Uuni

leppi.kuvat.fi

Eilen huristelimme lasten muskarin jälkeen iltapuhteisiin Vehkosuolle. Mies oli mennyt jo töistä suoraan jatkamaan pihan ja pihatien raivausta pensaikosta. Talolle vievää kapea tie on yksi tuleva huolenaihe. Sitä on käytetty meidän lyhyen omistuksen aikana varmaan enemmän kuin koko kesänä ja sen pohja on jokseenkin kärsinyt rallista.

Minun missio oli uunin ja keittiön tiskiallaskaapiston maalaus valkoisiksi sekä uuninluukkujen mustaus. Haluan ainakin hetken katsella, miten lattian sinapinkellahtava väri alkaa toimia, sillä maali on lattiassa todella hyvässä kunnossa, mutta räikeän punaiset elementit ovat keltaisen kanssa ihan liikaa. Haveilin ensin, että vanha allas korvattaisi keraamisella ja alle tulisi verholla peitettävä avohylly, mutta kun vilkaisin altaan alle, löysin valmistusleiman, jossa oli vuosiluku 1936 (talo on rakennettu v.1930). En tiedä onko tuolloin harrastettu teräsaltaita, mutta on mukava kuvitella, että se olisi alkuperäinen. Kaapiston poistaminen merkitsisi samalla lattian käsittelyä (lattia on maalattu vain sokkeliin asti) ja olen liian malttamaton ryhtymään nyt siihen.

Ilta hämärtyi aika nopeasti ja viimeiset sutaisut vedin paristokäyttöisen lyhdyn kylmähkössä valossa, joten todellinen tulos on nähtävissä vasta myöhemmin. Valkoinen väri toimi hämärässäkin jo paljon paremmin, mutta voin kyllä sanoa, että "valkoinen" seinä vaatii nyt jonkun sävyn. Pienellä kontrastilla uuni ja valoiset ovenpielet tulevat kivemmin esille.

Paska homma

Tulee nyt hiukan tiukassa tahdissa tätä asiaa, mutta jutut jää muuten jalkoihin...

Meidän on saatava Vehkosuolle toimiva vessa entisen perinteisen puuceen tilalle. Ja vähän äkkiä. Nyt ollaan menty vähän sillä mentaliteetilla että pissalla voi kyykkiä missä vaan, mutta sillä k:lla alkavalla vaan kotona. Keskimmäinen tyttö pääsi silti äidin opastuksella opettelemaan riu'ulla asioinnin salat, kun ei tuo vessahätä, varsinkaan lapsilla, ihan napista painamalla toimi. Että lapio vaan mukaan, kaatuneen puun etsintä, kuopan kaivuu, hommat ja peittely.

Mutta nyt on tilattu kompostoiva vessa ja asennukseen ajateltiin ryhtyä ensi viikonloppuna. (Tervetuloa Tiia-sisko ja sen mies vaan talkoisiin, talkoot ne on p-talkootkin!) Navetan päädyssä olevan vessan paikka saa pysyä, mutta kenties jonkin näköistä seinäpinnan uusimista se kyllä vaatii ihan viihtyvyydenkin vuoksi. Tuo kuva alla vasemmalla on sopivan maanläheinen, mutta houkuttelisi myös meksikoteemavärein maalattu veski. Jokaisella käynnillä kävisi lomalla Meksikossa. Heh. Harkitsen sitä vielä.

kuva: ohomemverde

kuva: Lassila & Tikanoja

 




Ai niin, ja ihan ensimmäisiin hankintoihin kuului aggregaatti, jolla sitten kelpaa pöristellä eri koneilla. Meillä on tällainen Stanleyn aggregaatti 2kW 4-tahtimoottorilla (minä vaan kirjoitan, mutta en ymmärrä näistä):

Pikkuinen kummituslinna

Ensimmäinen viikonloppu, Vehkosuon  o-m-i-s-t-a-j-a-n-a. Eli kaupat tehtiin. Heti lauantaina ajeltiin paikan päälle omistajan elkein (moottorisahat ja viikatteet heiluen).

