Kylässä

Kylässä Kirsikalla ja Irinalla. 

Kiitos, että saimme käydä.

Tyttöjen eläintarvikeliikkeen löydät Lahdesta ja täältä.

 

Slummien miljardööri

Ja taas me pääsimme nauttimaan pitkästä viikonlopusta vappuineen kaikkineen. Lapsilla oli koulusta vappupäivän jälkeinen perjantaivapaa ja sehän meitä riemastutti. Viikonlopun säästä nyt ei tarvitse puhua, vaikka ainahan siitä on jonnin verran jauhettava. Yleisen mielipiteen mukaan sää oli siis surkea.

Sisko ajeli Vantaalta perheineen meidän luokse Vehkosuolle. Yhteisestä vapun vietosta kuvia ja tunnelmia siskon Housuissas on -blogissa.

Istutin rohkeasti hyhmäiseen maahan lisää mustajuurta, juuripersiljan ja palsternakan. Sain nyt kasvimaan aidattua lammasverkolla, jonka hinta (myöhäisempää ihmettelyä varten) Agri-marketissa oli 100cm/50m rullasta 89 euroa. Halvemmallakin olisi voinut saada, mutta hätänen ei säästä rahassa vaan ajassa. Sain onneksi lohdutukseksi kinuttua mukaan puureunuksisen puulavan kompostoriksi. 

Sitä kasvimaata aidatessa tuli väistämättäkin sellainen olo, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä vielä isompi. Mutta ainahan voin tehdä toisen aidan viereen ja leikkiä siirtolapuutarhalaista. Tarjota Daniel Gottlieb Shreberin aatteen mukaan vähävaraisille lapsille mahdollisuuden terveelliseen kesänviettoon* 

Tein myös portin. Vinoilun ja laadunvalvonnan alaisesta paineesta huolimatta siitä tuli ihan okei. Vino kylläkin, mutta vinous kuuluu minulla takuuseen taulun asennuksesta alkaen. Käytin Frankin (tanskalainen) yksinkertaista saranaideaa, jossa saranapuolen reunapinna jätetään alapuolelta pidemmäksi joka sujautetaan maahan upotettuun peltitölkkiin ja pinnan yläreuna sidotaan aitatolpaan "yläsaranaksi". Kelpaa. Lammasaitaverkon pienin silmäkoko piti ainakin sen lihavimman ja isoimman kanan ulkopuolella. Sen, joka kävi silmieni edessä tunkemassa rintafileensä rakosista niin pitkälle, että näytti hetken enemmän hylje-eläimeltä kuin siipikarjalta. 

Sitten, jatkoimme riukuaitaa, jonka tarkoitus on päätyä pajan sivuseinään eli tulevaan eläinsuojaan. Riukuaidalta sitten poikittain halkoliiterin suuntaan aletaan kasata risuaitaa (Frankilta opittua sekin), sellaista, jossa pareittain upotettujen tolppien väliin tungetaan kaikki turhat risut ja näin päästään niistäkin kätevästi eroon ja saadaan luonnollisen naturelli maalaispiha näyttämään slummialueelta.

Sunnuntaina veimme peräkärrillisen rautaromua avolavalle, jonka bongasin lähikylällä pari viikkoa sitten. Tuollaisen kierrätyspisteessä nykyisin niin harvinaislaatuisen avoimen rautaromulavan menestys ja tulevaisuus onkin sitten toinen asia, sillä kaikki se jäte, mitä minä siellä näin, ei ollut kyllä rautaa nähnytkään. 

Herää siis ihminen, eläinkunnan kruunu! 

Vanha PC ei ole rautaa, vaikka mielestäsi se onkin peräisin "jostain niinku rauta-ajalta". 

Sieltä lavan vierestä otin mukaan vanhan hyljätyn vihreän, pyörivän ja keinuvan 70-luvun tv-nojatuolin (rautaa?).  

Samalla reissulla kävimme Orimattilassa kylässä siskosten, Irinan ja Kirsikan, boheemin persoonallisessa kodissa kahvilla ja kuppikakuilla Ja mikä parasta, kotimatkalle kyytiin lähti vanha sohva, jonka tyylisestä olen haaveillut Vehkosuolle. 

(Sohvasta ja  tyttöjen kodista kuvia vielä myöhemmin.)

* Vähävarainen kaupunkilainen perhe, maatilkku ja työkaluvaja 1800-luvun Saksassa. Perhe viljeli leivän jatketta ja vietti yhteistä aikaa raittiissa ilmassa. Perheen isät pysyivät poissa maallisten ilojen ja paheiden ääreltä.

Lanko vapun keppiheppaestekisailussa voittoasemissa. 

