Niin ne pyramiditkin rakennettiin *

Huomaan olleeni taas liiallisten ärsykkeiden keskellä ja taas Vehkosuolla tajuan, miten paljon ilman on parempi olla. Kuuluuko vetäytyminen ikään vai onko se minun ominaispiirre?  Näinkö se kalkkeutuminen alkaa; melun väistelynä, aikatauluista kärttyisenä, linnunlaulusta ihastuneena ja vapaa-aamuna usva-aikaan heräämisinä? Keimo myöntää tuntevansa samoin, mutta me ajattelemmekin paljosta samalla tavalla.

Maalasin pöydän pariin kertaan ja saimme kannettua sen sunnuntaina ruokahuoneeseen. Minä en ole huonejärjestysten muuttelija, koska kiinnyn kaikkeen niin ja totun uuteen hitaasti. Mutta pidän käytännöstä ja tiedän, että tämä oli hyvä uudistus (mutta kun se vanha pöytä toi lämpöä, sen ympärillä oli tilaa liikkua ja tuoleissa selkänojat). 

Päivänkoitosta iltapuhteeseen.

Tuo pöljä ja varsin jurpo mieheni kantoi sen aiemmin mainitsemani valurautaisen miljoona tonnia painavan kaminan yläkertaan yksin, kun olin tallilla. Että ei sitten tartte auttaa ja näillä avuilla mennään. Lapsille oli sanonut, että pysykää kaukana ja punnersi pernan repeämisen uhalla porras kerrallaan kaminan ylös. Olisi ollut niin rattoisaa tulla takaisin ja löytää miestä muistuttava lettu, vierellänsä kolme orpoa ja itkua tuhertavaa lasta. 

Miesten tuotekehittelyssä on niin paljon tingitty hienosäädöstä. Ihan euroshopperia koko lajike. 

Jos jotain olisi käynyt, olisin koko lopun ikäni syyttänyt itseäni, että menin marisemaan uunia ylös ja pian. 

Kuulemma oikein minulle. 

Mutta nyt jos nämä kauhukuvat kykenee pyyhkimään pois silmistä, on mukavaa todeta, että uuni on ylhäällä ja että lasten ja Keimon välinen yllätys oli suunnitelman mukainen. 

(Minä lähes kirjaimellisesti törmäsin pimeässä tuohon rautaiseen yllätykseen).

(Urpo) mieheni veistää myös tällaista pöytää.

Minun projektit jäävät nyt näiden urotekojen rinnalla varjossa kasveneiksi vaikka toiveissa on, ettei kellariin virittelemäni aurinkokennovalo niin varjoon jää. Clas Ohlsonilta lampun kolmellakympillä investoin ja parin päivän toimivuuteen olen erittäin tyytyväinen. Nyhdin minä myös vähän vattupensaita ja lepikkoa irti maasta, korjasin satoa ja hääräsin kaikkea muuta mitäänsanomatonta. 

Lamppu aurinkopaneelilla, joka johdettu ilmaputkesta sisälle (5 metrin johto). 

Lauantai-illan sirkusnäytös. Siskokset Kasse ja Tuppe.

Öljyssä paistaen ja suolaten valmistuivat nauris ja kaalisipsit. 

Aamuaskareilla

*Kiitos Olga otsikkoideasta 

(Niiden kivien alle liiskaantui ainakin 800 rakentajaa!)