Viikonlopun missio oli ensinnäkin saada keittiön puuhella vetämään, jotta ruuanlaitto pelittäisi paikan päällä. Nuohooja ei ole sitten vuosituhannen vaihduttua paikalla vieraillut, joten mies rassaili ensiavuksi itse piippuja. Sitten alettiin luukkushow eli arvottiin peltien aukomistarpeellisuus. Se olisi suht helppo nakki, jos uuni vetäisi hyvin, mutta nyt kosteana ja pitkänä se ei sitä tehnyt. Lopputuloksena kaksi paria mustia käsiä, savua ja melko vetävä uuni sekä ensimmäinen ateria. Haluaisin hankkia hellaan (Högfors) vielä siihen kuuluvan vesisäiliön, jotta saisi lämmityksen sivutuotteena lämmintä vettä.

Talo on rakennettu kivijalan päälle valetuista sementtitiilistä. Ulkopinnassa on sementtitiili, sitten on ilmarako ja sisäpinnassa taas tiili ja rappaus. Sisäseinät ovat melkeinpä syntisen hyvässä kunnossa, mutta pieniä paikkailuja se silti vaatii, varsinkin kun keittiökaapin irrottaminen otti seinästä melkoisen siivun mukaansa. Minä siis paikkailin sisäseinien lohkeilleita rappauksia. Sillävälin mies perkasi pihapiiriä puista, jotka kovaa vauhtia on ottamassa valtaa ympäristöstä sekä raahaili risuja ja runkoja edes takaisin ja poltti risuja kaksi päivää.

Tänä viikonloppuna ei vielä jääty yöksi, vaikka houkutus olikin kova. Talo on siivouksen jälkeen jo heti asuttavassa kunnossa, mutta minusta on mukava saada rauhassa tehdä muutamat pohjatyöt ennen petivaatteiden roudaamista.

Kun illat hämärtyy päivä päivältä aikaisemmin, pitää totutella sähköttömyyteen ja haalia paljon kynttilälyhtyjä ja öljylamppuja. Varsinkin öljylamppu vaatii tottumista, sillä käry on aika voimakas siitä huolimatta, että lamppuöljyssä väitetään sen olevan sopiva sisätiloihin.

Pitää yrittää alkuhuumasta huolimatta olla tarkkana, ettei paikasta tule pelkkä työleiri. Muistutin oikein itselleni, kun konttailin lattianpesuhommissa ja haaveilin jo jostain kirjan lukemisesta kynttilän valossa, että tätähän tässä haluttiin. Sellaista verkkaista henkiin herättämisen riemua. Tekemisestä pitää osata nauttia.

Pata, kattila ja kauha...

...onni rakkaus ja rauha. Tänään kaupantekotilaisuus nro:2. Ihan koomisia piirteitä saanut jo tämä touhuilu tilan ostomeiningeissä, joten innolla odotan tulevaa.

Sillä välin toisaalla...Sain ystävältä oikein käyvän punaisen rautapadan. Nythän on niin, että Vehkosuolla ei kulje sähkö (eikä vesi), joten ruuanvalmistus tarkoittaa pääasiassa puuhellahommia. Rautapadat ja pannut nyt vaan ovat parhaita tässä hommassa, ensinnäkin nopeudessaan, mutta myös lämmönsäilytyskyvyssään.

Lähtökohtaisesti tila hankitaan sillä periaatteella, että mitään ylimääräisiä hankintoja ei tehdä, joten olen iloinen siitä, että tuollaisen lahjoituksen sain. Haluaisin roudata minimaalisesti tavaraa taloon eli kaikenmaailman poronsarvet ja tuliaisnuket ei muuta osoitettaan Vehkosuolle. Saapa nähdä jääkö toiveajatteluksi.