Kasse kouluttaa pikkusiskoa ja serkkua. Istu!

Ajorata navetassa.

Uusi kangas hapertuneen tilalle painoreunukseen tynnyrin päälle.

Pono virtti.

Aita ja koko komeus.

Perinneaitaan jatkoa.

Mies työssä ja adoptoitu vihreä nojatuoli (takana).

Rautaisia hermoja kaikille!

Pof, tum ja hätsiu

 Nyt on valittava kahden kodin väliltä, että mitä ja ketä missäkin säilyttää ja kuka missäkin ja minkäkin aikaa saa huomiota. Olemme päätyneet kuljettamaan lapsia toistaiseksi mukana molemmissa paikoissa (sillä kouluista saatettaisi kysellä perään) ja koiratkin kulkevat mukana, mutta kukko kanoineen siirtyivät jo nyt Vehkosuolle. Tämän ratkaisun vuoksi V-suolle joutuu ajelemaan myös viikolla. Järjestelystä hyötyy onneksi myös kasvimaa kasteluineen. 

Sain nimittäin aikaisin lauantai-aamuna maalaistietä ajellessani ahdistuksen, kun en meinannut lukuisien vastaantulevien traktoreiden tuplarenkaiden ohituksessa pärjätä, mutta että vielä isomman slaagin aiheutti havainto, että ne (maanviljelijät) viljelevät ihan hulluina maitansa. Että nyt pitää minunkin, kerran radiossakin tiedotettiin kevätviljelyn parhaan ajankohdan olevan nyt. 

No, lauantai meni pitkälti Suomen Ratsujen Harjussa järjestetyn vuosittaisen Orisuoran juontajan sihteerin hommissa ja illemmalla synttäri-illanistujaisissa, olin auttamattomasti myöhässä koska pääsin töihin päivän myöhässä. 

Luojan kiitos, sain laajennuskäännöt tehtyä edellisenä viikonloppuna.

Maahan sujahti viimevuoden jämät sokerihernettä, porkkanaa, punajuurta ja mustajuurta. Siemenistä jäi vielä istuttamatta ainakin palsternakka ja nauris ja lisärivit punajuurta ja mustajuurta, koska minä ürpå en muistanut ottaa siemeniä mukaan nykykodista. Kotikasvattamossa venyy nyt tomaatit, ruusukaalit (extreme-kokeilu), purjo, paprika. chili ja avomaakurkku. Vielä esikasvatukseen tullee salkopapu ja kesäkurpitsa.

Kasvimaa on nyt noin 9m x 5m. Sen ympärille on tänä vuonna tehtävä aita, koska kanat saavat päivällä oleskella pihamaalla, mutta kulkuoikeudet päättyvät kasvimaan reunalle. Sain jo lyötyä tolpat maahan ja hieman aidan ylärimaakin kiinnitettyä. Mutta ei riittänyt heille (kanoille) pelkät tolpat ja tieto tulevasta aidasta. Oikein sieluni silmin näin hidastetun filmin, jossa siemen tipahtaa kädestäni maahan, kuuluu kolahdus tutum ja maa pöllähtää pof ja sillä samalla hetkellä kääntyy kahdeksan kanan pää eri puolilta pihamaata kohti kasvimaata ja siipitaktiikkaryntäys alkaa. Minä minä minä.

Keimolla meni viikonloppu ihan sanonko missä?  No sanon, koivunsiitepöllyssä. Jospa lääkitys olisi tulevana viikonloppuna paremmin kohdillaan niin, että toimintakyky* palautuisi. 

Köhköh, niisk.

*Taisi kuitenkin karsia uutta lipputankoa ja muutakin sen sellaista.

Pöllit liiteriin karkkipalkalla.

Ei olisi tätä, jos...

Lasten kuvat: Keimo

Aurinko ja teepaitakeli, varjossa vielä vilu. Lintuorkesteri on hukannut kapelimestarin, kuivuneesta heinikosta kurkistelevat lumikellot ja piipusta pöllähtää savun tuoksu. Maa-artisokkasaaliista päivällinen, posliiniastian kalkatus ulkoilmassa ja kahvileipää pikakahvilla. Vieraiden auto kyntää tien ja on perillä rapainen. 

 Kasvimaan koko tuplaantuu, kun vaan kaivaa ja kääntää. Moottorisahausta ja klapiniskua taustalla. Ihmetellään aikaista kevättä. Villasukissa hiki, täytyy olla kuuma, jos pipokin on liikaa. Saunassa lämpöä illalla, kynttilät syttyvät aina vain myöhemmin, kohta saa nukahtaa valoon. Alan muistaa, kuinka kuuma tulee aamuista, kun aurinko paistaa ikkunasta keittiöön ja liesi hohkaa lämpöä. Voi on hetkessä sula. 

