattomaalilla (nykyään taitaapi olla Uulan iNTO sisustusmaali), joka jättää, ja saakin jättää, pensselin vetojäljet elävästi esiin.

Voi ei!

Tänään oli tarkoitus aloittaa keittiönkin maalaus uunin muurista, mutta ei sitten alkanutkaan. Mainostin aiemmin, että seinät ovat hävyttömän hyvässä kunnossa, mutta taisi käydä nyt niin, että kakku oli päältä kaunis... Voi lateksien lateksi. Sitähän sinne seiniin on vejelty. Ei niin, että joku muoviton perinnemaali säilyttäisi kaiken lopullisesti, mutta uskon, että varsinkin niinkin suurissa kosteuden ja lämmön eroissa, kuin talo on viimeiset 30 vuotta seilannut, olisi saatu vähemmän tuhoa aikaan. Muovisen lateksimaalin alla on nyt sentin paksuinen hiekkaantunut tasoite. Mitä nyt sitten? Kaikki pois vai paikkailua, hermojen menetystä, "juoksuhiekan" ja lateksin päälle maalaamista ja sitten parin vuoden päästä toteat, että olisi kuitenkin pitänyt tehdä pohjat hyvin.

Oli tylsää jättää talo vähän epävarmaan takapakkitilaan, mutta viikonloppu oli kaikkinensa mukava. Talossa ja pihalla mahtuu hengittämään isompikin porukka.