Ensimmäinenä pikku projektina (onko vähän halveeraavaa kutsua miehen projektia pikkuprojektiksi?) toteutui navetan ovien eteen rappuset kaatuneista puun rungoista. Nämä ovat sata prosenttia paremmat, kuin vanhat, joita ei ollut. Liiterin ja aittarakennuksen vieruksilta raivasi hän (tähän sopisi, että "pienillä kätösillään", mutta menisi jo ihan vitsiksi) röykkiön mätiä hirsiä yhteen kasaan. Totesi, että vain pari vähemmän mätää. Ehkä tänään pääsen sanomaan täkäläisittäin, että meilän mälät laulat.

Ihka uudet raput

Meilän mälät laulat

Hyvä aikomus

Mikä ihme siinä on, että koko aamupäivän aikoo tehdä jotain ja sitten se koko aika menee sipistelyyn (eli tavaroiden siirtelyyn, pyykin ripustamiseen ja viikkaamiseen, astianpesukoneen tyhjentämiseen, petaamiseen, pukemiseen...) ja se aikomus kaatuu sitten iltapäivälle, jolloin kaikki ulkopuoliset tekijät alkavat haitata tuota aikomista. 

Minä siis aioin hakea aamupäivällä kaupasta puuliimaa laatikon päällystysoperaatioon, mutta pääsin kauppaan vasta puolilta päivin. No sitten tuli kiire tulla kotiin ruokkimaan kuopusta ja itseä. Heti syötyämme ryntäsin pihalle kitkemään rikkaruohoja, sillä fanaattisena puutarhaihmisenä tuntemani ystävä oli tulossa tuomaan kantarelleja ja tietenkin paineet heräsivät. No, siinä pihalla ollessani ajattelin poimia korin täyteen omenoita, joita sitten keittelisin "siinä sivussa". Tässä vaiheessa ystäväni pyyhkäisi pihaan samalla portin avauksella keskimmäisen kanssa.

Näistä selvittyäni sytytin hellaan tulet omenahillon keittoa varten ja kun olin saanut osan omenoista pilkottua, kuulin taksikuskin huutelevan pihalta, että lapsi on kotona. Aikani säädettyäni huomasin, että perskules, telkkarista tulee Bonderöven  (Tanskalainen maajussi),  jonka katsomista en helpolla jätä väliin.

No, jotain valmista tuli (todellakin siinä sivussa), mutta laatikoiden päällystys on sitten huomenna.

Poimitaan korillinen omenia.

Pilkotaan kuorineen maailman kätevimmällä välineellä (Ikea).

Keitetään reilu tunti pienen vesitilkan kanssa. Steriloidaan samalla lasipurkit ja kannet keittämällä. Soseutetaan. Lisätään syntisen paljon hillosokeria tai kidesokeria (tai parasta, jos raaskit, intiaanisokeria tai hunajaa) sekä sitruunan mehu ja keitetään hetki lisää.

Purkitetaan piripintaan kuumalla hillolla, suljetaan kansi ja odotellaan tyhjiön muodostumista (kannen keskiosa painuu, naps).

Kaupat

Vihdoinkin. Uusi kauppa-aika sovittu perjantaille. Jospa nyt Vehkosuo siirtyisi meille ja homma pääsisi käyntiin. On sitä odotettukin.

Sillä välin on pakko purkaa tekemisen intoa pieniin elonkorjuuprojekteihin. Kellari on taas käytössä ja toivon saavani sinne lisää täytettä vielä. Nyt siellä on paljon punaviinimarjamehua ja pari hassua kantarellisäilykettä. Sillä välin, kun odottelen kriikunoiden kypsymistä, keittelen (kun jakselen) omenia hilloiksi. Kysyin myös kaupasta omenille kuljetuksessa käytettyjä "kuppi-pahveja", jotta voisin tallettaa kokonaisia omenia. Lupasivat pistää sivuun. 

Olen pohtinut vaihtoehtoa kaupan yrttisuolaseoksille. Sekoitin siis oman maan yrttejä (oregano, lipstikka, saksankirveli, sitruunamelissa ja timjami) karkeaan ruususuolaan, tungin seoksen pippurimyllyyn ja kas, siitä tuli kuin tulikin maukas pöytämauste.