Keskinkertaisuudessaan paras

Olen tehnyt yhtä villapaitaa, en edes muista kuinka kauan eli kauan, enkä pirulainen meinaa saada sitä valmiiksi. Päässä pyörii miljardi uutta mallia, mitä haluaisi aloittaa, mutta neuleiden kanssa on sama, kuin kirjojen; niitä ei saa pettää, jättää kesken tai ottaa toista siihen rinnalle. Enää ei sitäpaitsi olisi kun pienet pätkät hihaa ja viimeistely. Hahtuvavilla on parasta päällä, mutta ihan takapuolesta työstää. Ongelma on sekin, kun neulominen ei ole sillä tavalla muka hyödyllistä tekemistä, että sitä voisi pelkästään tehdä, joten pakko yhdistää se vaikkapa telkkarin katseluun (mikä on hyödyllistä), mutta sitten en enää illalla jaksa. Sitäpaitsi yleensä jo toisessa kädessä on päivän antioksidanttiviiniannos ja toista lepuutan. 

Olen siis vilkuillut hermostuneena ja syyllisenä tuota iisakinkirkkoa ja sain vihdoin otettua tänään sen työn alle, kun katsoin netistä Dancen toista kautta. Että voi olla Suomessakin niin hyviä tanssijoita nykyään, että itku meinaa päästä pelkästä ihailusta. Niin, minusta ei tullut koskaan sen tason tanssijaa. 

Pääsin villapaidan nyhertämisessä kuitenkin sen verran oman elämän herraksi, että alemmuudentunto hävisi ja hetkellisessä ylemmyydentunnoissani tein listan siitä, mitä kaikkea haluamaani olen saanut jo tehdä. 

1. Omistaa perheen ja elää perhe-elämää

2. Asua omakotitalossa 

3.Olla vaimo ja äiti 

4. Ratsastaa (no en GP tasolla, mutta silti)

5. Omistaa hevosen, suomenhevosen

6. Omistaa kavereita, jopa hyviä

7. Harrastaa edelleen tanssia (vaikkei minusta tullut tanssijaa)

8. Opettaa lapsille tanssia (ja siitä vielä maksetaan minulle)

9. Opiskella erikoismaalariksi ja erityispedagokiikkaa ja vaikkei niistä ole tullut vielä ammattia, hyötyä elämään silti

10. Tehdä ruumiillista työtä

11. Pidettyä lapset ja eläimet tähän asti (tai riittävän pitkään) hengissä ja saanut ne vaikuttamaan jopa tyytyväisen oloisilta

12. Elää vähillä varoilla kärsimättä siitä

13.  Nähdä toden tuntuista unta maatalon omistamisesta (enkä tod aio nipistää itseäni)

13. Kirjoittaa, vaikken siinä mittakaavassa, kuin tahtoisin, mutta kirjoittaa 

Jaah. Oma mielennostatus päättyi kuitenkin sellaisiin selityksen maun tunnelmiin, että taidan poistua paikalta. Tuttu reitti, menen siitä mistä aita on matalin. 

Moro ja sluip!