Lapset virkkuina pesäjahdissa. Eva-koira ahmii viimeiset aarteet, pettymys painuu muistiin varmimmin. Lapsilla kestolika, suklaata suupielissä. Kepe pompottaa palloa auringonlämmössä.

Maanantaiaamuna kilpailun tuntua ja vatsassa puruja. Matkalla tallille mies näkee lintuja, saa minut ajattelemaan muuta. Tallilla minua varten kahvia termarissa. Lopulta hevonen puunattuna trailerissa ja hetki huokaisten lastauslaiturilla istuen voittajana. Ilman ystäviä tämä ei olisi tätä. 

 Iivari hyppäsi heti suorituksen alkumetreillä ulos radalta tuloksena hylätty. Saimme kuitenkin jatkaa (raviohjelma) loppuun ja tuomari arvosteli suorituksen hylkäyksestä huolimatta (63,4..%). Kokemus oli hyvä.

Kirja-arvonta

Arvonta suoritettu konearvonnalla. Kirjan saa Facebookissa tykännyt Elina Mattila. Onnea!

Olen miettinyt, mitä tehdä kirjoille, jotka olen lukenut ja epäilen, etten ehkä koskaan enää lue.

Säilyttäminen on järjetöntä, vaikka kirjat niin kivasti hyllyille istuvatkin. 

Niinpä keksin, että arvon tämän blogin kautta silloin tällöin yhden kirjan ja lähetän sen voittajalle. Postimaksun maksan tietenkin minä.

Toivon, että arvontaan osallistuvat eivät ole arvottavaa kirjaa lukeneet ja haluaisivat sen mielellään lukea. 

Olkaa hyvä! 

Ensimmäinen arvottava kirja on Anneli Vainion Kotini on linnani - Elämää Etelä-Ranskassa (2009, Kirjapaja)

Arvontaan osallistut joko jättämällä kommentin blogin kommenttilaatikkoon nimellä tai nimimerkillä tai tykkäämällä Vehkosuon Facebook-sivun kirja-arvontalinkistä.

Osallistua voi 23.4. keskiviikkoon asti. 

Jotta pysyn laskuissa, en vastaa tällä kertaa kommentteihin. 

Pikkuiloja ja jännitystä

Aloitimme viikonlopun juhlavasti päätöksellä hankkia petauspatja Vehkosuon talon mukana perittyjen runkopatjojen jousien päälle. Ensimmäinen vuosi tunnusteltuamme olemme pääseet rytmiin, jota jatkaessa yöpymiset Vehkosuolla kattaa noin kolmasosavuoden, on varmasti viisasta myös panostaa nukkumisen laatuun. Ulkoilusta ja ruumiillisesta työstä kuittina ja tekemisen sekä valonpuutteen vuoksi sänkyyn tulee iltaisin kaaduttuakin paljon aikaisemmin, siksi siellä käytettyyn aikaan voi hyvällä tunnolla satsata. Jyskistä löytyi "muistava" patja merkkituotetta huokeammin. Kahden nukutun yön jälkeen voin suositella. Patjasta riittää kyllä iloa pitkään.

Menneenä viikonloppuna ei tapahtunut mitään katastrofaalista, kuten hallitsemattomia avotulia tai muuta vastaavaa. Keimo työsti hirsiä halkovajaan sivujen ja yläpalkkien verran ja minä uusin kanalan alareunaa aitan alta löytämilläni ulkoverhoilulaudoilla. Kanat ja Pöpi rikkoivat kanaverkkoa yteistuumin viime kesänä useaan otteeseen. Sain aitauksen siihen malliin, että sinne voi kanat siirtää, vaikkei alareunan laudoitus vieläkään koiravarma ole. Pöpi ei kanoille tee mitään, mutta jos aitauksessa on reikiä, voi muut pedot hiippaillla sisään kanojen kauhuksi.

Molempina iltoina lämmitettiin uuni pitsaa varten. Pitsan teko on viikonlopun traditioita, mukavaa yhdessäoloa. 

Kepe viihtyi palloineen sisällä (sielläkin untuvatakki päällä), yöt ovat sujuneet ihan kivasti. Kepe tietää jo, missä on oma sänky, missä syödään ja minne pallo viimeksi jäi. Kohta pääsee trampalle jo pompottelemaan. 

Sunnuntaina lapset kävivät kylillä virpomassa, minä kävin sillävälin tallilla. Olen muuten ilmoittanut Iivarin ekoihin kisoihin pääsiäismaanantaina. Kyseessä on seurakisa ja meidän luokka harjoituskisamainen raviohjelma. 

Jänittää.